Onko keski-iän kriisi/viidenkympin villitys todellisia kuten murrosikä vai markkinoijien luomuksia

Todellista tietenkin?

Minulla alkoi keski-iän kriisi 38-vuotiaana ja todellakin allekirjoitan sen väitteen, että se on kuin toinen murrosikä. Tunsin itseni n. 18-vuotiaaksi enkä voinut ymmärtää, miten niistä ajoista on voinut muka kulua jo 20 vuotta, ja siinä meinasi mennä koko elämä uusiksi.

En tiedä muiden kohdalla, mutta itselläni ja miehelläni (olemme saman ikäisiä) tuli nelikymppisenä voimakas ajatus ja tunne että nyt tai ei koskaan. Itselläni tuo tunne sai vahvistusta vanhempieni kuolemasta. Minä siis olisin "next in line".

Meille tuo oli kannustava ja hyvä tilanne. Vaihdettiin työpaikkoja, joissa oltiin oltu iäisyys ja näin edettiin urallamme. Minä suoritin erikoistumiskoulutuksen, jota olin lykännyt vuosia "lasten takia". Muutin kampausta, valkaisin hampaat ja uudistin vaatevarastoa (uuteen työhönkin liittyen). Perintöjen takia oli/on rahaakin.

Ihan hyvä kriisi siis täällä.

Ehä tuolla on tekemistä sen kanssa että omat vastuut alkaa helpottaan, eli lapset pos kotoo, alinat maksettu yms ja sitä porukka tajuaa että nyt on aikaa miettiä itseensä.

Henkisiä kriisejä tulee ihmiselämässä säännöllisesti. Ne ajoittuvat usein elämän muutosvaiheisiin, kuten aikuistumiseen (murrosikä), perheen perustamiseen, lasten lähtöön kotoa, eläkkeelle jäämiseen.

Kaikilla tällainen henkinen etsikkoaika ei näy mitenkään merkillisesti, mutta monilla näkyy. Se on se vaihe, jolloin irtisanoudutaan ja lähdetään opiskelemaan uutta alaa tai tehdään elämän unelmiin liittyviä hankintoja (esim. moottoripyörä).

Omalla kohdallani siihen liittyi samanlainen levottomuus kuin murrosikäänkin. Kovasti halusi jotain, muttei  osannut itselleenkään jäsentää, mitä oikein halusi. Muutosta, jotain uutta....mutta ei ollut mitään konkreettista haluamisen kohdetta. Tuon haluamisensa suhteen oli myös kärsimätön kuten murrosiässäkin. Nyt heti tai viimeisetään huomenna, vaikka ei edes tiennyt  itsekään, mitä halusi. Levottomuus meni ohi, kun oli keksinyt, mitä halusi ja alkoi tehdä asioita saavuttaakseen haluamansa. 

Mulla ei ole koskaan ollut ikäkriisejä. Muita kriisejä toki joskus ollut niin kuin kaikilla. Täytän kohta 60 ja en sitäkään osaa kriisinä pitää. Tunnen itseni nuoreksi edelleen enkä ole koskaan ymmärtänyt että tietyssä iässä pitäisi olla tietynlainen. Terveys on tietysti sellainen asia että jaksaa elää normaalieklämää iästä riippumatta.

Ei ole ollut ikään liittyviä kriisejä vielä tähän mennessä. Minulla ei tosin ole lapsia, joten en tuota pesästä lähtöä ole kokenut -N49

Mulla on ainakin ollut ihan selkeä 25 v kriisi, sitten n 28 v alkoi kolmenkympin kriisi ja nyt 34 v on näköjään keski- iän kriisi, kun olen lukenut mitä oireita siinä on. Ihan erilaisia kuin noissa aiemmissa kriiseissä.

Murrosikäkin on aika pitkälle kulttuurinen myytti.