Lue keskustelun säännöt.
Olen melkein 20v rakastanut salaa toista kuin puolisoani
12.07.2017 |
Nyt alkaa tuntua, että elämä menee pilalle ja hukkaan, mutta en vaan saa sitä toista mielestäni vaikka kuinka yritän. Nyt, kun aikaa on kulunut jo niin paljon ja siltikin se on edelleen mielessä, niin koko ajan vain olen varmempi ja varmempi, että se olisi ollut mulle Se Oikea, koska vieläkin niin vahvat tunteet. Jos olisi ollut vain joku mitätön heila muiden joukossa, niin olisin jo unohtanut.
Jos voisin, riipasisin kovan kännin.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Olitteko yhdessä vai onko hän vain joku ihastus jota et tuntenut todella?
Oltiin yhdessä, tunsin kyllä hyvin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo on hankalia juttuja. Yleensä haikailulle ei ole mitään pohjaa, vaikka sitä kuinka kuvittelisi toista siksi unelmien puolisoksi. Tuo ihminen on muuttunut, jopa hyvin paljonkin.
Milloin tapasitte viimeksi?
Kauanko olitte yhdessä? Miten ja miksi suhde päättyi? Näettekö edelleen joskus?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole tämän toisen kanssa?
En tiedä. Olen nämä 20v sitä miettinyt...
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla rakastunut haavekuvaan.
Eikö se ole aika yleistä, ettei unohda ensirakkauttaan koskaan, vaikka olisi onnellisestikin naimisissa toisen kanssa? Minulla niin. Sydämessäni paikka Hänelle, vaikka yhteisistä vuosista on vielä kauemmin kuin sinulla. Se on sitä ensirakkauden aiheuttamaa huumaa, minusta ihan normaalia. En koe sitä ongelmaksi, vaikka vielä on tunteita. Silti rakastan puolisoani. Ei kaikki ole mustavalkoista joko-tai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa nyt. Milloin tapasitte viimeksi?
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia juttuja. Yleensä haikailulle ei ole mitään pohjaa, vaikka sitä kuinka kuvittelisi toista siksi unelmien puolisoksi. Tuo ihminen on muuttunut, jopa hyvin paljonkin.
Milloin tapasitte viimeksi?
Ei ihmiset muutu. Vähän kulmat hioutuu iän mukana, mutta ihan samoina me pysytään. Poikkeuksia lukuunottamatta.
Ihan jokainen vanha koulukaverini, joihin olen nyt aikuisiällä törmännyt, ovat pysyneet ihan samoina kuin silloin nuorenakin. Biletykset on jäänyt vähemmälle ja ne kärkkäimmät mielipiteet, mutta huumoriveikko on edelleen huumoriveikka, hiljainen "nörtti" on edelleen samalainen, taiteellinen ilopilleri myös. Se epäluotettava kaveri tekee edelleen ohareita jne. Ihan samalaisia he ovat nytkin vaikka ikää tullut paljon lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole aika yleistä, ettei unohda ensirakkauttaan koskaan, vaikka olisi onnellisestikin naimisissa toisen kanssa? Minulla niin. Sydämessäni paikka Hänelle, vaikka yhteisistä vuosista on vielä kauemmin kuin sinulla. Se on sitä ensirakkauden aiheuttamaa huumaa, minusta ihan normaalia. En koe sitä ongelmaksi, vaikka vielä on tunteita. Silti rakastan puolisoani. Ei kaikki ole mustavalkoista joko-tai.
Ei tämä ollut ihan ensimmäinen, mutta suurin rakkaus kyllä.
Ei olla tavattu nyt viime vuosina ollenkaan. Somen kautta vain olen nähnyt. Ihan samalaiselta vaikuttaa edelleenkin, harrastuksia myöden, mikä tekeekin tästä niin vaikeampaa.
ap.
Minulla on ollut sama tilanne joskus tavallaan.
Olen ollut kimpassa mieheni kanssa reilusti yli 20 vuotta. Alkuun, jopa vuosia, haikailin exäni perään mielessäni. Jossain vaiheessa "tulin järkiini", mutta kieltämättä hieman liian myöhään. Meillä kun oli jo tehtynä neljä lasta ja tämä romanssi aviomieheni kanssa ei vaan ole siitä parantunut. Seurauksena on, etten ole oikeasti rakastanut miestäni koskaan syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut sama tilanne joskus tavallaan.
Olen ollut kimpassa mieheni kanssa reilusti yli 20 vuotta. Alkuun, jopa vuosia, haikailin exäni perään mielessäni. Jossain vaiheessa "tulin järkiini", mutta kieltämättä hieman liian myöhään. Meillä kun oli jo tehtynä neljä lasta ja tämä romanssi aviomieheni kanssa ei vaan ole siitä parantunut. Seurauksena on, etten ole oikeasti rakastanut miestäni koskaan syvästi.
Minulla lähti tämä nykyinen liitto laastarina. Alun alkaenkaan en tuntenut palavaa rakkautta miestäni kohtaan, mutta sen verran kuitenkin, että lopulta huomasin olevani naimisissa ja odottavani lasta. Tähän jotenkin ajauduin ja laastarisuhde menikin pidemmälle kuin alunperin pitikään. No, onni on se, että tuli valittua kuitenkin ihan hyvä mies. Vaikka sitä intohimoa ei olekaan eikä kovin suurta rakkauttakaan..
ap.
No sitä intohimoa ei voi syntyäkään ennen kuin heivaat sen toisen mielessäsi taka-alalle ja annat miehellesi mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut sama tilanne joskus tavallaan.
Olen ollut kimpassa mieheni kanssa reilusti yli 20 vuotta. Alkuun, jopa vuosia, haikailin exäni perään mielessäni. Jossain vaiheessa "tulin järkiini", mutta kieltämättä hieman liian myöhään. Meillä kun oli jo tehtynä neljä lasta ja tämä romanssi aviomieheni kanssa ei vaan ole siitä parantunut. Seurauksena on, etten ole oikeasti rakastanut miestäni koskaan syvästi.
Minulla lähti tämä nykyinen liitto laastarina. Alun alkaenkaan en tuntenut palavaa rakkautta miestäni kohtaan, mutta sen verran kuitenkin, että lopulta huomasin olevani naimisissa ja odottavani lasta. Tähän jotenkin ajauduin ja laastarisuhde menikin pidemmälle kuin alunperin pitikään. No, onni on se, että tuli valittua kuitenkin ihan hyvä mies. Vaikka sitä intohimoa ei olekaan eikä kovin suurta rakkauttakaan..
ap.
Juurikin tämä sama juttu minulla!
Ääneen en voi kenellekkään sanoa, että olen harkinnut eroa jo kohta 10 vuotta. Mies on tavallinen, ei juo ei käy missään. Ihan kunnollinen mies. Ei varmasti ole vieraisiin menevä. Enkä kyllä "välittäisi" vaikka toisen perään lähtisi..
Kuinka paljon olette tekemisissä tämän salarakkaan kanssa?
Vai onko kyse vain yksipuolisesta pakkomielteestä.
Jos olet mennyt puolisosi kanssa naimisiin (kutsut häntä puolisoksesi, joten ainakin elätte sitoutuneessa suhteessa), hän on Se Oikea sinulle. 20 vuotta on pitkä aikakin.
Joku sanoi edellä, että taidat olla rakastunut haavekuvaan. Tämä on ihan realistisesti arvioiden hyvin luultavaa.
Lopeta tämän ulkopuolisen ihastumisesi ruokkiminen. Ajattele rakkautta sitoutumisena, jos et tähän mennessä ole tehnyt niin.
Sairasta tämä nykyajan ihmissuhdekulttuuri. Toista ihmistä käytetään "laastarina". Paino sanalla KÄYTETÄÄN. Ette te haikailijat edes kykene rakastamaan ketään. Ällöttää missä petoksesta pakotatte kumppaninne elämään. Oletan et olette kaikki naisia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole aika yleistä, ettei unohda ensirakkauttaan koskaan, vaikka olisi onnellisestikin naimisissa toisen kanssa? Minulla niin. Sydämessäni paikka Hänelle, vaikka yhteisistä vuosista on vielä kauemmin kuin sinulla. Se on sitä ensirakkauden aiheuttamaa huumaa, minusta ihan normaalia. En koe sitä ongelmaksi, vaikka vielä on tunteita. Silti rakastan puolisoani. Ei kaikki ole mustavalkoista joko-tai.
Minäkin olen toisinaan tekemisissä nuoruuden lemmityn kanssa ihan kaveripohjalta. Välissä on ollut vuosia ilman mitään kontaktia. Joskus halusin nähdä häntä muuten vaan, viimeksi oli ihan hyvä syykin. Joskus olen muistanut enemmän ystävyyttämme kuin hempeilyä, koska se oli kaiken pohja.
Muistan/tiedän myös hyvin miksi hän on ex ja nyx on nyx. Jos menneisyys on alkanut liikaa rusottaa,on vähemmän romanttista muistitietoa löytynyt kyllä. Nykyisen miehen kanssa olen kokenut paljon enemmän yhteistä tosielämää.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta tämä nykyajan ihmissuhdekulttuuri. Toista ihmistä käytetään "laastarina". Paino sanalla KÄYTETÄÄN. Ette te haikailijat edes kykene rakastamaan ketään. Ällöttää missä petoksesta pakotatte kumppaninne elämään. Oletan et olette kaikki naisia.
Kyllä on kamala nykyaika kun naiset pettää. Ennen kaikki oli hyvin, kun vaan miehet petti.
Olitteko yhdessä vai onko hän vain joku ihastus jota et tuntenut todella?