Lapsi haluaa äärettömän paljon huomiota lähes jatkuvasti, mikä on?

Miksi äitipuolen pitää ruveta leikkimään jotain psykologia? Jotkut lapset vaan haluavat aina seuraa ja leikkikaveria. Toki tuo käyttäytyminen riippuu lapsen iästäkin.

Jotkut lapset tarvivat enemmän huomiota kuin toiset.

Älä huomioi mitään ilveilyjä tai tökkimisiä. Älä edes katso lapseen päin. Näin hän oppii, ettei tollasella saa sitä huomiota. Jos haluaa syliin tai halia tms. niin anna huomiota. Jos haluat tehdä jotain "rauhassa", niin sano lapselle, että odottaa hetken. Tekee ihan hyvää oppia myös odottamaan.

Yleensä kyse on siitä, että lapsi haluaa huomiota SINULTA - eikä koe saavansa.

Ekstrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyse on siitä, että lapsi haluaa huomiota SINULTA - eikä koe saavansa.

Kuinka paljon huomiota oikein pitäisi antaa? Leikin ja pelaan, halin ja otan syliin. Katson lasta kun tämä haluaa kertoa jotain, vastailen hänelle ja huomioin. En kuitenkaan voi/jaksa koko aikaa puuhata lapsen kanssa.

Isänsä yleensä hätistää lapsen pois kimpustaan, minä en raaski tuota tehdä juuri ikinä.

T.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyse on siitä, että lapsi haluaa huomiota SINULTA - eikä koe saavansa.

Kuinka paljon huomiota oikein pitäisi antaa? Leikin ja pelaan, halin ja otan syliin. Katson lasta kun tämä haluaa kertoa jotain, vastailen hänelle ja huomioin. En kuitenkaan voi/jaksa koko aikaa puuhata lapsen kanssa.

Isänsä yleensä hätistää lapsen pois kimpustaan, minä en raaski tuota tehdä juuri ikinä.

T.ap

Puhu isän kanssa, voi hyvin olla, että hakee sinulta huomiota, koska isältään ei saa. Onko lapsi teillä kuinka usein? Voi yrittää saada kahden viikon huomiot päivässä. Järjestä selkeästi hetki laatuaikaa kanssasi, vaikka 10min ja sitten välillä sovit lapsen kanssa, että leikkii 5min itsekseen, kun teet jotain muuta. Lisäksi sano isälle, että lapsesi kaipaa huomiota, lue sille nyt kirjoja.

Olet lapsen mielestä mielenkiintoinen ihminen ja hän haluaa sinun huomiotasi. Jos koet, että annat huomiota tarpeeksi niin yritä välillä ohjata lapsi tekemään jotain. Rajat voit myös asettaa: voit sanoa lapselle, että roikkuminen ja naaman edessä ilveily eivät ole sinusta kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset tarvivat enemmän huomiota kuin toiset.

Älä huomioi mitään ilveilyjä tai tökkimisiä. Älä edes katso lapseen päin. Näin hän oppii, ettei tollasella saa sitä huomiota. Jos haluaa syliin tai halia tms. niin anna huomiota. Jos haluat tehdä jotain "rauhassa", niin sano lapselle, että odottaa hetken. Tekee ihan hyvää oppia myös odottamaan.

No ei ole hyvä idea jättää huomiotta. Mikä ongelma on sanoa asiallisesti että "tuo tökkiminen/ilveily ei tunnu kivalta/ ei ole kohteliasta ja se häiritsee. Oliko sinulla jotain asiaa minulle?" Ja halailla kuitenkin. Miksei lapsille voi puhua asioista? Huomiotta jättäminen on todella töykeää eikä lapsi ymmärrä mistä sellainen yhtäkkiä johtuu kun ei me aikuisetkaan ymmärretä

No jos isä kerran "hätistää kimpustaan" oman lapsen, ni onko ihme et se hakee sinulta sitä mitä ei omalta vanhemmaltaan saa?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset tarvivat enemmän huomiota kuin toiset.

Älä huomioi mitään ilveilyjä tai tökkimisiä. Älä edes katso lapseen päin. Näin hän oppii, ettei tollasella saa sitä huomiota. Jos haluaa syliin tai halia tms. niin anna huomiota. Jos haluat tehdä jotain "rauhassa", niin sano lapselle, että odottaa hetken. Tekee ihan hyvää oppia myös odottamaan.

Miksi te peukutatte tällaista? Yhtäkkinen huomiotta jättäminen (kun aiemmin on vastaavalla tavalla huomiota saanut) on kyllä todella surkea tapa - ja epäreilu. Kuvitelkaapa omalle kohdallenne miltä tuntuis.

Lapset nyt vaan ovat sellasia. Kaipaavat seuraa. Ihan normaalilta tuo kuullostaa.

Jos vaikka lähtisitte sen lapsen kanssa puistoon, jossa hänelle löytyy leikkikavereita, niin saat hengähdystauon.

Sille tökkimiselle, ilveilylle ja roikkumiselle voi sanoa että älä tee noin. Tiedän kanssa tuollaisia lapsia, ja koen että he ovat ylikierroksilla. Ehkä liikaa sokeria, liian vähän ulkoilua? Jospa tuo lapsi tarvitsee enemmän fyysistä toimintaa, juoksemista ja tekemistä saadakseen levon. Voi hän olla adhd ja tekeminen ja toiminta varmaan auttaa.

Laitat isänsä ulos pelailemaan ja pyöräilemään lasten kanssa. Se että isä van työntää pois, sysää vastuun lapsista sinulle, eikä ne ole sinun lapsia. Jos ei isänsä ala ottaa vastuuta, ala järjestää itsellesi enemmän menoja kun lapset on hänellä, niin hänen on pakko.

Oon äiti ja äitipuoli ja olut itse vähän samanlaisen miehen kanssa. Ei se itsekeskeisyys ja taipumus hyväksikäyttää minua siitä valitettavasti korjaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Sille tökkimiselle, ilveilylle ja roikkumiselle voi sanoa että älä tee noin. Tiedän kanssa tuollaisia lapsia, ja koen että he ovat ylikierroksilla. Ehkä liikaa sokeria, liian vähän ulkoilua? Jospa tuo lapsi tarvitsee enemmän fyysistä toimintaa, juoksemista ja tekemistä saadakseen levon. Voi hän olla adhd ja tekeminen ja toiminta varmaan auttaa.

Laitat isänsä ulos pelailemaan ja pyöräilemään lasten kanssa. Se että isä van työntää pois, sysää vastuun lapsista sinulle, eikä ne ole sinun lapsia. Jos ei isänsä ala ottaa vastuuta, ala järjestää itsellesi enemmän menoja kun lapset on hänellä, niin hänen on pakko.

Oon äiti ja äitipuoli ja olut itse vähän samanlaisen miehen kanssa. Ei se itsekeskeisyys ja taipumus hyväksikäyttää minua siitä valitettavasti korjaantunut.

Minä sain vaikutelman, et ap taitaa ihan viihtyä lapsen kanssa myös, vaikka jatkuva huomion hakeminen ärsyttää. (Niin ku ärsyttäis ketä tahansa) Kaikille puolison lapset ei ole mitään pakollista pahaa, vaan ihan miellyttäviä ihmissuhteita. Huomaan, ettei sulla ole niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille tökkimiselle, ilveilylle ja roikkumiselle voi sanoa että älä tee noin. Tiedän kanssa tuollaisia lapsia, ja koen että he ovat ylikierroksilla. Ehkä liikaa sokeria, liian vähän ulkoilua? Jospa tuo lapsi tarvitsee enemmän fyysistä toimintaa, juoksemista ja tekemistä saadakseen levon. Voi hän olla adhd ja tekeminen ja toiminta varmaan auttaa.

Laitat isänsä ulos pelailemaan ja pyöräilemään lasten kanssa. Se että isä van työntää pois, sysää vastuun lapsista sinulle, eikä ne ole sinun lapsia. Jos ei isänsä ala ottaa vastuuta, ala järjestää itsellesi enemmän menoja kun lapset on hänellä, niin hänen on pakko.

Oon äiti ja äitipuoli ja olut itse vähän samanlaisen miehen kanssa. Ei se itsekeskeisyys ja taipumus hyväksikäyttää minua siitä valitettavasti korjaantunut.

Minä sain vaikutelman, et ap taitaa ihan viihtyä lapsen kanssa myös, vaikka jatkuva huomion hakeminen ärsyttää. (Niin ku ärsyttäis ketä tahansa) Kaikille puolison lapset ei ole mitään pakollista pahaa, vaan ihan miellyttäviä ihmissuhteita. Huomaan, ettei sulla ole niin.

Huomaan että sulla meni jostain syystä tunteisiin. Mulla on oikein hyvä suhde lapsipuoliini, mutta kun he olivat pieniä, olin lapseton ja jälkeenpäin olen tajunnut, että otin liian suurta roolia oman hyvinvoinnin kustannuksella. Vastuu lapsista on heidän vanhemmilla, lapsettomalla äitipuolella on oikeus ottaa myös omaa aikaa ja harrastaa, minkä minun exä sopivasti jätti huomiotta. En kritisoinut lapsia, vaan tuota isää joka heistä vastuun siirtää muille. Ei ole hyvästä heidän tulevalle suhteelle. Minun exällekin tuli järkytyksenä, kun eron jälkeen en enää ollutkaan järjestämässä ja silottamassa.

Pidän lapsesta tosi paljon, mutta välillä jatkuva huomion hakeminen ärsyttää. Silti tottakai tuntuu myös mukavalta että lapsi pitää seurastani ja hakeutuu luokseni. Yritän kyllä isää patistaa leikkimään ja viettämään aikaa lapsen kanssa :) Joskus hän niin tekeekin. Lapsen toisesta kodista en osaa sanoa, mutta olen ymmärtänyt/kuullut että siellä ei saa huomiota kauheasti, mm. koska siellä on myös pieni vauva. Ja onhan se niinkin, että täällä lapsi viettää vähemmän aikaa kuin toisessa kodissa (isä siis etävanhempi), ja yritetään aina tehdä jotain kivaa. Lapsi on varmaan myös tottunut siihen että täällä ollessa on kivaa ja tehdään paljon yhdessä, koska yhteistä aikaa on kuitenkin niin vähän.

T.ap

Olet varmaankin lapsen mielestä vaan niin kiva äitipuoli että haluaisi ihan tauotta puuhailla kanssasi. Voi olla ettei äiti kotona jaksa tai ehdi antaa niin paljon huomiota ja lapsi on huomannut että sinulta sitä saa ja tietysti se lapsen mielestä tuntuu kivalta eikä hän osaa ajatella että sinä ehkä et ihan koko ajan jaksa touhuta hänen kanssaan. Voit ihan hyvin ystävällisesti mutta päättäväisesti asettaa rajat ja sanoa lapselle että nyt teet välillä aikuisten juttuja ja samalla ehdotat lapselle jotain omaa tekemistä. Kun lapsi ei ole paikalla keskustele miehesi kanssa joka kuitenkin on lapsen isä että ottaisi aktiivisemman roolin lapsen kanssa omalta osaltaan. Loppujen lopuksi hänen lapsestaanhan on kyse ja vaikka on ihanaa että noin hyvin olet ottanut roolin lapsen elämässä isän ei pidä vetäytyä takavasemmalle ja ulkoistaa lapsensa hoitoa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyse on siitä, että lapsi haluaa huomiota SINULTA - eikä koe saavansa.

Kuinka paljon huomiota oikein pitäisi antaa? Leikin ja pelaan, halin ja otan syliin. Katson lasta kun tämä haluaa kertoa jotain, vastailen hänelle ja huomioin. En kuitenkaan voi/jaksa koko aikaa puuhata lapsen kanssa.

Isänsä yleensä hätistää lapsen pois kimpustaan, minä en raaski tuota tehdä juuri ikinä.

T.ap

Siinähän se tuli! Tietysti lapsi hakee sen huomion sieltä mistä saa! Nyt on paikallaan vakava keskustelu isän kanssa siitä mikä hänen roolinsa on ja mitä isyys tarkoittaa. Tietenkin lapsen pitää oppia olemaan hetkittäin myös itsekseen omien puuhiensa parissa. Tekee lapsellekin hyvää saada taukoja jatkuvasta vuorovaikutuksesta vaikka ei sitä itse tiedosta eikä osaa säädellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset tarvivat enemmän huomiota kuin toiset.

Älä huomioi mitään ilveilyjä tai tökkimisiä. Älä edes katso lapseen päin. Näin hän oppii, ettei tollasella saa sitä huomiota. Jos haluaa syliin tai halia tms. niin anna huomiota. Jos haluat tehdä jotain "rauhassa", niin sano lapselle, että odottaa hetken. Tekee ihan hyvää oppia myös odottamaan.

No ei ole hyvä idea jättää huomiotta. Mikä ongelma on sanoa asiallisesti että "tuo tökkiminen/ilveily ei tunnu kivalta/ ei ole kohteliasta ja se häiritsee. Oliko sinulla jotain asiaa minulle?" Ja halailla kuitenkin. Miksei lapsille voi puhua asioista? Huomiotta jättäminen on todella töykeää eikä lapsi ymmärrä mistä sellainen yhtäkkiä johtuu kun ei me aikuisetkaan ymmärretä

Tämä on todella hyvä kommentti! Lapsi ei voi tietää miten hyvällä tavalla haetaan toiselta huomiota jos sitä ei hänelle opeteta. Ja juuri tuo tunteiden sanoittaminen, että kertoo miltä tuntuu on tosi tärkeää. Sillä tavalla lapsi oppii ymmärtämään erilaisia tunteita ja nimeämään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Pidän lapsesta tosi paljon, mutta välillä jatkuva huomion hakeminen ärsyttää. Silti tottakai tuntuu myös mukavalta että lapsi pitää seurastani ja hakeutuu luokseni. Yritän kyllä isää patistaa leikkimään ja viettämään aikaa lapsen kanssa :) Joskus hän niin tekeekin. Lapsen toisesta kodista en osaa sanoa, mutta olen ymmärtänyt/kuullut että siellä ei saa huomiota kauheasti, mm. koska siellä on myös pieni vauva. Ja onhan se niinkin, että täällä lapsi viettää vähemmän aikaa kuin toisessa kodissa (isä siis etävanhempi), ja yritetään aina tehdä jotain kivaa. Lapsi on varmaan myös tottunut siihen että täällä ollessa on kivaa ja tehdään paljon yhdessä, koska yhteistä aikaa on kuitenkin niin vähän.

T.ap

Olet liian kiltti ihminen, ja lapsen vanhemmat hyödyntävät sinua täysillä. Ymmärrät varmaan, että he eivät silti anna sinulle yhtään enempää silti sananvaltaa lapsen asioissa, eivätkä kuule tai huomioi sinua. Älä särje sydäntäsi.

Sano lapselle ihan suoraan että nyt minä haluan olla rauhassa, leikitään vaikka tunnin päästä lisää. Omille lapsille tämä yleensä toimii, vaikkakin joskus vinkuvat silti huomiota vaikka kuinka sanoisi että ei nyt. Kyselevät sitten että "joko?", "joko nyt voit tulla?", "onko tunti jo mennyt?", "kauanko vielä että tuut?" ym.