Onko kokemusta *köyhän* ja varakkaan miehen tapailemisesta?

Vierailija kirjoitti:

*köyhän* kanssa joutui aina miettimään miten rahat käytetään ja laskea sentilleen, että riittää mutta varakkaan kanssa voi tehdä mitä vaan. *köyhä* mies oli mukava, mutten jaksanut sitä pennin venytystä. onneksi olen päässyt piireihin ja tiedoksi: tienaan omat rahani!

Jos kerran tienaat omat rahasi niin miksi miehen varallisuudella on niin suuri merkitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*köyhän* kanssa joutui aina miettimään miten rahat käytetään ja laskea sentilleen, että riittää mutta varakkaan kanssa voi tehdä mitä vaan. *köyhä* mies oli mukava, mutten jaksanut sitä pennin venytystä. onneksi olen päässyt piireihin ja tiedoksi: tienaan omat rahani!

Jos kerran tienaat omat rahasi niin miksi miehen varallisuudella on niin suuri merkitys?

Veikkaanpa, että nälkä kasvaa syödessä. Itsekin tienaan senverran hyvin, että olen ansiotulojen top 1%, ehkä jopa 0,5%, kärjessä. Ei tulisi mieleenkään mennä jonkun pienituloisen kanssa kimppaan. Odotan puolison tienaavan kuitenkin vähintään sen 5000 €/kk. Onneksi on varaa valita. Kahdella hyvätuloisella on paremmat mahdollisuudet antaa lapsille hyvä elämä ja saada itse toteutettua omia haaveita. Verotus kyllä pitää huolen siitä, ettei ansiotyöllä miksikään Wahlroosiksi pääse. Eri asia on sitten nämä, jotka hamuavat vanhan rahan rikkaita tai uusrikkaita vain päästäkseen käsiksi toisen rahapottiin. Miellän heidät ihan eri sakkiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*köyhän* kanssa joutui aina miettimään miten rahat käytetään ja laskea sentilleen, että riittää mutta varakkaan kanssa voi tehdä mitä vaan. *köyhä* mies oli mukava, mutten jaksanut sitä pennin venytystä. onneksi olen päässyt piireihin ja tiedoksi: tienaan omat rahani!

Jos kerran tienaat omat rahasi niin miksi miehen varallisuudella on niin suuri merkitys?

En halua elättää miestä

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran tienaat omat rahasi niin miksi miehen varallisuudella on niin suuri merkitys?

Veikkaanpa, --- sakkiin. 

Noin lyhyesti sanottuna siis hypergamia. Sinulle ei riitä edes yhtä hyvä puoliso, vaan koet ansaitsevasi paremman. Ja sen "paremman" määrittää tilipussi.

Älkää sitten ihmetelkö, miksi miehet keskittyvät uraansa perheen ja kotitöiden kustannuksella.

Juu molemmat. Erona on että toinen on kokoajan kyttäämässä ja toinen ei. Jälkimmäinen kiitos.

Varakas mies kiinnitti aivan liikaa huomiota kaikkeen materiaan. Pari vuotta vanha uudenveroinen sohva olisi pitänyt vaihtaa ihan vain koska se ei enää ollut uusi. Häntä myös ärsytti, kun halusin ostaa edullisimpia elintarvikkeita ja muita arjen tarpeita, ihan vain siksi että se oli minusta fiksua ja minusta tuotteissa ei ollut mitään valittamista. Ei jotenkin oltu samassa sfäärissä, kun toisen huomio oli tuollaisissa seikoissa.

On kokemusta. Tosin sillä erotuksella, että varakas mies ei muuta teekään kuin kyttää raha-asioitansa/minun rahankäyttöä ja jaksaa aivan loputtomiin pohtia miten säästää missäkin, vertailla, tingata ja kilpailuttaa asioita liki päivittäin, että saisi (säästettyä/sijoituksilla) vielä enemmän rahaa. 

Seurustelusuhteesta kyllä.

Olen ns tai olin ns a luokan tyttö, tosi hyvä koulussa, hyvä kaikessa. Mutta vain ja ainoastaan, koska olin tosi köyhästä perheestä.

Kävin lukion vain siksi, että paras ystävänikin kävi. Meillä oli 4 tytön kimppa, jäimme aina töitten jälkeen lukemaan, teimme tehtävät yhdessä, tenttailimme sanoja. Siihen aikaan käytimme ehdottomasti eniten aikaa kouluun .

2 tästä porukasta olivat yrittäjien tyttöjä, toinen ruokakauppa, toinen ravintola. Kotona joutui töihin. Kolmas oli ns hiljainen hissukka ja jälkikäteen teki mitä vaan, jotta sai olla meidän kanssa. No, me vaan luettiin.

Pienellä paikkakunnalla oli vähän harrastuksia ja sain paikallisen lions klubin kautta aina johonkin stipendin. Kävin mm pelaamassa tennistä, mutta en pelannut kuin 3 v, kun voitin väärän tytön ja tuki loppui.

Voitin siksi, koska minulla ei ollut mitään muuta kuin koulu ja silloin tennis. Harjoittelin joka ikinen päivä mitä pystyi treenata. Esim kesällä oli aina tyhjiä ratoja, pystyin 4 h treenaa yhdenlaista syöttämistä. Pakkohan siinä oli tulla hyväksi.

Ulkoilutin naapurin koiraa, sain palkaksi mm tenniskengät, koiran omistaja oli urheiluliikkeessä töissä.

Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, muutin setäni anopin yläkertaan, ikivanha rintamamiestalo. Vessa alhaalla, suihku kellarissa saunan yhteydessä. Asuntoon tuli, minun puolelle vain kylmää vettä.

Luokkakaverini on hyvin rikkaasta suvusta ja olin silloin, pääasiallisesti nälästä johtuen, hoikka, osasin vähän kaikkea ja ihan kivannäköinen, mm hän ihastui minuun.

Itse annoin monta krt pakit, selitin en halua seurustella hänen kanssaan, koska olin hyvin köyhä. Olin itse perjantaisin mäkissä töissä ja viikolla koulussa, suoritin jatkuvasti ns lukujärjestyksen ulkopuolelta tunteja. Otin iltakursseja. Olin koulussa ma-to klo 08-20.30 ja pe päivätuntien jälkeen suoraan mäkkiin.

Lopulta tapahtui monta juttua ja tutustuin perheeseen ja rakastuin luokkakaveriini. Aluksi meni tosi hyvin. Poikaystävä haki minut aika pe mäkistä ja vietin heillä viikonlopun. Vietimme paljon aikaa perheenä, otimme pikkusiskon mukaan. Meillä oli mm vuosiliput Korkeasaareen. Teimme paljon, juuri siskon kanssa sunnuntaisin monen tunnin ulkoiluja, talvisin pulkkamäessä, ilmaisia tai ainakin hyvin edullisia juttuja. Lisäksi vanhemmat tykkäsivät kun poikaystävä ei viettänyt enää baarielämää vaan ns terveellisiä asioita.

Me jopa mentiin niin pitkälle , että muutettiin yhteen. Sain asunnon vain vuodeksi, koska lähempi sukulainen oli muuttamassa siihen ja poikaystäväni äiti oli kuollut muutama vuosi sitten ja äidin asunto oli koskematon. Kukaan ei halunnut tyhjentää asuntoa , ei ollut rahasta pulaa, joten asunto oli tyhjillään.

Myin koko irtaimiston kirppareilla, huuto.netissä. Olin käynyt vuoden kurssin, jossa opiskeltiin lampun vaihdosta, sulakkeiden tarkistamiseen, pintojen tasoittamiseen , maalaamiseen, pöntön tyhjentämiseen jne.

Maksoin vain yhtiövastikkeen ja tein pintaremontin . Ja materiaali tuli juuri huutistuotoilla. Mm vintage vaatteista tuli tuhansia euroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*köyhän* kanssa joutui aina miettimään miten rahat käytetään ja laskea sentilleen, että riittää mutta varakkaan kanssa voi tehdä mitä vaan. *köyhä* mies oli mukava, mutten jaksanut sitä pennin venytystä. onneksi olen päässyt piireihin ja tiedoksi: tienaan omat rahani!

Jos kerran tienaat omat rahasi niin miksi miehen varallisuudella on niin suuri merkitys?

En ole aiempi kirjoittaja, mutta minun syyni: joko joutuu elämään miehen matalammalla elintasolla tai puolisoilla on eri elintasot. En pidä kumpaakaan hyvänä ratkaisuna.

Olin tyhmä. Itse kun olin tottunut elämään vaatimattomasti, kuvittelin toinenkin nauttii siitä. Kun on ihastunut, sitä riittää, että saa olla vaan toisen lähellä. Mutta kun arki tulee mukaan ja toinen edelleenkin ehdottaa kesällä on kiva käydä Hietsussa fillareilla ja ostaa litran paketti halpisjäätelöä, pääsiäinen viettää rästitehtäviä tekemällä, se arki tulee vasten kasvoja hyvin nopeasti. Poikaystävä maksoikin muutaman reissun, ikinä en pyytänyt mitään, mutta poikaystävää se yksipuolinen maksaminen alkoi kyrsimään.

Lopulta erottiin siksi, että oli viettänyt aikaa yhden perheen ystäväperheen tytön kanssa samaan aikaan kun olin töissä. Hän tuli aina tytön luota hakemaan minut töistä ja tyttö alkoi odottamaan lasta. Ero oli ainoa vaihtoehto.

Jälkikäteen selitti köyhyydestäni. Joka minun oli taas vaikea ymmärtää, koska en pyytänyt ikinä mitään. En myöskään estänyt poikaystävääni ikinä menemään.

Tänä päivänä tämä ex asuu remppaamassani asunnossa ja minä sitten tein parit hyvät asuntokaupat, olen suurperheen äiti ja hyvässä työssä.

Itse asiassa vaurastuminen alkoi aika lailla heti eromme jälkeen, kun ostin ensimmäisen asuntoni, jonka vasta myin nyt pois, kun muutimme nykyiseen kotiin. Piti realisoida sijoitukset.

Suhde onnistuu vain jos kummatkin elävät köyhemmän budjetin mukaan.

Kamalan varakkaita ei ole ollut kukaan, mutta yhtään työtöntä sossurahalla elävää ei ole ollut. Sen verran vaativainen olen, että miehellä pitää olla selkärankaa ja yritteliäisyyttä sekä itsekunnioitusta ettei sossuluukulle ja leipäjonoihin taivu.

Köyhä oli mukava, viisas ja elämänarvoissaan samoilla linjoilla mun kanssa, joten nyt ollaan naimisissa. En ole itsekään koskaan ollut rikas, mutta töitä tekemällä pärjännyt kyllä.

Itse pärjään vähemmälläkin rahalla. Tulen nuukasta perheestä.

Pidän kyllä kauneudesta ja elämän iloista. Nykyisen miehen kanssa niihin kuluu vähän turhan paljon. Ehkä se on makuasia kuluuko turhan paljon.

Välillä on itsellänikin elämässä rahat olleet vähissä, mutta vastakkaista sukupuolta tuntuu kiinnostavan vain ulkonäkö ja tuleva oppiarvo

Olen ollut monenlaisen miehen kanssa, kukaan heistä ei ole elänyt erityisemmin eikä leveästi, vaikka yhden isä oli kauppaneuvos, toisella kolme professuuria, ja kolmas aatelissukua. Suhteessa merkkaa enemmän se, kuinka synkkaa, onko toiselle hyvä, onko luotettava, puhuuko ja toimiiko kauniisti, onko terve itsetunto ja terveen sosiaalinen ihminen.

Minäkin kyllä oletan etten joudu elättämään, mutta siihen ei paljon tarvita kun elämäntapa on arkinen.