Harhaluuloisuushäiriö läheisellä, onko kokemusta?
Veljeni opiskeli vuoden toisessa maassa ja seurusteli silloin vähän aikaa yhden tytön kanssa. Tyttö sitten jätti (toisen vuoksi) ja velikin muutti takaisin Suomeen. Tästä on nyt pari vuotta ja veli haikailee yhä tytön perään. Yhtenä päivänä juteltiin ja pohdin ääneen että missäköhän me kumpikin ollaan viiden vuoden päästä. Veli vastasi heti, että "ainakin mää olen silloin taas *piip*:n kanssa, asutaan varmaan *siinä maassa, jossa opiskeli*. Aikaisemmin on puhunut, että hän "kommunikoi" tytön kanssa jollain astraalitasolla. Että ei edes halua käyttää meseä tai puhelinta, kun hän kuulemma voi jutella tytön kanssa ilman. Tyttö kuulemma haluaa myös hänet takaisin. Viime aikoina hän on usein puhunut tytöstä ja kertonut, miten tämä suhtautuu mihinkin asiaan. Myös heidän yhteiskuvastaan on äskettäin kehitetty taulu olohuoneen seinälle.
Voisiko tällainen olla oire harhaluuloisuushäiriöstä? Onko kenelläkään kokemusta läheisestä, joka oli sairastunut siihen? Millä tavalla sairautta hoidettiin? Oliko esim. psykoterapiasta apua?
Olen huolissani veljestäni, joka ei tunnu pääsevän elämässä eteenpäin tämän mielikuvitus tyttöystävän vuoksi. Hän täyttää vasta nyt kolmekymmentä, voiko silti olla HLH, kun eikö sen pitäisi olla vanhempien ihmisten sairaus? Onko traumaattinen ero voinut laukaista tilan?
Kommentit (15)
Psykoosi toi on, tai sitten sillä on puhjennut skitsofrenia.
Minun mieheni sairastui harhaluuloisuushäiriöön n 30-vuotiaana, traumaattisten tapahtumien seurauksena. On ollut terapiaa, ja lääkitys. Tuon vaivan ikävä juttu on sairaudentunnottomuus ja hoitovastaisuus valitettavasti.
3 lisää että miehen sain Tuija alalla hoitoon kun oli psykoosissa.
Vierailija kirjoitti:
3 lisää että miehen sain Tuija alalla hoitoon kun oli psykoosissa.
Siis huijaamalla.
Miehen siskolla on tämä. On muuten aika normaali (käy töissä, harrastaa aktiivisesti yms.), mutta hänellä oli lapseensa liittyen erikoinen harhakuvitelma, joka on niin kummallinen, etten viitsi tässä kertoa ettei tunnisteta. Hän siis elää samaan aikaan tässä harhakäsityksessä, mutta muilla elämänaloilla käyttäytyy tavallisesti. Hänen miehensä on yrittänyt saada naista lääkäriin, mutta käsitykseni mukaan tämä ei ole suostunut. Nainen raivostuu todella paljon, jos käsitystä yrittää millään tavalla kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni sairastui harhaluuloisuushäiriöön n 30-vuotiaana, traumaattisten tapahtumien seurauksena. On ollut terapiaa, ja lääkitys. Tuon vaivan ikävä juttu on sairaudentunnottomuus ja hoitovastaisuus valitettavasti.
Millaisia oireita miehelläsi oli? Missä vaiheessa sinä tunnistit ne?
Ap
Mitä eroa tuolla ja psykoosilla on?
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa tuolla ja psykoosilla on?
Psykoosissa ihmisen toimintakyky on merkittävästi alentunut,tilaan liittyy usein unettomuutta,maniaa yms.ja harhat ovat laajempia ja ulottuvat lähestulkoon jokaiseen elämän osa-alueeseen.
On... hämmentävä kokemus oli. Kysymyksessä oli seurustelukumppani, ensin vain ihmettelin joitakin hänen juttujaan esim. työkavereidensa tai naapurien käytöksestä, mutta sitten kun harhoja alkoi kohdistua minuunkin (esim. oli "nähnyt" minun varastavan myymälästä, mitä en ollut tehnyt), alkoi tilanne vähitellen valjeta. Muuten oli normaalisti yhteiskunnassa pärjäävä ihminen, hieman varautuneen oloinen ja eristäytyvä tosin. Päädyin sitten lopulta eroon.
Toinen tapaus oli nuoruudenystävä, jolla oli paljon rankempia harhoja ajoittain, mutta se oli sikäli helpompaa, että hän ymmärsi että hänellä on harhoja.
Sikäli kuin tiedän niin mekanismi joka harhoja aiheuttaa on aivoperäinen, sitä ei psykoterapialla saa muutettua. Pääkopassa voi olla jokin sisältö, esim. "kissa ylittää katua", ja sen vieressä ikään kuin kytkin, joka kertoo, onko tuo sisältö tosiasiahavainto, muisto, fantasia, viimeöinen uni, tai jotakin muuta. Harhaisella ihmisellä tuo kytkin ei toimi, ja kuvitelma tuntuu todelliselta havainnolta. Lääkityksellä pystytään tilanteeseen jonkin verran vaikuttamaan. Ja sitten tosiaan tietysti siitä on apua, jos ihminen itse tietää että harhoihin on taipumusta, jolloin voi vähän kyseenalaistaa havaintojaan. Psykoterapialla taas voi pohtia niitä sisältöjä, esim. vainottuna olemisen kokemusta, ottamatta kantaa siihen vainoaako joku todella vai ei.
Harhaluuloja voi olla nuorellakin ihmisellä, ei se ole mikään vain vanhojen juttu.
Veljeäsi tuntematta on vaikea sanoa, miten pitäisi menetellä. Ehkä sinun kannattaisi koettaa itse päästä puhumaan asiasta vaikka lääkärille tai psykologille, kun se sinua ilmeisesti vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
On... hämmentävä kokemus oli. Kysymyksessä oli seurustelukumppani, ensin vain ihmettelin joitakin hänen juttujaan esim. työkavereidensa tai naapurien käytöksestä, mutta sitten kun harhoja alkoi kohdistua minuunkin (esim. oli "nähnyt" minun varastavan myymälästä, mitä en ollut tehnyt), alkoi tilanne vähitellen valjeta. Muuten oli normaalisti yhteiskunnassa pärjäävä ihminen, hieman varautuneen oloinen ja eristäytyvä tosin. Päädyin sitten lopulta eroon.
Toinen tapaus oli nuoruudenystävä, jolla oli paljon rankempia harhoja ajoittain, mutta se oli sikäli helpompaa, että hän ymmärsi että hänellä on harhoja.
Sikäli kuin tiedän niin mekanismi joka harhoja aiheuttaa on aivoperäinen, sitä ei psykoterapialla saa muutettua. Pääkopassa voi olla jokin sisältö, esim. "kissa ylittää katua", ja sen vieressä ikään kuin kytkin, joka kertoo, onko tuo sisältö tosiasiahavainto, muisto, fantasia, viimeöinen uni, tai jotakin muuta. Harhaisella ihmisellä tuo kytkin ei toimi, ja kuvitelma tuntuu todelliselta havainnolta. Lääkityksellä pystytään tilanteeseen jonkin verran vaikuttamaan. Ja sitten tosiaan tietysti siitä on apua, jos ihminen itse tietää että harhoihin on taipumusta, jolloin voi vähän kyseenalaistaa havaintojaan. Psykoterapialla taas voi pohtia niitä sisältöjä, esim. vainottuna olemisen kokemusta, ottamatta kantaa siihen vainoaako joku todella vai ei.
Harhaluuloja voi olla nuorellakin ihmisellä, ei se ole mikään vain vanhojen juttu.
Veljeäsi tuntematta on vaikea sanoa, miten pitäisi menetellä. Ehkä sinun kannattaisi koettaa itse päästä puhumaan asiasta vaikka lääkärille tai psykologille, kun se sinua ilmeisesti vaivaa.
Kiitos kokemustesi jakamisesta!
Kyllä tilanne minua vaivaa. Erityisesti mietin tuota kommunikointia exän kanssa, että mistä ihmeestä siinä on kyse. Veljeni on aina ollut "herkkä runopoika", mutta tällaisesta en ole ennen kuullut. Hän aivan tosissaan kertoo keskustelevansa exän kanssa ja kuulevansa hänen vastauksensa. Alkuun luulin juttujen perusteella, että he ovat jutelleet mesessä tms., mutta vasta myöhemmin tajusin, että koko keskustelu on ollut vain veljeni päässä. Kyllä, olen huolissani. :-(
Ap
Ovatko luulosairaus ja erotomania harhaluuloisuushäiriön oireita myös? Eräällä sukulaisellani nämä lähentelee jo äärimmäisyyttä, mutta muutoin ei ole esim. psykoottinen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa tuolla ja psykoosilla on?
Siis tuolla skitsofrenialla,oireina harhaluuloisuus enimmäkseen, psykoosissa näitäkin oireita kans mut pelkotiloja ym. ahdistunesuitta, paikan ja ajan tajunnan väärä hahmotus.
Voi olla myös paranoidinen skitsofrenia
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myös paranoidinen skitsofrenia
Eikö paranoidisessa skitsofreniassa koko elämä näyttäydy uhkaavana ja todellisuudentaju ole kauttaaltaan hämärtynyt?
Eroaminen voi laukaista esim. psykoosin.