Olenko kauhea ihminen, kun nautin siitä, että lapsuudenystäväni, joka vaikutti itsetuntooni alentavasti, seurustelee keskiverron näköisen miehen kanssa
Kun taas itse seurustelen mallikuvauksissakin olleen miehen kanssa, joka on komeakasvoinen, pitkä ja isokokoinen.
Lapsuudenystäväni kritisoi minua jatkuvasti, piti itseään kauniimpana ja kertoi aina, kun joku oli kehunut häntä (minuakin kehuttiin, mutta en koskaan huudellut asiasta hänelle enkä kyllä kenellekään muullekaan), menestyi koulussa ja oli muutenkin pidetty, en tosin ymmärrä miksi, sillä hän oli kiero, itserakas ja hänelle oli tärkeää, että hänellä oli paljon kavereita. Minulle hän oli tärkeä ystävä, sillä olimme tunteneet hiekkalaatikolta asti.
Olen h*lvetin kiitollinen, että vähän päälle parikymppisenä tuli sen verran järkeä päähän, että tajusin katkaista välini häneen. En aiemmin edes ymmärtänyt, kuinka pohjamutiin hän itsetuntoni sai.
En ehkä ole yhtä kouluttautunut kuin hän, mutta instagramiaan katseltuani voin todeta, että on minulla ainakin mljoona kertaa komeampi ja kuumempi mies kuin hänellä. Ehkä tämä on lapsellista, en oikeasti edes ole materian ja statuksen perään, mutta jostain se ilo on revittävä, kun vaan suinkin mahdollista. Olen myös iloinen siitä, että minun ei tarvitse kerjätä hyväksyntää ja kehuja instagramissa, kuten hän tekee. En siis itse ole instagramissa ja vaikka olisin, en sinne mitään selfieitä laittelisi.
Tiedän, minun täytyisi olla paljon viisaampi, jotta en myhäilisi tyytyväisenä tällaisessa tilanteessa ja tiedän myöskin, että kuulostan katkeralta, mutta onhan se tottakin. Harvinaisempaa se kai olisi, jos en olisi katkera.
Monia asioita olen pystynyt antamaan anteeksi, itse asiassa suurimman osan muiden aiheuttamista vastoinkäymisistä, mutta uskon, että tämä on asia, josta tulen olemaan aina katkera, mutta enää en anna sen häiritä itseäni. Pystyn käsittelemään katkeruuttani jo niin, että se ei vaikuta minuun kuin joinain tällaisina hetkinä, kun istun yksin kotona pöytäkoneella selaillen av-palstaa.
Ja onhan tämä avautuminen tänne ehkä ihan hyväkin tapa käsitellä aihetta.
Heräsikö teille kysymyksiä tai ajatuksia aiheesta? :)
Kommentit (34)
Et vaikuta kovin tyytyväiseltä elämääsi.
Et ole kauhea ihminen vaan typerän lapsellinen, teinin tasolle jäänyt.
Yritän miettiä mitä lisäarvoa suhteeseemme toisi, jos mies kävisi mallikuvauksissa. En kyllä keksi, mutta kiva jos sulle tuo
No, jos ilonlähteitäsi on paremmuudentunne hyvännäköisestä puolisosta ja ylemmyydentunne siitä, että et harrasta sosiaalista mediaa, niin mikäs siinä. Ei se sinusta ihmisenä kauheaa tee, mutta vähän surullista kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
En pidä sinua kauheana ihmisenä. Pinnallisena, turhamaisena, tuomitsevana ja epävarmana pikemminkin.
En mielestäni ole pinnallinen. Toki tykkään kauniista asioista, mutta en arvota ihmisiä ulkonäön mukaan. Tottakai minulla on silmät päässä ja näen, että oma mieheni on komeampi noin yleiselläkin mittapuulla ja kuten sanoin, tiedostan itsekin olevani lapsellinen. En varmaan koskaan tule kasvamaan aikuiseksi (en ylpeile sillä, vaan totean realistisena). Minulle ei todellakaan ole tärkeää, että kumppanini on komea. Tulemme mieheni kanssa muutenkin hyvin juttuun ja katsomme maailmaa niin samoin, että joskus hämmästelemme sitä yhdessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et vaikuta kovin tyytyväiseltä elämääsi.
En minä olekaan tyytyväinen elämääni.
Ap
Tyypillinen huonoitsetuntoinen tuo ap. Vahingoniloinen jollekin. Tuo "mallikuvauksissa" kertoo aika paljon. Koko aloitusta en todellakaan viitsi lukea.
Vierailija kirjoitti:
Yritän miettiä mitä lisäarvoa suhteeseemme toisi, jos mies kävisi mallikuvauksissa. En kyllä keksi, mutta kiva jos sulle tuo
Pointti tuon kertomiseen nyt olikin vain se, että mieheni on oikeasti komeakasvoinen, ei vain minun mielestäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä sinua kauheana ihmisenä. Pinnallisena, turhamaisena, tuomitsevana ja epävarmana pikemminkin.
En mielestäni ole pinnallinen. Toki tykkään kauniista asioista, mutta en arvota ihmisiä ulkonäön mukaan. Tottakai minulla on silmät päässä ja näen, että oma mieheni on komeampi noin yleiselläkin mittapuulla ja kuten sanoin, tiedostan itsekin olevani lapsellinen. En varmaan koskaan tule kasvamaan aikuiseksi (en ylpeile sillä, vaan totean realistisena). Minulle ei todellakaan ole tärkeää, että kumppanini on komea. Tulemme mieheni kanssa muutenkin hyvin juttuun ja katsomme maailmaa niin samoin, että joskus hämmästelemme sitä yhdessä.
Ap
Sure Jan
Entäs ap. se miehen luonne?
Ulkonäköön en puutu mutta ystävälläsi voi olla sisäisesti monin verroin fiksumpi ja ihanampi mies. Aika helppo päätellä koska yleensä mallina työskentelevät miehet, noh en sano enempää.
Todellisessa elämässä ihmiset eivät ole nukkeja, vaan viehättävyyteen vaikuttaa myös moni muu asia kuin valokuvista näkyvä ulkonäkö ja sille kaverille se mies voi olla komein maailmassa monestakin syystä.
Jotenkin huvittavaa myös tuo, että isokokoisuus lasketaan automaattiseksi joksikin hienoksi asiaksi. Kyllä minusta joku 165cm bodari on komeampivartaloinen kuin kalvakan peruskropan omaava 190cm mies ja jokaisella miehellä on tavanomainen peruskroppa jos sen eteen ei tehdä paljon töitä. Lasketko myös naisen pienikokoisuuden hyväksi asiaksi?
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen huonoitsetuntoinen tuo ap. Vahingoniloinen jollekin. Tuo "mallikuvauksissa" kertoo aika paljon. Koko aloitusta en todellakaan viitsi lukea.
En ole sanonutkaan, että itsetuntoni olisi hyvä. Et nyt ymmärtänyt pointtia mallikuvauksista kertomiselle. Somessahan yleisesti kilpaillaan siitä, kuka menestyy parhaiten, kellä on kaunein talo, kaunein tai komein puoliso, upein auto jne, niin jos minä ystäväni näkövinkkelistä katson, niin minulla on se komea puoliso, joka hänellekin varmasti kelpaisi. Minä en vain ole sellainen, että kerjäisin egonpönkitystä somessa. Ei se elämääni todellisuudessa mihinkään muuttaisi. Se, että lisäisin itsestäni täydelliseksi muokattuja tai liian hyvin onnistuneita kuvia instagramiin ei tekisi minusta kuitenkaan todellisuudessa kauniimpaa kuin mitä oikeasti olen. Minä pidän aitoudesta. Minä en ole täydellinen, en ulkoisesti enkä sisimmältäni, eikä minun tarvitse ollakaan. Minulla saa olla huono itsetunto, mutta ainoa asia, mitä itseltäni vaadin, on aitous. Se, että minä uskallan näyttää heikkouteni. Sen minä näytin mm. tällä avauksella.
Ap
Mitäpä jos jättäisit tämän lapsuuden ystäväsi kokonaan menneisyyteen ja keskittyisit nykyisiin ystäviisi poikaystäväsi mukaan lukien. Ja vinkkinä, vertailu kannattaa lopetettaa, teki sitä kumpaan suuntaan tahansa.
Huomaa, ettei tällä palstalla uskalleta puhua todellisista tuntemuksistaan niiden oikeilla nimillä, koska pelätään ihmisten sanovan kuinka kateellinen, katkera, heikkoitsetuntoinen, elämäänsä tyytymätön ja lapsellinen oletkaan.
Minä sanoin jo aloitusviestissä, että olen lapsellinen ja katkera. Heikosta itsetunnosta tuskin tarvitsi erikseen mainitakaan, se varmasti selvisi jo aloitusviestistäkin.
Sitä minä vain en ymmärrä, miksi teillä on niin hyökkäävä asenne sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka uskaltavat olla omia itsejään ja tuoda esille myös heikkouksiaan ja ikäviä luonteenpiirteitään.
Ap
No aika ihmeellistä, että väität ettet ole ulkonäkökeskeinen vaan tärkeintä on aitous, mutta kuitenkin pääsi sisällä kisailet siitä, kenen mies on komein kun parisuhteessa on ainakin sata tärkeämpää asiaa.
Kannattaa päästää irti menneistä.
marissa kirjoitti:
Mitäpä jos jättäisit tämän lapsuuden ystäväsi kokonaan menneisyyteen ja keskittyisit nykyisiin ystäviisi poikaystäväsi mukaan lukien. Ja vinkkinä, vertailu kannattaa lopetettaa, teki sitä kumpaan suuntaan tahansa.
Tämä oli erittäin viisas neuvo. Olen yrittänytkin unohtaa tämän ex-"ystäväni", mutta jostain syystä hän pyörii mielessäni vieläkin. Kai se johtuu siitä, kuinka suuri merkitys hänellä elämässäni oli.
Joku varmaan neuvoo seuraavaksi, että menisin terapiaan, mutta en tiedä, tarvitsenko sitä ainakaan tässä asiassa. En ainakaan omasta mielestäni.
Ap
En pidä sinua kauheana ihmisenä. Pinnallisena, turhamaisena, tuomitsevana ja epävarmana pikemminkin.