Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitkää parisuhdetta ihannoidaan edelleen parhaana elämäntapavalintana?
10.07.2017 |
Tuntuu, että kaikki tuputtaa pitkää parisuhdetta parhaana elämäntapa valintana, ikäänkuin se olisi jotenkin tavoite tässä elämässä! Kyllä ärsyttää!
En todellakaan jaksa sitä, että ollaan vuosikausia yhdessä intohimottomassa kaverisuhteessa. Elän täällä vain kerran ja haluan kyllä kokea intohimoa ja rakkautta! Ihan kauheaa, kun täällä hoetaan että "kyse on tahtomisesta ja ei voi odottaa jännityksen jatkumista" - mitä järkeä on olla sellaisessa suhteessa, mistä ei enää koe saavansa niitä parisuhteen ihania juttuja ja pitää niin järkyttävästi tahtoa, että se homma toimii?
Eihän tuohon ole mitään syytä. Takanani on pari pidempää suhdetta (toinen 4 vuotta, toinen 10) ja kun totesimme Exien kanssa, ettei suhde enää toimi niin tottakai pysyimme ystävinä ja he ovat edelleen minulle läheisiä ja rakkaita. Mutta emme nähneet mitään erityistä syytä jatkaa sitä parisuhdepuolta.
Kyse ei ole todellakaan siitä, ettei osaa rakastaa. Mutta sanokaa jokin syy siihen, miksi elämässä pitäisi muka tehdä tuollaisia kompromisseja? ymmärrän kyllä, että ennen vanhaa ei ollut suositeltavaa seurustella useamman kumppanin kanssa ihan noin tautien ja irtolasten vuoksi, mutta kun enää ei sellaistakaan syytä ole niin mikähän se syy mahdollisesti on?
Ärsyttää nämä tuputtajat ihan suunnattomasti.
Kommentit (19)
Onko sun lapset samaa mieltä kanssasi? Kiva kun on eri isä joka kuukausi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sunntapauksessa kun et näköjään perhettä halua. :) ihannoin ainakin Teemu selännettä ja kuinka hän jaksaa rakastaa vaimoaan sekä perhettään.
Ei pitkässä parisuhteessa tarvitse tehdä kompromisseja yhtään sen enempää kuin lyhyemmässäkään.
Eipä se aina tunnu vaihtamalla paranevan. Hetken huuma saattaa kuitenkin aiheuttaa lapsille suuriakin traumoja. Olen nähnyt vierestä. Jos mukaan ei liity lapsia, niin asia eri, antaa mennä vaan :)
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapset samaa mieltä kanssasi? Kiva kun on eri isä joka kuukausi?
Miksi lasten isä mihinkään vaihtuisi vaikka minun parisuhteeni vaihtuisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sun lapset samaa mieltä kanssasi? Kiva kun on eri isä joka kuukausi?
Ei se kyllä isyyteen vaikuta millään muotoa :) ei kai se isä vaihdu yhtään mihinkään? Ei tässä nyt mitään White Trashia olla että lapselle esitellään miehiä :D
Pitkä parisuhde ei ole lapselle millään muotoa parempi eikä lapsi osaa väheksyä muita perhemuotoja. Yleensä aikuiset naiset opettavat lapsia halveksumaan muita, ei lapsi luonnostaan sitä tee.
Minulla on lapsi hyvän Homo ystäväni kanssa, jonka kanssa asumme hyvin lähekkäin. Meillä on yhteishuoltajuus ja lapsi saa vapaasti kulkea meidän väliä. Emme riitele ja homma toimii todella hyvin, rakastamme lasta hurjasti, käymme yhdessä vanhempainillat ja näin.
Miehiä tapaan silloin kun lapsi on isällään. En esittele lapselle miestä, ellen ole aivan varma, että suhde tulee jatkumaan ainakin jonkun aikaa eli se vuoden kaski pidän lapsen erossa näistä kuvioista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä se aina tunnu vaihtamalla paranevan. Hetken huuma saattaa kuitenkin aiheuttaa lapsille suuriakin traumoja. Olen nähnyt vierestä. Jos mukaan ei liity lapsia, niin asia eri, antaa mennä vaan :)
Ei se lapseen vaikuta yhtään mitenkään, kun ei lapselle kuulu esitellä mitään uusia puolisoita muutenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ihan hyvä pointti. Kerran täällä vaan edetään ja onhan se rakastuminen&intohimo aivan mielettömiä tunteita.
Itse olen ollut melkein 10v parisuhteessa ja kyllä sitä välillä miettii, että enkö saa enää koskaan tuntea sitä uuden kumppanin jännitystä... ja se tuntuu toisinaan oikeastikin aika ahdistavalta. Mutta toisaalta, on ihanaa että on elämänkumppani. Sellainen joka on siinä satoi tai paistoi. Valintoja, niitähän nämä on.
Eikös sillä Teemulla kuulu olevan paljon vientiä ulkopuolella pitkän parisuhteenkin. Eli vaimo kai hyväksyy pikku seikkailut. Entä toisinpäin. Tiedä sitten. Ovatko nuo huhupuheita, joita seiskat sun muut huutelee. Ehkä se joku tietty vapaus suhteessa, että tietää toisen aina kuitenkin tulevan lopuksi kotiin - on pitkä jutun juttu. Jos on kovin omistushaluinen, pitkät suhteet eivät varmaan ole toimiva ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt on tullut kesän aikaan tullut hyvin selväksi. Jopa täällä palstalla. Statukseni on romahtanut avioeron myötä. Ydinperheestä kahden lapsen YH:ksi.
No, itse en jaksa piitata. Olen kuitenkin vaikean päätöksen tehnyt, minullakin kun on vain se yksi elämä.
Mieluummin nyt sitten kahden lapsen YH-statuksella kuin (alkoholistin) aviovaimona.
Surullistahan se on, että toiset ei kykene(?) rakastumaan omaan kumppaniin uudelleen ja uudelleen. Kyllä mulla säännöllisesti roihahtaa sisältä päin lämpimästi mieheni touhuja katsellessa ja välillä ihan jännittää yhteiset menot/odottaa miestä töistä kotiin.
Itse en jaksa sitä deittailun alun epävarmuutta missä mennään. En halua olla mikään hetken huvi, jos siitä ei olla kunnolla sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin virtuaalitodellisuuden aikanahan monet ukkomiehet ja miksei naisetkin etsi eliksiiriä jostain chateista sun muista someista. Ollaan vaan juttelevinaan, vaikka ehkä sitten on jotain muutakin taustalla. Omaansa kun niin moni siinä näkösällä kyllästyy. Mielikuvitusrouvat pitää fantasiaa yllä, kun tuijottaa sitä omaa pullukkaansa kotona.
No en nyt parhaasta elämäntavasta tiedä, mutta kyllä se mulle ainakin kertoo sitoutumisesta ja rakkaudesta. Oma liitto kestänyt nyt 17 vuotta ja edelleen oma mies on se elämäni rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se aina tunnu vaihtamalla paranevan. Hetken huuma saattaa kuitenkin aiheuttaa lapsille suuriakin traumoja. Olen nähnyt vierestä. Jos mukaan ei liity lapsia, niin asia eri, antaa mennä vaan :)
Ei se lapseen vaikuta yhtään mitenkään, kun ei lapselle kuulu esitellä mitään uusia puolisoita muutenkaan.
Ap
Puoliso on sellainen jonka kanssa ollaan avossa tai aviossa. Mielenkiintoista ettei näitä esitellä lapsille.
Minulla on se käsitys, että pysyvyys ja tuttuus ihmisten elämässä vähentää stressiä sekä edistää terveyttä ja hyvinvointia. Ainakin suurimmalle osalle. Eli vakisuhde, -työpaikka, -asuinpaikka jne. Pätkätyöt, -suhteet ja jatkuva muuttaminen taas lisää stressiä ja epävarmuutta.
Mutta jokainen elää haluamallaan tavalla. Itselläni on paljon muuttuvia tekijöitä elämässä, joten mieheni on elämässäni se kallio, johon turvaudun vaikeina hetkinä.
Heikkojen kannalta elämä pituiset ovat parhaita. Voi luottaa siihen, että toinen on rinnalla huonoinakin aikoina. Samoin lasten kannalta elämän pituinen on paras.
Jos isoäidillä on joku uuspuoliso, se ei halua yhtä todennäköisesti lapsenlapsia nurkkiinsa kuin biologinen isoisä. Yhtenäiset perheet hoitavat paremmin heikot jäsenensä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ihan hyvä pointti. Kerran täällä vaan edetään ja onhan se rakastuminen&intohimo aivan mielettömiä tunteita.
Itse olen ollut melkein 10v parisuhteessa ja kyllä sitä välillä miettii, että enkö saa enää koskaan tuntea sitä uuden kumppanin jännitystä... ja se tuntuu toisinaan oikeastikin aika ahdistavalta. Mutta toisaalta, on ihanaa että on elämänkumppani. Sellainen joka on siinä satoi tai paistoi. Valintoja, niitähän nämä on.
Aika usein pitkä suhde ei toimi. Pointtina ap:lla ja monelta tuntuu unohtuvan, että kun puhutaan tahtomisesta ja tilanteesta, jossa on eväät vähissä suhteessa, ei ole enää sitä todellista kumppania. On vain velvollisuus jatkaa vaikka väkisin, koska pitkä parisuhde se olla pitää.
Tämä ystävällisenä kommenttina ulkopuolisille neuvojille, jotka jankuttavat kuinka pitää vain tahtoa ja pysyä yhdessä hampaat irvessä. Ette te tiedä mitään muiden parisuhteista. Se, että on joskus menty yksiin ei tarkoita, että edes perusteet olisi kauhean terveet.
Ei se tarkoita kaikille sitä että suhde on pitkä, niin se olisi tylsä, rakkaudeton ja suurta kärsimystä. Vaikka joutuukin joskus pohtimaan että onko tässä mitään järkeä ja tekemään työtä sen eteen että parisuhde edelleen toimisi, niin se ei tarkoita että kannattaisi heittää koko suhde romukoppaan. Paremmaksi se suhde vain muuttuu vuosien saatossa.
Jos on itse tyytyväinen siihen että hankkii uusia suhteita, ei pysyviä niin miksi pitää samalla morkata toisten suhteita? Jokaiselle sopii omanlaisensa suhde, mutta se ei silti tarkoita sitä etteikö jokin vaihtoehto olisi paras. Pitkä suhde on paras lasten kannalta, pysyvyys luo turvallisuutta, epävarmuutta on vähemmän.
Tämä siis jos se pitkä suhde on hyvä, ja monille se tuntuu hyvältä edelleen vaikkei se olisikaan muodikasta.
Ehkä se on paras malli lasten kannalta.