Elätkö "sitten kun" -elämää?
Lapsena ajattelit: sitten kun olen isompi/sitten kun pääsen yläasteelle/sitten kun pääsen lukioon
Isompana ajattelit: sitten kun pääsen muuttamaan omilleni/sitten kun pääsen opiskelemaan
Opiskellessa ajattelit: sitten kun opinnot päättyy/sitten kun pääsen oikeisiin töihin
Töihin päästyäsi ajattelet aina vain lomia ja lisäksi ajattelet sitä hetkeä sitten kun perustat perheen
Perheen perustettua ajattelit: sitten kun lapset ovat isompia
Kun lapset ovat isompia ajattelet aina sitä hetkeä kun lapset tulevat käymään yms.
Miksei voi elää tässä hetkessä? Miksi pitää elää tulevaisuuden "sitten kun" -universumissa?
Kommentit (3)
Elän juuri noin, sitten kun niin teen sitä ja tätä. Koen, että elämäni on ollut niin rajoittunutta, että sitten kun on sellainen helpottava ajatus, joskus on minun vuoroni elää niin kuin halua. Lapsuudenperheessä vanhemmat määräsivät, joskus elämääni on ohjaillut rahan puute, yllätysraskaus, lapsen tai oma vakava sairaus, puolison tekemät valinnat jotka vaikuttavat minuunkin. Näiden asioiden takia ajattelen että sitten kun.
En enää. Olen tietoisesti opetellut tekemään asioita heti kun haluan.
Ei kai se että elämässä on tavoitteita poissulje hyvää elämää samaan aikaan? Esim. taloa ei voi ostaa ennen kuin tietty summa rahaa on kasassa eli "sitten kun".