Miksi ihmiset eivät uskalla mennä minnekään yksin?

Varmasti samasta paikasta syntyy, kun noin kapeakatseinen ihminen. Toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset. Surprise.

Ihmettelen samaa. Toisille on vaikeaa mennä yksin johonkin teatteriin tai ravintolaankin. En ymmärrä.

Hmm...minäkin olen ihmetellyt naisten tapaa mennä vessaankin porukalla (tosin miehistä siellä puhutaan.) Joillakin voi olla pelkoa arvostelusta, joten se toinen ihminen siinä vierellä  ravintelisalin poikki kulkiessa toimii kätevästi kilpenä. Mutta esim. teatterissa tai jossain näyttelyssä tai ottelussa on kiva käydä kaksin tai porukalla, sillä niihin liittyy  se "jälkipeli". Arvostellaan esitys tai näyttely tai ottelu. Ostoksilla käyn mieluiten yksin, sillä toisten odottelu on tuskaista. Vähän matkustelleena en uskalla lähteä yksin ulkomaille, matkailusta on niin olematon kokemus. Ei tosin ole ollut rahaakaan. Lisäksi useampi silmäpari löytää uudet oudot asiat paremmin uudessa ympäristössä.

Harvoin kyse on siitä etteikö voisi, itse vaan ainakin tykkään jakaa kokemukset ystävien, kumppanin tai perheen kanssa. Yksinkertaisetkin jutut on kivempia hyvässä seurassa

Vaikka itse koen olevani itsenäinen ihminen siinä mielessä, että hoidan omat asiani sekä pystyn hyvin olemaan yksin ja jopa nautin siitä, niin ulkomaille en yksin lähtisi. Etenkään ensimmäistä kertaa vieraaseen paikkaan. Eihän siellä sitten ole pakko koko ajan toistensa seurassa roikkua, mutta kyllähän monesta asiasta ja kokemuksesta saa enemmän irti kun ne jakaa jonkun kanssa. Itse matkustan aina ystävien ja/tai perheenjäsenten kanssa myös turvallisuuden takia jos reissussa sattuu jotakin.

Mä rakastan tehdä asioita yksin. Esim. matkustan, käyn leffassa, teatterissa, museossa, shoppailemassa, syömässä, konserteissa, jne yksin. Teen siis näitä välillä myös ystävieni kanssa, mutta yksin saan noista enemmän nautintoa irti.

Ainoa mikä välillä vaivaa on joidenkin katseet ("tuo syö perjantainailtana yksin täällä ravintolassa, onpas surullista..onkohan tehty oharit?", "yksin konsertissa, eikö sillä oo kavereita.."), mutta ehkä se on vain omaa mielikuvitustani. Kunpa tietäisivät, että se on oma valintani ja tykkään tehdä itsenäisesti asioita :) Tahtoisin, että yleinen ilmapiiri muuttuisi, eikä yksin leffassa käymistä / yksin fine dining -ravintolassa ruokailua pidettäisi outona/nolona.

Shoppailessa = Kiva kuulla toisen mielipide ja saada uusia ideoita

Ravintola = hyvä ruoka + mielenkiintoine keskustelu samassa on parasta. (oikea syy: saa maistella toisen ruokaa)

Teatteri/Leffa = yhteinen jälkipuinti, uudet näkökulmat

Matkustelu = Kaikki aikaisemmat yhdessä paketissa. + toinen ihminen saa kokeilemaan asioita mitä ei itse olisi tullut edes ajatelleeksi

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastan tehdä asioita yksin. Esim. matkustan, käyn leffassa, teatterissa, museossa, shoppailemassa, syömässä, konserteissa, jne yksin. Teen siis näitä välillä myös ystävieni kanssa, mutta yksin saan noista enemmän nautintoa irti.

Ainoa mikä välillä vaivaa on joidenkin katseet ("tuo syö perjantainailtana yksin täällä ravintolassa, onpas surullista..onkohan tehty oharit?", "yksin konsertissa, eikö sillä oo kavereita.."), mutta ehkä se on vain omaa mielikuvitustani. Kunpa tietäisivät, että se on oma valintani ja tykkään tehdä itsenäisesti asioita :) Tahtoisin, että yleinen ilmapiiri muuttuisi, eikä yksin leffassa käymistä / yksin fine dining -ravintolassa ruokailua pidettäisi outona/nolona.

Heti alkuun voin sanoa, että en ole _ikinä_ katsonut ketään ja ihmetellyt yksin olemista. Enpä ole tainut edes koskaan kiinnittää huomiota vastaavaan. Luultavasti ajatus on vain päässäsi.

Sanot, että saat nautintoa enemmän yksin olemisesta. Haluatko perustella :) Olen itse erilainen ja viihdyn ystävien kanssa erilaisisa paikoissa, kotona on helppo ja "kivaa" olla yksin. Siksi kiinnostaa mikä tekee yksin seikkailusta parempaa sinulle.

Ihminen on LAUMASIELU ja surkea somesopuli.

Tykkään sekä yksin käymisestä että seurassa. Kun olen sinkku niin moni paikka jäisi näkemättä kun aina ei saa kavereiden kanssa aikatauluja sopimaan tai sitten pitäisi odottaa 3vk että kaverillekin sopii. Shoppailemassa käyn ehdottomasti yksin. Voi mennä omalla tahdilla niin moneen kauppaan kuin on tarvis. Mielipiteitä en tarvitse, en myöskään myyjien.

Minä olen juurikin AP:n kuvailema seuraihminen. No, vessaan sentään menen mieluiten yksin, mutta en voisi kuvitellakaan vaikkapa matkustavani johonkin ypöyksin ilman että voisin jakaa kokemuksia läheisten kanssa! Se kokemusten jakaminen, yhdessä oleminen ja tekeminen on kaiken lähtökohta.

Kaupassakäyntikin on yksin tylsää ja vaivalloista, ravintolan sijaan syön mieluummin yksin kotona. Tietyt kokemukset on vaan niin paljon mukavampia kun ne voi jakaa jonkun läheisen (miehen, ystävien, sukulaisten) kanssa. Kivittäkää vaan, that's me. :)

Yksin matkustaessa tutustuu uusiin ihmisiin ja hyvällä tuurilla jopa kohdemaan asukkaisiin.

Mikä ihmeen yleistys tämä on? Menen moneenkin paikkaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkustaessa tutustuu uusiin ihmisiin ja hyvällä tuurilla jopa kohdemaan asukkaisiin.

Osa tuo sitten niitä matkamuistoja mukana raskauden merkeissä. Joskus raahataan puolisokin mukana, joka toteaa parin talven jälkeen, ettei ollutkaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juurikin AP:n kuvailema seuraihminen. No, vessaan sentään menen mieluiten yksin, mutta en voisi kuvitellakaan vaikkapa matkustavani johonkin ypöyksin ilman että voisin jakaa kokemuksia läheisten kanssa! Se kokemusten jakaminen, yhdessä oleminen ja tekeminen on kaiken lähtökohta.

Kaupassakäyntikin on yksin tylsää ja vaivalloista, ravintolan sijaan syön mieluummin yksin kotona. Tietyt kokemukset on vaan niin paljon mukavampia kun ne voi jakaa jonkun läheisen (miehen, ystävien, sukulaisten) kanssa. Kivittäkää vaan, that's me. :)

Itse en kestäisi kaltaistasi riippakiveä.

Käyn jatkuvasti keikoilla yksin, yhdet kaksipäiväiset festaritkin jammailin yksin ja kävin joulukuussa tallinnan risteilyllä yksin shoppailemassa. Asiakaspalvelutyössä saa olla ihmisten keskellä vaikka 8 tuntia putkeen, joten vastapainoksi tarvitsen omaa aikaa. Viihdyn kyllä vapaa-ajallakin seurassa (riippuu tosin seurasta), mutta rakastan myös yksinoloa, omaa rauhaa ja hiljaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Sanot, että saat nautintoa enemmän yksin olemisesta. Haluatko perustella :) Olen itse erilainen ja viihdyn ystävien kanssa erilaisisa paikoissa, kotona on helppo ja "kivaa" olla yksin. Siksi kiinnostaa mikä tekee yksin seikkailusta parempaa sinulle.

En ole tuo tuon kirjoittaja, mutta koen samalla tavalla. Yksin matkaillessa parasta on täydellinen vapaus. Ei tarvitse tehdä yhtään kompromissia missään asiassa. Aina hyvilläkin ystävillä on eri tapoja ja mielihaluja, ja mä kokisin että mun matka menisi pieleen, jos joutuisin vaikka notkumaan jossain ostoskeskuksessa, tai jos toinen haluaisi istua joka ilta jossain baareissa, tai vaikka mennä syömään eri paikkaan kuin minä. Haluan olla matkoillani täysin itsekäs.  

Sama pätee myös muuhun vapaa-aikaan. Mua ärsyttää jos esim. taidenäyttelyssä joku kävelee mun vieressä, saati kommentoi jotain. Haluan keskittyä kunnolla, miettiä ja tutkia ilman että kukaan keskeyttää mun ajatukset. Leffamakukin mulla on niin outo, etten kaipaa sinne ketään huokailemaan ja kelloa vilkuilemaan, enkä halua erityisesti ruotia mitään jälkeenpäinkään. Minulle kaikki elämykset ovat paljon voimakkaampia, kun saan keskittyä täysillä niiden katseluun ja ajatteluun, ilman että kukaan sekoittaa mun ajatuksia puhumalla. 

Mäkin tykkään matkustella ja käydä kulttuuririennoissa yksin. Toki seuran kanssa on hauskempaa, mutta lähinnä käytännön syistä tulee tehtyä paljon asioita yksin. Olen luonteeltani spontaani ja saatan lähteä viikonloppureissuun päivän varoitusajalla. Harvoin perheelliset kaverini saavat järjestettyä lapsenvahtia tai muita menojaan niin, että nopea reissuunlähtö onnistuisi, mikä on ymmärrettävää. Työllistän itse itseni ja voin ottaa halutessani lomapäiviä silloin kun tulee jokin mielenkiintoinen meno eteen. Monilla ystävillä taas on jo tietyt lomaviikot ja lomasuunnitelmat lyöty lukkoon.

Saatan myös hoksata sanomalehdestä tai somesta, että kappas, tänään on näyttelyn viimeinen päivä, jonkun tapahtuman ensi-ilta, kiva tarjous tai joku muu juttu ja on vain yksinkertaisempaa ja helpompaa mennä yksin. Toki voin kysyä seuraa, mutta usein samalle päivälle on jo buukattu jotain. Joskus en edes kysy ketään mukaan, koska se tuntuu vaivattomammalta ja nopeammalta tavalta toimia. Ja ravintolat valitsen sen mukaan mitä tulee eteen. Nälkäänhän siinä kuolisi, jos joutuisi odottelemaan kaverin vastausta ja perillepääsyä toiselta puolelta kaupunkia ;)

Eli syyt minun yksin asioiden tekemiseen on spontaanius, nopeus, helppous.

Molempi parempi. Voin tehdä kaikkea tuota niin yksin kuin seurassakin, mielialasta riippuen. Olen monta kertaa muuttanut ihan yksin vieraalle paikkakunnalle ja joutunut tai saanut, kummin haluaa ajatella, tekemään ainakin aluksi kaiken yksin joten olen siihen tottunut. Ollessani hetken sinkkuna kävin jopa muutaman kerran yksin baarissa, tosin yleensä laulamassa karaokea, ja hyvin äkkiä oli seuraa jos sitä halusi.

Matkustelu on ehkä ainoa asia jonka mieluiten haluaisin jakaa jonkun kanssa, mutta menee se yksinkin. Viihdyn itseni seurassa mainiosti.

Kyllä uskallan mennä yksin, mutta joskus se on vaan paljon tylsempää. Olen matkustellut yksin ja monia muitakin asioita tehnyt yksin, mutta  joskus on paljon kivempaa jakaa kokemus jonkun muun kanssa. Tehdä yhdessä asioita ja yhdessä muistella niitä.