Lue keskustelun säännöt.
Tämä vauvakuume pilaa kaiken!
06.07.2017 |
Olen 28-vuotias nainen ja olen ollut yhdessä mieheni (31v.) kanssa jo 10 vuotta, joista kolme naimisissa. Mieheni on hyvässä kokopäivätyössä ja itse olen osa-aikatyössä. Perheen perustamisesta ollaan keskustelu jo useita kertoja, ja mielestäni alkaisi olla pikku hiljaa jo aika perustaa perhe. Mies on sanonut myös haluavansa lapsia ja perheen, mutta aina saan vastaukseksi "ei" tai "ei vielä". Tämä syö minua paljon ja monet itkut olen tihrustanut asian takia. Tilanne on mennyt niin hirveäksi etten osaa edes iloita lähipiirin raskaus- ja vauvauutisista.
Tilannetta ei helpota se, että anoppi ja muut sukulaiset vihjailevat mahdollisesta perheenlisäyksestä. Anoppi jo uteli äitienpäivänä kahvipöydässä, että milloin minä pääsen viettämään omaa äitienpäivääni. Yleensä olen vastaaville uteluille vain hymähtänyt, mutta nyt ne ärsyttävät minua ja saavat minut surulliseksi - minä haluaisin jo jättää ehkäisyn pois ja katsoa kuuluuko vauvaa vai ei. Olen myös yrittänyt selittää miehelleni, että ehkäisyn poisjättämisen jälkeen saattaa kulua useita kuukausia ennen kuin kuukausikierto tasoittuu, saattaa tulla komplikaatiota (esim. keskenmenoja) ja itse raskauskin kestää 9 kk jne, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Olisi mukava kuulla onko jo muu vastaavassa tilanteessa tällä hetkellä. :(
Kommentit (38)
Useita kuukausia? Voit kertoa sille miehelles, että voi mennä vuosia! Me odotettiin 4v että tärppäs ja kummassakaan ei ollut vikaa. Loppuvuonna meitä on 3 jos kaikki menee hyvin loppuun. Jotkut odottaneet vieläkin kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna jättäisin ehkäisyn salaa pois. Aika on rajallinen, sitä ei muuta mikään. Joka viidettä pariskuntaa koskee tahaton lapsettomuus, jonka hoitamisessa menee paljon aikaa.
Terv. kohta kolme vuotta lasta yrittäneet
Oma moraalini ei kyllä anna periksi jättää ehkäisyä salaa pois...
-AP
Hyvä neuvo taas. Jättää ehkäisy pois salaa. Urpo. Itse ilmeisesti tehnyt lapses noin. Kuinka voit elää itses kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Useita kuukausia? Voit kertoa sille miehelles, että voi mennä vuosia! Me odotettiin 4v että tärppäs ja kummassakaan ei ollut vikaa. Loppuvuonna meitä on 3 jos kaikki menee hyvin loppuun. Jotkut odottaneet vieläkin kauemmin.
Mainitsin miehelleni tuosta, että yrittämisessä saattaa mennä kuukausia ellei jopa vuosia. Unohtui kirjoittaa aloitusviestiini. :( Se tässä kauhistuttaakin...
-AP
Sano miehelle että jätät ehkäisyn ja vauva tulee jos on tullakseen.
(Jos haluat testata ovulaatiota niin älä tee siitä numeroa ja pakkoa, tällä pilaa suhteen nopeasti, sillä on todella stressaavaa, eikä tähän pitäisi heti ruveta, vaan vasta kun lapsen saannissa on vaikeuksia).
Kerro että on sinun unelmasi saada lapsia ja et voi enää odottaa.
Jos mies sinua oikeasti rakastaa hän suostuu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiilä meni vuosi siitä kun hakeuduimme lapsettomuustutkimuksiin siihen, että ensimmäinen konkreettinen toimenpide tehtiin. Puolitoista vuotta siihen, että molempien osalta saatiin homma edes aloitetuksi. Jonotusajat ovat niin pitkiä ja tutkimuksissa menee aikaa. Ja lapsettomuustutkimuksiin hakuedutaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen. Jos aloitatte lastenteon kovin myöhään, teillä voi mennä koko hedelmällinen aikasi jonottelussa ja hoidoissa. Kun harvoin eka hoito edes tärppää, vuosia niissäkin helpoti menee.
Se on nyt vakavan keskustelun paikka. Miehelle aikaraja koska sinun biologinen kello tikittää. Jos ei aikarajan jälkeen päästä yhteisymmärrykseen asiasta niin uutta miestä etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo taas. Jättää ehkäisy pois salaa. Urpo. Itse ilmeisesti tehnyt lapses noin. Kuinka voit elää itses kanssa?
Todellakin tekisin noin, jos olisin ap. Helppo puhua, jos ei ole ikinä kokenut tahatonta lapsettomuutta. Mielestäni tuo ei ole mitenkään väärin.
En voi tarjota ratkaisua, mutta vähän samoissa vesissä mennään. Olin itsekin epätoivoisimmillani juuri sinun ikäisenäsi, n. 28-vuotiaana, ja minua helpotti kuulla, että vähän ennen kolmekymppiä vauvakuumeeseen "sairastuminen" on todella yleistä. Jotenkin jopa biologisesti siinä kohtaa suuri alttius.
Me kävimme silloin vakavan keskustelun ja minä jätin ehkäisypillerit pois. Syy oli molemminpuolinen: itse en halunnut enää käyttää ehkäisyä, koska minusta vauva oli tervetullut koska vain ja mies puolestaan halusi alkaa käyttää kondomia, jotta tietää varmasti ehkäisyn olevan käytössä (fiksua häneltä). Salaa en minäkään olisi jättänyt ikinä pillereitä ottamatta.
Nyt 30-vuotiaana olen yllättäen tilanteen kanssa aika sinut. Miehen kanta lapsia kohtaan on selvästi höllentynyt, mutta yrittämistä ei ole vieläkään aloitettu. Minä en enää panikoi vauvakuumeen kourissa, olen sen sijaan keskittynyt toteuttamaan itseäni harrastuksissa ja töissä, nähnyt ystäviä, ja tämän seurauksena olen nauttinut elämästäni viimeiset pari vuotta aivan täysillä.
32 vuoden ikä on minulla takarajana, että on viimeistään ilmoitettava, jos ei tule ikinä minua paksuksi pamauttamaan. Siinä vaiheessa ehdin vielä tehdä jonkun peliliikkeen, ainakin hankkia muksun yksin, jos siinä vaiheessa olen ehdottomasti sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo taas. Jättää ehkäisy pois salaa. Urpo. Itse ilmeisesti tehnyt lapses noin. Kuinka voit elää itses kanssa?
Todellakin tekisin noin, jos olisin ap. Helppo puhua, jos ei ole ikinä kokenut tahatonta lapsettomuutta. Mielestäni tuo ei ole mitenkään väärin.
Niin no. Olen tuo joka odotti 4vuotta. .
Vierailija kirjoitti:
Meiilä meni vuosi siitä kun hakeuduimme lapsettomuustutkimuksiin siihen, että ensimmäinen konkreettinen toimenpide tehtiin. Puolitoista vuotta siihen, että molempien osalta saatiin homma edes aloitetuksi. Jonotusajat ovat niin pitkiä ja tutkimuksissa menee aikaa. Ja lapsettomuustutkimuksiin hakuedutaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen. Jos aloitatte lastenteon kovin myöhään, teillä voi mennä koko hedelmällinen aikasi jonottelussa ja hoidoissa. Kun harvoin eka hoito edes tärppää, vuosia niissäkin helpoti menee.
Voi ei, mikä teidän tilanne on tällä hetkellä...? Kaikkea hyvää teille.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä neuvo taas. Jättää ehkäisy pois salaa. Urpo. Itse ilmeisesti tehnyt lapses noin. Kuinka voit elää itses kanssa?
Todellakin tekisin noin, jos olisin ap. Helppo puhua, jos ei ole ikinä kokenut tahatonta lapsettomuutta. Mielestäni tuo ei ole mitenkään väärin.
Niin no. Olen tuo joka odotti 4vuotta. .
Ok. :) Omat käsitykseni maailmasta ja elämästä ovat muuttuneet todella paljon lapsettomuuden myötä. Nykyään en pidä mitenkään epäeettisinä monia sellaisia asioita, joita aiemmin olen pitänyt kyseenalaisina tai epäeettisinä.
Miks on pakko kinuta heti niitä lapsia? Sulla ei 28v todellakaan ole mikään kiire, hyvin voit odottaa.
Jos et suostu odottamaan, joudut eroamaan. Et voi miestä isäksi pakottaa perhettä leikkimään kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiilä meni vuosi siitä kun hakeuduimme lapsettomuustutkimuksiin siihen, että ensimmäinen konkreettinen toimenpide tehtiin. Puolitoista vuotta siihen, että molempien osalta saatiin homma edes aloitetuksi. Jonotusajat ovat niin pitkiä ja tutkimuksissa menee aikaa. Ja lapsettomuustutkimuksiin hakuedutaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen. Jos aloitatte lastenteon kovin myöhään, teillä voi mennä koko hedelmällinen aikasi jonottelussa ja hoidoissa. Kun harvoin eka hoito edes tärppää, vuosia niissäkin helpoti menee.
Voi ei, mikä teidän tilanne on tällä hetkellä...? Kaikkea hyvää teille.
-AP
Toinen ICSI-hoito on alkamassa syksyllä. Eka plussa päätyi keskenmenoon aikaisessa vaiheessa. Mies on välillä jo luovuttamassa ja puhuu toisinaan siitä, että etsittäisiin minulle joku toinen seksikumppani, jotta edes minä pystyisin olemaan biologinen vanhempi... Ennen kuin aika loppuu. Olemme sopineet, että katsomme kuitenkin nuo hoidot loppuun omilla soluilla ja mietimme sitten varavaihtoehtoja. Aika vain kuluu ja kuluu.
Joko otat eron tai odotat muita vaihtoehtoja ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiilä meni vuosi siitä kun hakeuduimme lapsettomuustutkimuksiin siihen, että ensimmäinen konkreettinen toimenpide tehtiin. Puolitoista vuotta siihen, että molempien osalta saatiin homma edes aloitetuksi. Jonotusajat ovat niin pitkiä ja tutkimuksissa menee aikaa. Ja lapsettomuustutkimuksiin hakuedutaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen. Jos aloitatte lastenteon kovin myöhään, teillä voi mennä koko hedelmällinen aikasi jonottelussa ja hoidoissa. Kun harvoin eka hoito edes tärppää, vuosia niissäkin helpoti menee.
Voi ei, mikä teidän tilanne on tällä hetkellä...? Kaikkea hyvää teille.
-AP
Toinen ICSI-hoito on alkamassa syksyllä. Eka plussa päätyi keskenmenoon aikaisessa vaiheessa. Mies on välillä jo luovuttamassa ja puhuu toisinaan siitä, että etsittäisiin minulle joku toinen seksikumppani, jotta edes minä pystyisin olemaan biologinen vanhempi... Ennen kuin aika loppuu. Olemme sopineet, että katsomme kuitenkin nuo hoidot loppuun omilla soluilla ja mietimme sitten varavaihtoehtoja. Aika vain kuluu ja kuluu.
Kuulostaa, että teillä on henkisesti raskasta... paljon tsemppiä teille!
-AP
AP valintasi on sinun ja miehesi.
Joko hän ymmärtää sinua ja yritätte lasta älä laita mitään aikarajaa tai uhkaa.
Jos hän ei halua kanssasi lapsia valitset että on aika erota ja etsit kumppanin jonka kanssa perustat perheen.
Ratkaisunne löydätte.
LapinM kirjoitti:
AP valintasi on sinun ja miehesi.
Joko hän ymmärtää sinua ja yritätte lasta älä laita mitään aikarajaa tai uhkaa.
Jos hän ei halua kanssasi lapsia valitset että on aika erota ja etsit kumppanin jonka kanssa perustat perheen.Ratkaisunne löydätte.
Tiedän, että valinta on meidän. Minua turhastuttaa niin maan jummetusti, että on pakko päästä purkaa asiasta näin anonyymisti. En ole uhkaillut enkä rajoja asettanut, ja itkunkin itkenyt yksin.
Kyllä minä kävisin kotona aika vakavan keskustelun siitä, onko teidän tulevaisuuden haaveet todella samat.
Et ole vielä liian vanha mutta niin kuin täällä on todettu, vauvoja ei tosta noin vaan saada.
On myös epäreilua mieheltä pitää sinua epävarmuudessa asian suhteen. Naisen on pakko miettiä asiaa eri tavalla kuin miehen, koska meillä naisilla tulee biologinen raja nopeammin vastaan.
Oletko pyytänyt mieheltä selvää vastausta siihen, että minkä teidän elämässä pitäisi vielä muuttua, jotta lapsi sopisi siihen? Mitä tarkalleen se mies odottaa? Mielestäni voi ihan hyvin sopia jonkun takarajan - että esimerkiksi alatte yrittää, kun mies saa jonkun työprojektin valmiiksi tai kun sinä saat paremmin palkatun työn tms.
Koska voi käydä myös niin, ettei mies koskaan olekaan valmis isäksi (tai ei ainakaan sinun kanssasi) ja sinulta menee monta vuotta ikään kuin hukkaan odottelun kanssa.
Siitäkin teidän pitäisi keskustella, mikä on tavoiteltu lapsiluku. Jos haaveilet useammasta lapsesta, sitä tärkeämpää olisi, että et jätä aloittamista liian myöhään.
Seurustelin itse koko nuoruuteni väärin miesten kanssa. Sain lapsen yksin 40-vuotiaana ja tämähän on ihan mahtavaa. Mutta ymmärrän, ettei tämä ole kaikkien tie.
Sukulaiset, oioi. Niille et voi kauheasti mitään, jos eivät itse ymmärrä, että lasten hankkiminen on mitä henkilökohtaisin asia ja että koskaan ulkopuoliset eivät saisi millään tavoin asettaa mitään paineita kenellekään.
Sinuna jättäisin ehkäisyn salaa pois. Aika on rajallinen, sitä ei muuta mikään. Joka viidettä pariskuntaa koskee tahaton lapsettomuus, jonka hoitamisessa menee paljon aikaa.
Terv. kohta kolme vuotta lasta yrittäneet