Lue keskustelun säännöt.
Haluan erakoitua, en jaksa ihmisten ongelmia.
12.07.2017 |
Talvella kun on töissä ei paljon ehdi tavata ystäviä, varsinkin kun tekee vuorotyötä, raskaiden työpäivien jälkeen ei jaksa ja vapaapäivinä voi hyvin viettää kotona pyjamapäivää leväten, kun ei kerro että torstaina on vapaapäivä.
Kesällä on "pakko" kaivaa jäljellä olevat sosiaaliset taidot esille ja tavata sukulaisia ja ystäviä, innolla aina lähden kesän rientoihin ja palaan kotiin ahdistuneena ja kyyneleitä pidätellen.
Ilmeisesti olen hyvä kuuntelija tai ainakin kaikki kuvittelevat että minua kiinnostaa sairaanhoitajana kaikkien ongelmat. Kahden viikon lomani aikana olen kuunnellut kahta surkeaa avioliittotarinaa, yhtä syöpäkertomusta, yhtä lapsen vaikeaa murrosikä/huumekokeilujuttua ja yhtä vaikeaa masennus purkausta.
Olen peruspositiivinen ihminen, jolla on ollut viimeaikoina omia elämänkolhuja ihan tarpeeksi, niistä totean voivottelijoille, se on elämää, niinkuin onkin, ihan iloisella mielin jäin lomalle ajatellen nyt ei tarvitse ajatella ikäviä.
Tänään taas ihanassa kesäpäivässä kuuntelin tutun avautumista hänen pitkästä väkivaltaisesta avioliitostaan.
Ahdistaa, en halua kuulla!
Onko muita likasankoja? Miten jaksatte?
Kommentit (21)
Oletko minä?
Haluaisin muuttaa keskelle Lapin erämaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa ihmisiä. Oli niillä ongelmia tai ei.
Minä en kuormitu jos minulle kerrotaan raskaita ja vaikeita asioita. En ymmärrä miksi/miten niistä voi kuormittua.
Kuormitun ja uuvun, jos minua kohdellaan alentavasti, kontrolloivasti ja tiuskitaan. Väsyn kaikenlaisiin näkymättömiin ja hienovaraisiin vaatimuksiin ja oletuksiin.
Olen ihan poikki sosiaalisten kanssakäymisten jälkeen.
En koe väsyttäväksi ja rikkovaksi, jos asiallisesti rähisemättä ja huutamatta uskoudutaan vaikeista asioista, päin vastoin.
Minulla on aina välillä tuo sama tunne että voisi muuttaa jonnekin erakoksi ettei tarvitsisi kuunnella kenenkään ongelmista eikä muutenkaan kaikesta maailmalla tapahtuvasta pahasta ja vääryydestä. Minä olen myös sairaanhoitaja ja joudun jo työni puolesta lastenpsykalla kuuntelemaan ja selvittelemään huolia ja ongelmia niin todellakaan en enää vapaalla jaksaisi. Välillä saa tosissaan taistella vastaan ettei itse kokonaan uuvu toisten huolien alle ja kyynisty ja vaivu synkkyyteen. Onneksi ei sentään aina ole tällaiset fiilikset mutta välillä on kyllä aika rankkaa.
En koe työssä toisten ihmisten ongelmien kuuntelua erityisen raskaana, se kuulu työhön ja ei käy niin tunteisiin kuin sukulaisten, ystävien, tuttujen ongelmat.
Olen myös ajatellut, että ajattelevatko ihmiset että saan omaan elämääni lohtua kun kertovat että heilläkin on vaikeuksia, minä taas kaipaisin iloista, keveää yhdessä oloa, vaikeudet olen käsitellyt niiden ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ap ymmärrä sinua lainkaan...
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ap ymmärrä sinua lainkaan...
Etpä niin kun olet varmaan juurikin semmoinen joka kaataa likasankona huolensa toiselle ja et korvaasi lotkauta jos toinen yrittää avautua omista huolistaan sinulle.
Mutta ap: ymmärrän sinua täysin.
Olen nyt itse päättänyt että jatkossa kun joku alkaa kertomaan minulle vuorenkokoisista huolista niin sanon että en jaksa tietää ja kuunnella niitä huolia. Kerro jollekin toiselle. Mikä huolien ja salaisuuksien kantaja minä olen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, välillä samoissa fiiliksissä mennään. Talvi on monessa asiassa helpompaa aikaa, vaikka onkin pilkkopimeää.
Olen kohtelias,ystävällinenkin,mutta en välitä. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.Miulla on omatkin ongelmani ja keskityn niihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuisi, jos alkaisit vuorostaan vuodattamaan heille murheitasi? Jäisitkö yksin vai kuuntelisivatko he vuorostaan sinua?
Kamalan itsekkäitä olette. Mä jaksan aina kuunnella ystävien murheet, sitähän varten ystävät on, tueksi ja turvaksi. Tuntisin itseni hirviöksi jos ajattelin kuin te :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse erakoksi muuttaa.
Jätä tuollaiset negatiivista energiaa tuovat ystäväsi elämästäsi pois ja nauti omasta elämästäsi.
Et ole mikään ystävä vaan omaan napaasi käpertyjä. Ihan hyvä heillä sinua ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottahan toki murheita kuuntelee, vaikkakin tahtoo olla, että ne läheisten murheet menevät omaankin ytimeen. Sitten asia erikseen on se, jos päätyy jonkun elämänhallintataidottoman porukan puoliviralliseksi terapeutiksi/auttajaksi, ja materiaali ei vaan lopu. Tällöin voi olla jossain kohtaa aiheellista sanoa, että välillä voisi oksentaa ihan sinne omaankin sankoon.
En itse ajattele että minulle uskoutuva ja huoliaan kertova ihminen oksentaisi tai paskantaisi päälleni.
Annan toisen kertoa huolensa. Uskon että puhuminen helpottaa ja auttaa jo sinänsä.
En kuvittele, että minun tehtäväni olisi jotenkin ratkaista ja korjata toisen elämä.
Mitä te "oksennussankot" oikein itsestänne luullette ja kuvittelette? Että olette jotain ylijumalia vai.
Ei teiltä odoteta muuta kuin kuuntelemista.
Vierailija kirjoitti:
En itse ajattele että minulle uskoutuva ja huoliaan kertova ihminen oksentaisi tai paskantaisi päälleni.
Annan toisen kertoa huolensa. Uskon että puhuminen helpottaa ja auttaa jo sinänsä.
En kuvittele, että minun tehtäväni olisi jotenkin ratkaista ja korjata toisen elämä.
Mitä te "oksennussankot" oikein itsestänne luullette ja kuvittelette? Että olette jotain ylijumalia vai.
Ei teiltä odoteta muuta kuin kuuntelemista.
Komppaan täysin. Tällainen on oikea ystävä, jolle ystävyyssuhteet on muutakin kuin viihdykettä.
En lukenut koko ketjua. Mä en kyllä rasitu toisten huolista enkä tunne itseäni likasangoksi, vaikka usein mulle avaudutaan.
Olen sairastanut syövän ja nyt pitkäaikaissairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos kysyy multa "mitä kuuluu", niin esimerkiksi saisit kuulla että vietin pe ja la päivän kirurgian osastolla tutkimuksissa. En ymmärrä miksi se jotakuta ahdistaa,itseäni ei ahdista - se on mun elämää ja mulla on oikeus kuulumiset kertoa niinkuin muillakin. Jos ei kiinnosta, ei kannata kysyä.
Minä olen jo erakoitunut aikalailla noista syistä. Tai rajoitan ihmiskontakteja, koska en osaa rajoittaa omaa terapeutti persoonaani tai mikälie se onkaan joka saa kaikki ihmiset avautumaan aivan kaikesta minulle. Myös minun äitini on sellainen, jolle avaudutaan herkästi, mutta hän antaa mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään ellei se sitten ole juoruilun arvoista, jolloin hän kertoo niitä eteenpäin esim. minulle.
Hah. On teillä ruusuiset kuvitelmat siitä mitä tämä on... t. Oikea erakko
Ilmeisesti kaikki muut ovat viettämässä ihanaa kesäiltaa, eivät uupuneita maailman olkapäänä olosta.