Miksi ihmiset eivät uskalla mennä minnekään yksin?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen samaa. Toisille on vaikeaa mennä yksin johonkin teatteriin tai ravintolaankin. En ymmärrä.

Ei se välttämättä vaikeudesta ole, vaan siitä mkä tuntuu mielekkäimmältä. Teatteriin on kiva mennä jonkun kanssa. Kokemukset tuplaantuu, kun ne jakaa jonkun kanssa. Teatterissa esim. on hauska välillä vaihtaa katseita kaverin kanssa ja huomata, että toinen kenties ajattelee esityksestä samoin. Väliajalla tuntuisi oudolta pönöttää yksin. Myös esityksen jälkeen hauska vaihtaa ajatuksia esityksestä ja kenties vielä myöhemminkin muistella sitä.

Ravintolassa taas sama homma. Harvoin menen ravintolaan pelkästän ruuan takia, vaan siinä on se sosiaalisuus isossa osassa myös. Hyvä hetkeksi rauhottua ja jutella jonkun kanssa ruuan äärellä.

Ei tarkoita ettenkö näitä asioita välttämättä pystyisi yksin tekemään, en vaan niin paljoa nauttisi siitä.  Silti ymmärrän ihmisiä, jotka tykkäävät käydä näissä yksin, koska...ihmiset ovat erilaisia.

Kun teen asioita yksin, koen että aistini on tuolloin herkemmät ja olen enemmän auki. Huomaan sellaisia yksityiskohtia, mitkä seurassa menisi ohi keskittyessäni toisen puhumisen kuunteluun.

Musiikki- ja elokuvafanina minulle tietyt artistit ja elokuvaohjaajat on todella tärkeitä. Voin toki käydä ystävieni kanssa katsomassa "vähemmän tärkeitä" leffoja ja kuuntelemassa artisteja ja bändejä, jotka ovat ihan kivoja. Kuitenkin ne minulle kaikkein tärkeimmät kokemukset haluan kokea yksin. Ystävilläni ja minulla ei ole kaiken suhteen sama maku enkä tahdo olla lempiartistini keikalla sellaisessa seurassa, jolle esitys ei merkitse yhtä paljon kuin minulle. Ystävien läsnäolo "häiritsee", enkä voi nauttia lempiasioistani täysin sydämin, jos näen heidän ilmeistään tylsistymisen merkkejä.

Ulkomailla ystävän kanssa on turvallisempaa ja on mukavaa jakaa hienot elämykset ja kommellukset toisen ihmisen kanssa. Silti tykkään enemmän matkustaa yksin. Kuten joku toinenkin kommentoi, se vapauden tunne on parasta. Se, että saan itse päättää missä käyn, mitä teen, mitä syön, milloin herään ja milloin käyn nukkumaan. Minulle matkustelu on harvinaista herkkua ja olisi aika kamalaa "tuhlata" kallisarvoista aikaa minulle yhdentekevän aktiviteetin, kuten vaikkapa vaateshoppailun parissa. Lisäksi tykkään valokuvata paljon mm. katuelämää, luontoa, yksityiskohtia ja maisemia - matkakumppanin seurassa en voisi keskittyä tähän niin paljon kun haluaisin. Yksin matkustaminen myös karaistaa, opettaa ja kasvattaa ihan eri tavalla kuin kaverin seurassa matkustaminen. Yksin matkustellessa olen myös tutustunut kiinnostaviin paikallisiin ihmisiin helpommin.

Kaverin kanssa on mukavampaa. Mutta sitä minäkään en ymmärrä, että jos ei saa kaveria mukaansa, ei mene itsekään. 

Pelkään ihmisiä, siksi on helpompi mennä jonkun seurassa. Mikä ei tarkoita, etten kävisi missään yksin. En edes muista, milloin olisin shoppaillut jonkun muun kanssa, ja näyttelyissäkin voin käydä yksin ja leffassa. Ravintolaan sen sijaan en menisi yksin. Enkä ulkomaille, tulisi varmaan aika turvaton ja härö olo.