Lue keskustelun säännöt.
Tämä vauvakuume pilaa kaiken!
06.07.2017 |
Olen 28-vuotias nainen ja olen ollut yhdessä mieheni (31v.) kanssa jo 10 vuotta, joista kolme naimisissa. Mieheni on hyvässä kokopäivätyössä ja itse olen osa-aikatyössä. Perheen perustamisesta ollaan keskustelu jo useita kertoja, ja mielestäni alkaisi olla pikku hiljaa jo aika perustaa perhe. Mies on sanonut myös haluavansa lapsia ja perheen, mutta aina saan vastaukseksi "ei" tai "ei vielä". Tämä syö minua paljon ja monet itkut olen tihrustanut asian takia. Tilanne on mennyt niin hirveäksi etten osaa edes iloita lähipiirin raskaus- ja vauvauutisista.
Tilannetta ei helpota se, että anoppi ja muut sukulaiset vihjailevat mahdollisesta perheenlisäyksestä. Anoppi jo uteli äitienpäivänä kahvipöydässä, että milloin minä pääsen viettämään omaa äitienpäivääni. Yleensä olen vastaaville uteluille vain hymähtänyt, mutta nyt ne ärsyttävät minua ja saavat minut surulliseksi - minä haluaisin jo jättää ehkäisyn pois ja katsoa kuuluuko vauvaa vai ei. Olen myös yrittänyt selittää miehelleni, että ehkäisyn poisjättämisen jälkeen saattaa kulua useita kuukausia ennen kuin kuukausikierto tasoittuu, saattaa tulla komplikaatiota (esim. keskenmenoja) ja itse raskauskin kestää 9 kk jne, mutta mikään ei tunnu auttavan.
Olisi mukava kuulla onko jo muu vastaavassa tilanteessa tällä hetkellä. :(
Kommentit (38)
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)
Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä ja onnea raskaudesta! Minusta tuntuu, että mieheni on arkajalka ja pelkää elämänmuutosta. Voi myös johtua siitä, että hänen lapsuudessaan ei ole saanut paljoa rakkautta ja huomionosoituksia, vaikka rikkaassa perheessä kasvanut. Ei se vauva tarvitse muuta kuin suojaa, ruokaa ja ennen kaikkea rakkautta. Eiköhän se tästä...
-AP
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Vauvakuumeiset höyryäjät voivat olla myös miehiä, kuten meillä aikanaan. Minä jahkailin, ei vielä, ei vielä, ja taivuin lopulta yhteen, tulkoon sitten jos on tullakseen. Se ei riittänyt, vaan lisää olisi pitänyt hankkia. Muutaman vuoden painostuksen ja verukkeiden jälkeen ymmärsimme lähteä eri suuntiin. Mikään töytäisy ei olisi auttanut, eikä ex onnekseni ollut riittävän kahjo sabotoidakseen ehkäisyä.
Meille kävi kuitenkin hyvin: Ex sai toivomansa suurperheen uuden vaimonsa kanssa, minä puolestani avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, ainokainen on nyt 16. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen lapsettomanakin. Näin voi olla myös AP:n miehen kohdalla. - Meilläkin aikanaan keskusteltiin lapsista etukäteen, kunnes ex muutti mieltään ja alkoi kuumeilla. Mistään ei ole takeita, mutta näissä asioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla, kompromissien teko ei oikein onnistu ilman jommankumman katkeroitumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Vauvakuumeiset höyryäjät voivat olla myös miehiä, kuten meillä aikanaan. Minä jahkailin, ei vielä, ei vielä, ja taivuin lopulta yhteen, tulkoon sitten jos on tullakseen. Se ei riittänyt, vaan lisää olisi pitänyt hankkia. Muutaman vuoden painostuksen ja verukkeiden jälkeen ymmärsimme lähteä eri suuntiin. Mikään töytäisy ei olisi auttanut, eikä ex onnekseni ollut riittävän kahjo sabotoidakseen ehkäisyä.
Meille kävi kuitenkin hyvin: Ex sai toivomansa suurperheen uuden vaimonsa kanssa, minä puolestani avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, ainokainen on nyt 16. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen lapsettomanakin. Näin voi olla myös AP:n miehen kohdalla. - Meilläkin aikanaan keskusteltiin lapsista etukäteen, kunnes ex muutti mieltään ja alkoi kuumeilla. Mistään ei ole takeita, mutta näissä asioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla, kompromissien teko ei oikein onnistu ilman jommankumman katkeroitumista.
Olen kysynyt mieheni suoraa mielipidettä lapsiin ja vanhemmuuteen, koska ennen naimisiinmenoamme sanoin että haluan perustaa perheen. Mies sanoi myös haluavansa samaa. Keskustellessamme tuossa taannoin kysyin häneltä rehellistä mielipidettä, että haluaako hän todellakin joskus lapsia kanssani. Vastaus oli myönteinen, mutta painotuksella "joskus, ei vielä".
Kerrot avoimesti lopettavasi ehkäisyn, koska et koe tarvetta ehkäistä. Sano miehellesi että hänellä on täysi oikeus ja vastuu huolehtia omasta ehkäisystään, mikäli kokee tarpeelliseksi. Meillä ei ainakaan kumeja pahemmin näkynyt vällyjen välissä ja puolen vuoden jälkeen kävi tärppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee se lapsi sillä siitä kuumeilusta selvää. Kun eka on tehty tiedätte haluatteko lisää tai ette. Ja mitä tulee sun työelämään, jos tuossa iässä oot vielä osa-aikainen niin tuskin on muutosta uraan tulossa että älä sen takia enää lykkää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Vauvakuumeiset höyryäjät voivat olla myös miehiä, kuten meillä aikanaan. Minä jahkailin, ei vielä, ei vielä, ja taivuin lopulta yhteen, tulkoon sitten jos on tullakseen. Se ei riittänyt, vaan lisää olisi pitänyt hankkia. Muutaman vuoden painostuksen ja verukkeiden jälkeen ymmärsimme lähteä eri suuntiin. Mikään töytäisy ei olisi auttanut, eikä ex onnekseni ollut riittävän kahjo sabotoidakseen ehkäisyä.
Meille kävi kuitenkin hyvin: Ex sai toivomansa suurperheen uuden vaimonsa kanssa, minä puolestani avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, ainokainen on nyt 16. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen lapsettomanakin. Näin voi olla myös AP:n miehen kohdalla. - Meilläkin aikanaan keskusteltiin lapsista etukäteen, kunnes ex muutti mieltään ja alkoi kuumeilla. Mistään ei ole takeita, mutta näissä asioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla, kompromissien teko ei oikein onnistu ilman jommankumman katkeroitumista.
Olen kysynyt mieheni suoraa mielipidettä lapsiin ja vanhemmuuteen, koska ennen naimisiinmenoamme sanoin että haluan perustaa perheen. Mies sanoi myös haluavansa samaa. Keskustellessamme tuossa taannoin kysyin häneltä rehellistä mielipidettä, että haluaako hän todellakin joskus lapsia kanssani. Vastaus oli myönteinen, mutta painotuksella "joskus, ei vielä".
Hyvä, hän ei siis ole muuttanut mieltään ja olette molemmat lasten kannalla. Siispä vakava keskustelu aiheesta, mies ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi projektiin (tyhmä sana, mutten löydä tähän hätään parempaa) voivan mennä jopa vuosia, jotka ovat etenkin naisille rajallisia. En kuitenkaan suosittelisi vehkeilyä esim. ehkäisyn kanssa, sillä jos toinen onkin vastahakoinen, epäilyskin tarkoituksellisesta vahingosta nakertaa luottamusta ja sen myötä lopulta koko suhdetta. Tsemppiä. -ed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee se lapsi sillä siitä kuumeilusta selvää. Kun eka on tehty tiedätte haluatteko lisää tai ette. Ja mitä tulee sun työelämään, jos tuossa iässä oot vielä osa-aikainen niin tuskin on muutosta uraan tulossa että älä sen takia enää lykkää
Ei sitä lasta yksin tehdä vaan toisen kanssa. :( ja miestäni en ryhdy pakottamaankaan.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Vauvakuumeiset höyryäjät voivat olla myös miehiä, kuten meillä aikanaan. Minä jahkailin, ei vielä, ei vielä, ja taivuin lopulta yhteen, tulkoon sitten jos on tullakseen. Se ei riittänyt, vaan lisää olisi pitänyt hankkia. Muutaman vuoden painostuksen ja verukkeiden jälkeen ymmärsimme lähteä eri suuntiin. Mikään töytäisy ei olisi auttanut, eikä ex onnekseni ollut riittävän kahjo sabotoidakseen ehkäisyä.
Meille kävi kuitenkin hyvin: Ex sai toivomansa suurperheen uuden vaimonsa kanssa, minä puolestani avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, ainokainen on nyt 16. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen lapsettomanakin. Näin voi olla myös AP:n miehen kohdalla. - Meilläkin aikanaan keskusteltiin lapsista etukäteen, kunnes ex muutti mieltään ja alkoi kuumeilla. Mistään ei ole takeita, mutta näissä asioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla, kompromissien teko ei oikein onnistu ilman jommankumman katkeroitumista.
Olen kysynyt mieheni suoraa mielipidettä lapsiin ja vanhemmuuteen, koska ennen naimisiinmenoamme sanoin että haluan perustaa perheen. Mies sanoi myös haluavansa samaa. Keskustellessamme tuossa taannoin kysyin häneltä rehellistä mielipidettä, että haluaako hän todellakin joskus lapsia kanssani. Vastaus oli myönteinen, mutta painotuksella "joskus, ei vielä".
Hyvä, hän ei siis ole muuttanut mieltään ja olette molemmat lasten kannalla. Siispä vakava keskustelu aiheesta, mies ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi projektiin (tyhmä sana, mutten löydä tähän hätään parempaa) voivan mennä jopa vuosia, jotka ovat etenkin naisille rajallisia. En kuitenkaan suosittelisi vehkeilyä esim. ehkäisyn kanssa, sillä jos toinen onkin vastahakoinen, epäilyskin tarkoituksellisesta vahingosta nakertaa luottamusta ja sen myötä lopulta koko suhdetta. Tsemppiä. -ed.
Koskaan ei ole tullut mieleeni ajatella räpeltää ehkäisyä. Se jätetään yhteistuumin pois...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan että nyt ei enää pysty odottamaan.. Ettet enää jaksa jahkailla ja keskustella. Jotain täytyy tapahtua. Meillä kävi toisen lapsen kohdalla näin. Mies vain venytti ja jahkaili "ei vielä.. ei vielä". Lopulta olo oli minulla niin tuskainen että en vaan enää suostunut kuunnella hänen jahkailuaan. En ottanut ehkäisyä salaa pois mutten myöskään enää neuvotellut sen pois ottamisesta.. Ilmoitin vain. Toki ensimmäinen on aina pelottavampi.. Miehet ovat ikuisia arkajalkoja asian suhteen. Pelottaa se elämän muutos. He eivät pode samanlaista vauvakuumetta vaan menevät höyryilevä äitihaaveilijan mukana..
Meillä ei toinen lapsi sitten tullutkaan noin vain.. Lopulta me tosissamme jouduimme yrittämään! Silloin mieskin tajusi ettei homma ole aina niin yksinkertaista ja katui ettei aloitettu aikaisemmin.
Nyt kyllä onnellisesti ollaan raskaana :)Jotkut miehet vaatii kovempaa töytäisyä. Tsemppiä!
Vauvakuumeiset höyryäjät voivat olla myös miehiä, kuten meillä aikanaan. Minä jahkailin, ei vielä, ei vielä, ja taivuin lopulta yhteen, tulkoon sitten jos on tullakseen. Se ei riittänyt, vaan lisää olisi pitänyt hankkia. Muutaman vuoden painostuksen ja verukkeiden jälkeen ymmärsimme lähteä eri suuntiin. Mikään töytäisy ei olisi auttanut, eikä ex onnekseni ollut riittävän kahjo sabotoidakseen ehkäisyä.
Meille kävi kuitenkin hyvin: Ex sai toivomansa suurperheen uuden vaimonsa kanssa, minä puolestani avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, ainokainen on nyt 16. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisin voinut olla ihan yhtä onnellinen lapsettomanakin. Näin voi olla myös AP:n miehen kohdalla. - Meilläkin aikanaan keskusteltiin lapsista etukäteen, kunnes ex muutti mieltään ja alkoi kuumeilla. Mistään ei ole takeita, mutta näissä asioissa olisi hyvä olla samoilla linjoilla, kompromissien teko ei oikein onnistu ilman jommankumman katkeroitumista.
Olen kysynyt mieheni suoraa mielipidettä lapsiin ja vanhemmuuteen, koska ennen naimisiinmenoamme sanoin että haluan perustaa perheen. Mies sanoi myös haluavansa samaa. Keskustellessamme tuossa taannoin kysyin häneltä rehellistä mielipidettä, että haluaako hän todellakin joskus lapsia kanssani. Vastaus oli myönteinen, mutta painotuksella "joskus, ei vielä".
Hyvä, hän ei siis ole muuttanut mieltään ja olette molemmat lasten kannalla. Siispä vakava keskustelu aiheesta, mies ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi projektiin (tyhmä sana, mutten löydä tähän hätään parempaa) voivan mennä jopa vuosia, jotka ovat etenkin naisille rajallisia. En kuitenkaan suosittelisi vehkeilyä esim. ehkäisyn kanssa, sillä jos toinen onkin vastahakoinen, epäilyskin tarkoituksellisesta vahingosta nakertaa luottamusta ja sen myötä lopulta koko suhdetta. Tsemppiä. -ed.
Koskaan ei ole tullut mieleeni ajatella räpeltää ehkäisyä. Se jätetään yhteistuumin pois...
-AP
Äh, pudotin siitä virkkeestä pois "ykkösen tavoin", mutta peukuista päätellen sitä ei moni muukaan kannata :) -ed.
28v ei ole kyllä mikään kiire. Suurin osa ei iässäsi ole vielä saanut jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorihan sinä olet! Perhe-elämää ei pääse enää pakoon sitten.
Eroaisin. Nainen ei voi loputtomiin odottaa asian kanssa ja miksi pitäis jos on itse jo valmis.
Etenkin jos haluat mahdollisesti useamman kuin yhden lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja sentään teitä lapsipakkomielteisiä naisia! Toi on jo ihan sairasta haluta jotain kuolaavaa penikkaa noin vimmatusti, että ollaan jopa valmiita eroamaan sen takia!
Ei se muksu voi olla maailman tärkein asia! Etsi elämääsi jotain muita mielenkiinnon kohteita niin pian et lasta haluakaan enään kun sulla on muutakin jännää tekemistä, kun vaivata pientä päätäsi jollain näin jonnin joutavalla, turhalla asialla.
Hemmetin sairasta!
Ilmoitat vaan miehelle että jätät pillerit pois, mies voi käyttää kumeja jos haluaa. Joskus miehet yrittävät vaan lykätä lastentekoa loputtomiin vaikka haluaisivatkin lapsia ja tajuavat vasta 40-50- vuotiaana että olis pitäny jo aikoja sitten ruveta hommiin.
En tiedä mikä hemmetin ongelma joillain miehillä on tässä asiassa, eivät kait osaa ajatella pitkäjänteisesti ja sitten heräävät kun on jo liian myöhäistä.
Ehkä Ap:n kannattaisi tosiaan vääntää rautalangasta miehelle että jo sen ensimmäisen lapsen alullepanemiseen (:D) voi kulua vuosia. Ja jos haluaa lapselle vielä sisaruksia niin voi tulla kiire.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja sentään teitä lapsipakkomielteisiä naisia! Toi on jo ihan sairasta haluta jotain kuolaavaa penikkaa noin vimmatusti, että ollaan jopa valmiita eroamaan sen takia!
Ei se muksu voi olla maailman tärkein asia! Etsi elämääsi jotain muita mielenkiinnon kohteita niin pian et lasta haluakaan enään kun sulla on muutakin jännää tekemistä, kun vaivata pientä päätäsi jollain näin jonnin joutavalla, turhalla asialla.
Hemmetin sairasta!
Voi luoja sentään sinun kaltaistasi kommentoijaa! Miksi avasit koko keskustelun ja vaivauduit kommentoimaan asiaa? Etsi elämääsi jotain muita mielenkiinnon kohteita.
-AP
Meillä oli hyvin samanlainen tilanne vielä kuukausi sitten (iät ja työjututkin täsmää), sillä erotuksella, että jätin pillerit pois jo puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen on käytetty kumia ja keskeytettyä yhdyntää. Se oli oma päätökseni, en kysynyt miehen lupaa vaan sanoin, että hän saa hoitaa ehkäisyn haluamallaan tavalla.
Jotain kuitenkin tapahtui kesäkuussa. Miehen "joskus myöhemmin" muuttui yhtäkkiä "aloitetaan vaan -suostumukseen". Olin toki jo pitkään muistuttanut, että yrittämiseen voi mennä kauankin aikaa (miehellä on kova usko siihen, että onnistumme nopeasti, eikä jaa ollenkaan samoja huolia hedelmöittymisestä kuin minä). Eli siis voi se miehenkin mieli muuttua nopeastikin. Miellä asiaa auttoi tuttavapiiriin syntyneet supersöpöt lapset. Vauvojen näkeminen lisää vauvakuumetta ;) Aloitimme yrityksen tämän kuun alussa ja nyt mies jo miettii kaikkia vauvajuttuja.
Toivotan sulle ap kovasti tsemppiä ja uskoa siihen, että isonkin asian alulle laittaminen voi tapahtua yhtäkkiä. Keskustelu kannattaa ja valuuttelu siitä, että yhdessä me pärjätään (ja pienten vauvojen seura). Ehkä voisit lopettaa pillerit (ei tietenkään salaa) ja pyytää miestä huolehtimaan ehkäisystä jatkossa, sillä oletan, että se on ollut sinun vastuullasi jo vuosia. Kaikkea hyvää teille<3
Kiitos tsemppaavasta viestistäsi, tätä oli ihana lukea.
Olen keskustellut mieheni kanssa asiasta vakavasti. Hänen mielestänsä perheen perustaminen ei ole vielä ajankohtainen asia meille, pitää luoda uraa ja säästää rahaa jne., mutta haluaa lapsia kanssani. Sen hän on ilmaissut hyvin selkeästi. Hän ei vain yksinkertaisesti tajua sitä, että ehkäisyn poisjättämisen jälkeen menee aikaa x, jotta kuukautiskierto normalisoituu(toisilla menee enemmän aikaa kuin toisilla), itse yritykseen ja hedelmöittymiseen ja raskauteen omat aikansa. Jos hyvä tuuri kävisi, voisin tulla raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta, mutta siitä kun ei koskaan tiedä. Kenellekään en toivo keskenmenoja ym, mutta sen riski on aina olemassa ja pitää myös tiedostaa.
Sukulaisista minä tässä vähät välitän, mutta tottakai nuo "lapsenhankinta-paineet" kohdistuu pääsääntöisesti naiseen - nainenhan se raskaaksi tulee, vaalii terveellisiä elämäntapoja raskaana ollessa ja synnyttää lapsen. Anoppini sai mieheni ollessaan 29v. ja äitini oli samanikäinen saadessaan veljeni (minut sai 32-vuotiaana). Onneksi äitini on pitänyt hyvin, hyvin matalaa profiilia asiasta eikä ole vihjaillut yhtään mitään lapsenlapsien perään. Kerran asiasta mainitessani hän sanoi lapsenhankinnan olevan jokaisen oma asia, johon kenelläkään muulla ei ole osuutta eikä arpaa. Mieheni on ainoa lapsi, joten ymmärrän myös anopin utelut.