Lue keskustelun säännöt.
En osaa keskustella
02.07.2017 |
Tajusin nyt viikonloppuna, että en koskaan puhu samasta aiheesta muutamaa lausetta enempää. Vastailen tosi lyhyesti jos minulta kysytään jotain, en koskaan pääse syvemmälle keskustelussa, vaan se jää aina pinnalliseksi jutusteluksi. Minulla ei kertakaikkiaan ole keskustelutaitoja. Eikä edes ystäviä tai puolisoa jonka kanssa harjoitella.
Kommentit (14)
Tynkäkeskusteluksi taisi jäädä tämäkin. Mutta sehän on ihan loogista :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo lähes keski-ikäinen ja ajatus iski kyläillessäni vanhan äitini luona. Hän puhuu aika paljon, mutta keskustelumme menevät lähes aina niin, että hän kommentoi jotain, minä vastaan ai jaa, aha tai jotain yhtä turhanpäiväistä. En osaa viedä keskustelua eteenpäin tai laajentaa sitä. Lapsena ja teininä minulla oli mykkiä kausia ja olin jonkin aikaa koulukiusattu, nuo ajat ovat varmaan jättäneet jälkensä. Tunnen itseni tyhmäksi monien seurassa ja koska elämänpiirini on niin suppea, minulla ei useinkaan ole edes mitään sanottavaa moniin keskustelunaiheisiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen jo lähes keski-ikäinen ja ajatus iski kyläillessäni vanhan äitini luona. Hän puhuu aika paljon, mutta keskustelumme menevät lähes aina niin, että hän kommentoi jotain, minä vastaan ai jaa, aha tai jotain yhtä turhanpäiväistä. En osaa viedä keskustelua eteenpäin tai laajentaa sitä. Lapsena ja teininä minulla oli mykkiä kausia ja olin jonkin aikaa koulukiusattu, nuo ajat ovat varmaan jättäneet jälkensä. Tunnen itseni tyhmäksi monien seurassa ja koska elämänpiirini on niin suppea, minulla ei useinkaan ole edes mitään sanottavaa moniin keskustelunaiheisiin. Ap
Olet vaan tottunut äitis monologeihin. Hanki oikeita keskustelijoita. Mene vaikka kansalaisopistoon.
Ei ole sanottavaa mihinkään? Miten se on mahdollista? (Yritän ymmärtää, en ilkeile). Minulla on sanottavaa oikeastaan ihan mistä tahansa, niin en millään ymmärrä sitä ettei jollain toisella ole. Aivan totta, en osaa asettua toisen ihmisen asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tynkäkeskusteluksi taisi jäädä tämäkin. Mutta sehän on ihan loogista :-)
Anteeksi, minulla menee aina kauan vastauksen muodostamiseen ja siihen että saan ajatukseni ulos ymmärretävästi. Monesti epäonnistun tässä :) Jotkut pitävät minua selvästi hitaana ja vähän tyhmänä esim. työpaikallani, ja onkin totta, etten ole kovin nokkela tai nopea ulosannissani. On usein helpompaa olla hiljaa ja hymistellä muiden seurassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanottavaa mihinkään? Miten se on mahdollista? (Yritän ymmärtää, en ilkeile). Minulla on sanottavaa oikeastaan ihan mistä tahansa, niin en millään ymmärrä sitä ettei jollain toisella ole. Aivan totta, en osaa asettua toisen ihmisen asemaan.
No ajattelen monen asian suhteen, että ei minulla ole asiantuntemusta lähteä sanomaan siihen jotain. Esimerkiksi jos töissä puhutaan globaalista taloustilanteesta tai kiky-sopimuksesta. On niin paljon minua fiksumpia ihmisiä, mitä annettavaa minulla on aiheesta? Samoin jos puhutaan matkustamisesta, en minä ole käynyt New Yorkissa, en tiedä millaiset hotellit siellä on tai mitkä ovat parhaat ravintolat tai ehdottomasti nähtävät paikat. Joku toinen voisi silti hypätä keskusteluun mukaan, mutta minä en. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mistä on kyse, jos olet vain ujo ja epävarma. Niin helpottaa, kun vain rohkeasti yrittää ottaa osaa keskusteluun. Vaikka sitten äidin kanssa harjoitella. Mutta ei kaikkien tarvitse olla kovia höpöttäjiä. Eri asia tietysti, jos koet kiusallisena ettei sinulla ole paljoa sanottavaa.
Toinen on vaihtoehto on ettet koe itseäsi tai omaa elämääsi niin kiinnostavana, että sulla olisi puheenaiheita. Esim. itselläni oli jossakin vaiheessa aika vaikea elämäntilanne ja ainut mitä elämässä jonkin aikaa tapahtui oli ruokakaupassa käyminen. Tällöin suorastaan ahdisti nähdä muita, kun tuntui ettei ole mitään puhuttavaa, vaikka en nyt muutenkaan niin hirveästi itsestäni juttele mutta siinä vaiheessa, kun esim. kysytään kuulumisia niin koin sen kiusalliseksi. Tilanne muuttui, kun sain omaa elämää enemmän järjestykseen. Olen myös kiinnostunut muista ihmisistä ja asioista ylipäätään, joten pelkästään kuuntelemalla muidenkin juttuja niin siitä saa keskustelua aikaiseksi. Tai sitähän se keskustelu ja vuoropuhelu nimenomaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanottavaa mihinkään? Miten se on mahdollista? (Yritän ymmärtää, en ilkeile). Minulla on sanottavaa oikeastaan ihan mistä tahansa, niin en millään ymmärrä sitä ettei jollain toisella ole. Aivan totta, en osaa asettua toisen ihmisen asemaan.
No ajattelen monen asian suhteen, että ei minulla ole asiantuntemusta lähteä sanomaan siihen jotain. Esimerkiksi jos töissä puhutaan globaalista taloustilanteesta tai kiky-sopimuksesta. On niin paljon minua fiksumpia ihmisiä, mitä annettavaa minulla on aiheesta? Samoin jos puhutaan matkustamisesta, en minä ole käynyt New Yorkissa, en tiedä millaiset hotellit siellä on tai mitkä ovat parhaat ravintolat tai ehdottomasti nähtävät paikat. Joku toinen voisi silti hypätä keskusteluun mukaan, mutta minä en. Ap
Eri asia, jos et ole kiinnostunutkaan matkustamisesta niin silloin voi olla vaikeaa ylläpitää keskustelua. Mutta tottakai silti vaikkapa New Yorkista voi keskustella, vaikkei siellä itse olisi käynyt. Tällöin voi lähinnä kuunnella muiden juttuja ja esittää kysymyksiä ja kertoa vaikkapa omia mielikuvia. Tai vastaavasti ehkä keskustelu siirtyy New Yorkista matkustelemiseen yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kampissa,,rannalla, keilaniemen edustalla, häiriköivässä kahvilassa yms. On kakaranaisia jotka huutelevat matkan päästä ihan työaikana kun tekee miesasiakasta kovasti mieli,sitten se poikii pomolleen asiakkaan puolelta kovaa tekstiöä törkeästä häirinnästä, kiinalaisklanila sortuu samaan.
Kakaranaikkonen meluaa "se on se väärä" kun väkeä kävelee ohi ihan lakimiehenkin seurassa. Sitten itkee perässä solvauksiaan kun ei ole seurailemaan kysytty.tyhmää naikkosta harvemmin halutaan löyhkäämään perään.
"kuule vittu, noin tyhmää vittua ei ole haluttu lounapaikan,etteen vittuansa tarjoamaan", eikö, klanilassakaan/kuppilassa ole asiakkaita kun vittua tarjoat?
Onko oma elämäsi sinusta mielekästä ja mielenkiintoista vai tylsää ja harmaata? Mulla ei ole mitään sanottavaa tuon jälkimmäisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanottavaa mihinkään? Miten se on mahdollista? (Yritän ymmärtää, en ilkeile). Minulla on sanottavaa oikeastaan ihan mistä tahansa, niin en millään ymmärrä sitä ettei jollain toisella ole. Aivan totta, en osaa asettua toisen ihmisen asemaan.
No, voihan olla, että on oppinut liian hyvin pitämään suunsa kiinni... Ainakaan itse en enää viitsi mielipiteitäni tuoda esiin, koska olen oppinut, että mun mielipiteillä ei ole mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sanottavaa mihinkään? Miten se on mahdollista? (Yritän ymmärtää, en ilkeile). Minulla on sanottavaa oikeastaan ihan mistä tahansa, niin en millään ymmärrä sitä ettei jollain toisella ole. Aivan totta, en osaa asettua toisen ihmisen asemaan.
No, voihan olla, että on oppinut liian hyvin pitämään suunsa kiinni... Ainakaan itse en enää viitsi mielipiteitäni tuoda esiin, koska olen oppinut, että mun mielipiteillä ei ole mitään arvoa.
Minulla on sama vika.
Kotona opetettiin ajattelemaan ennen kuin puhuu.
Sitten on ihmisiä, jotka laittavat jauhot suuhun, jos jotain sanoo. Sellaisesta ikään kuin lannistun ja tuumin, että olisi taas ollut parempi olla hiljaa.
Yksi ongelma minulle ovat yllättäviä kysymyksiä esittävät ihmiset. He kysyvät asioita, jotka eivät juolahtaisi omaan mieleeni ja joihin siksi en osaa vastata. Menen vain hämilleni.
En ole enää nuori, joten siitä ei ole kyse.
Tuo on varmaan sellainen asia, ettei se ainakaan ilman harjoittelua muutu paremmaksi. Minkä ikäinen olet? Ja mistä tuo tajuaminen tuli?