Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinkkuna olemisen ihana vaikeus
04.07.2017 |
Olen ystäväpiirini ainoa sinkku, 29v mies, muilla kavereilla alkaa olla jo pitkiäkin parisuhteita, yksi on naimisissa ja toisella on lapsi. Tosiasia on se, että nautin suunnattomasti sinkkuudesta: minulla on vapaa työ (freelancer) ja voin matkustella miten itseäni huvittaa, en ole mikään erakko, mutta en varsinaisesti mikään supliikkimieskään, tosin tykkään käydä treffeillä ja tutustua uusiin naisiin ja koen tämän täysin luonnolliseksi ja pidän siitä. Silti tuntuu, että olisi ikään kuin jonkinlainen yhteiskunnan laatima paine vakiintua, asettua aloilleen ja tehdä niinkuin muutkin - vaikka ei tätä kukaan ääneen ole sanonut omassa kaveriporukassa. Onko kohtalotovereita jotka kulkevat omia polkujaan?
Kommentit (10)
Ihan varmasti on sosiaalinen paine. Olemme sosiaalisia eläimiä, ja meistä tuntuu yleensä tavalla tai toisella pahalta toimia aivan eri tavalla kuin muut. illoin pitää vain pysähtyä, vetää henkeä ja muistuttaa itseään siitä mikä on omasta mielessä elämässä tärkeää, ja toimia sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli miljoona yhden hengen taloutta Suomessa.
Olet uniikki lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Yli miljoona yhden hengen taloutta Suomessa.
Olet uniikki lumihiutale.
Useimmat yhden hengen talouksista ovat iäkkäitä leskinaisia. Kyllä tuollainen liki kolmikymppisen omaehtoinen sinkkuus on aika harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli miljoona yhden hengen taloutta Suomessa.
Olet uniikki lumihiutale.
Useimmat yhden hengen talouksista ovat iäkkäitä leskinaisia. Kyllä tuollainen liki kolmikymppisen omaehtoinen sinkkuus on aika harvinaista.
Käyttää kaikki rahat itseensä ja harrastaa irtosuhteita?
Vaikuttaa ihan normaalilta, parisuhteessa olevalta mieheltä.
Olen kolmekymppinen nainen ja en osaa päättää, haluaisinko parisuhteen. Yhtenä päivänä kyllä, toisena ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan tuntenut minkäänlaista sosiaalista painetta seurustelemattomuudesta eikä kukaan ole asiasta edes kysynyt. Kai minulla on harvinaisen fiksu kaveripiirikin.
Meitä on varmasti moneksi. On ihan normaalia aina ollut että jotkut löytävät kumppanin vasta myöhemmin silti paine perheelle tietyssä iässä on kova. Tai jos ei.löydä niin sitten ei. Itse olisin halunnut perheen jo nuorena mutta en saanut. Ura ei.ole koskaan ollut haaveissa. Olen kyllä aina ollut töissä mutta perhe on tärkeämpi. Minulle tämä on ollut suuri suru mutta en halua siitä puhua kun sitä yleensä vähätellään. Pärjään tietysti näinkkn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kolmekymppinen nainen ja en osaa päättää, haluaisinko parisuhteen. Yhtenä päivänä kyllä, toisena ei.
Sitä se on - se naisen elämä. 😊
Mielestäni tuota tarvitse edes pohtia. Tärkeintä on että ap että tämä nainen elää omansa näköistä elämää.
Raamatussakin sanotaan että vain yhdellä on oikeus tuomita niin hämmästyttävää oikeasti, meidän ei uskovaisten, järjetön halu tuomita itsenäiset ihmiset johonkin.
Sama kuin jos on lapseton niin sitä puuttuu jotain tosi tärkeää.
En ymmärrä tasapäistämistä, ihan niin kuin olisi ihminen vasta parisuhteessa ja lapsien kanssa.
Eronnut N50 lapsellinen (isoja jo) yksineläjä
Irtaudu sosiaalisesta mediasta, niin vapaudut.
Alue: Aihe vapaa
Kaltaisesi taitavat olla yleistymään päin: yhden hengen talouksia on yhä enemmän ja enemmän, on pätkätöitä ja pätkäsuhteita, kyllä minä uskon että yhteiskunnan asettama paine hengittää niskaa, tosin olen itse sinua 20 vuotta vanhempi, ja päädyin nuorena naimisiin, silloin aika ei ollut näin hektinen kuin nykyään. Ajat muuttuu ja ihmiset myös.
n53