Poikaystävä haluaa tehdä aivan kaiken yhdessä ja minua ahdistaa
Olemme seurustelleen puoli vuotta. Alusta asti poikaystävä on halunnut olla aina yhdessä. Käymme samaa lukiota ja nyt lomallakin haluaa olla jatkuvasti yhdessä.
Nukumme yhdessä, syömme yhdessä, käymme kävelyllä yhdessä. Jos näen kavereita niin hän haluaa olla aina mukana tai jos menee kavereilleen niin vaatii minut aina mukaan.
Nukkuessa hän on jatkuvasti minussa kiinni vaikka olisi todella kuuma. Jos onnistun hänen nukahdettuaan livahtamaan toiselle reunalle nukkumaan, niin herätessään hän mököttää.
Olisi ihanaa käydä edes suihkussa rauhassa yksin mutta sitten poikaystävästä tulee drama queen "sä et välitä musta enää, kai sä menisit suihkuun mielummin sen exäs kanssa" Olen jopa lukittautunut vessaan muka hädälle menossa että saan olla edes hetken rauhassa. Epätoivoista juu tiedetään.
Kun olen ottanut asian puheeksi niin muuttuu suunnilleen 5v kakaraksi "No ei sitten enää ikinä kosketa toisiimme kun et kerran halua, mä alan nukkua vaikka tuolla ulkona kuusen alla"
Kenelläkään vastaavaa? Miten tähän saisi järkevän ratkaisun?
Kommentit (15)
Jätä se, toi vaan pahenee tosta.
Parin vuoden päästä syyllistää sua siitä että käyt töissä.
Lopeta suhde NYT tai sinulta menee mielenterveys! Poikaystäväsi on jo sairas.
Ettekö te asu kotona? Miten teinit voi olla kokoajan yhdessä.
Nyt vedät rajat.
Ellei onnistu, eroa heti
Toihan on ihan kauheaa. Varmasti ahdistaa. Ensinnäkin, ala tehdä asioita yksin, sinulla on oikeus siihen. Tapaa ystäviäsi, äläkä aina lähde poikaystäväsi kanssa. Jos mököttää, anna mököttää, ole sinä oma iloinen itsesi. On hänen valintansa mököttää, sinä voit lähteä tilanteesta pois.
Samoin öisin, ja suihkussa ym., ota oma tilasi, napakasti mutta ystävällisesti, äläkä välitä poikaystävän puheista.
Ja jos ette pysty puhumaan asiasta, miettisin, mitä se kertoo suhteen jatkosta.
No onkos tässä käännetty roolit vastakaiksi, kun tuo on naisten tapa ripustautua liikaa kiinni? 1/5
gu kirjoitti:
No onkos tässä käännetty roolit vastakaiksi, kun tuo on naisten tapa ripustautua liikaa kiinni? 1/5
Kyllä meillä ainakin mies on enemmän se, joka ripustautuu. Ei nyt mitään vakavaa, mutta mennessäni kavereitten kanssa ulos, saattaa alkaa vähän mököttää "no kun ajattelin että pidettäis leffailta.." tms. No pitäkööt yksinään kun ei ollut mulle puhunut asiasta. Ja mieluusti menen kavereitten kanssa keskenään, saa välillä omaa aikaa.
Joo läheisyyden tarpeissa on eroja mutta tasapainoinen aikuinen selviää yksinkin ja antaa toisellekin tarvittavan yksityisyyden. Ja mahdollisuuden tehda asioita yksin ja tai muiden kanssa. Kyllähän tuo keskenkasvuiselta kuulostaa ja heikolta itsetunnoltakin. Toki nuoria vielä olettekin ja jossain määrin tuokin voi siihenkin sopia. Läheisyyden ja yhdessä olemisen tarvettakin on monenlaista ja ne motiivit on hyvä selvittää keskustellen. Miksi toinen on koko ajan iholla ja tarvittaessa tukea toisen huolta ja heikkoa itsetuntoa. Ja jokainen on tietysti velvollinen asettamaan omat rajansa sille mitä sietää ja missä määrin.
Toi kuulostaa hälyttävältä. Taustalla ei ole rakkautta vaan pikemminkin kontrolloontia ja hallitseva suhtautuminen sinuun. Poikaystävä ikäänkuin luulee omistavansa sinut kuin halinallen. Se syyllistäminen, kun haluat normaalia tilaa, on henkistä väkivaltaa. Tuollaisesta voi olla jopa vaarallista erota. Jos vaikuttaa siltä, että poika pimahtaa eron mahdollisesti olevan edessä, toimi harkitusti. Kerro joka tapauksessa ahdistavuudesta yms aikuisille eli vanhemmille tms ja voit soittaa ja kysyä neuvoa Naisten linjalta tai chatata sinne. Lue myös täältä muutaman vupden takainen ketju Mustasukkaisenkumppanin sairaimmat aivoitukset
Läheisriippuvainen, tuo ongelma mahdollisesti seuraa häntä koko iän jos ei hän edes itse ymmärrä ettei tuo ole normaalia.
Minulla on 54-vuotias miesystävä jolla on samoja oireita. Viimeksi eilen hän loukkaantui että menin nukkumaan ennen häntä, koska olin todella väsynyt. Hän sitten pakottautui tulemaan samaan aikaan sänkyyn vaikkei itseään nukuttanut, mutta ajatus että emme nukkuisi koko ajan yhdessä on hänelle liikaa. Myös loukkaantuu jos nousen ylös kun hän vielä nukkuu, pitäisi noustakin aina yhtaikaa.
Ei tuo ole rakkautta ja välittämistä, vaan epätoivoista takertumista. Minä en jaksaisi kiinniroikkujaa.
No mitäs luulisit, että olisi hyvä tehdä? Jatkaa tuota "suhdetta"? Hakata päätä seinään vielä lisää ja puhua pojulle? Pistää poikki...? Nyt ihan ikioma pää asiaa miettimään, ei se ole liikaa vaadittu edes sinulta. Seuraavaksi voisit yrittää etsiä itsellesi jonkun hieman normaalimman pojan ja jättää tuollaiset hyypiöt väliin kokonaan.
Mitkä tässä sitten ovat suhteen hyvät puolet?
Näin vanhana ja kyynisenä on tietysti helppo sanoa, että eroa, mutta tämän neuvon antaisin, jos suhde ahdistaa. Jos kyseessä on pojan ensimmäinen suhde (olette siis ilmeisesti aika nuoria), niin kyseessä voi toki olla alkuinnostus siitä, että on ylipäätään saanut tyttiksen eikä poikakaan kovin loputtomiin jaksa kiehnätä ihan sinussa kiinni. Mutta jos aiheesta keskustelu ei onnistu, niin ota ihmeessä elämäsi takaisin ja anna jätkän mennä.
Laitoin kk sitten pelin poikki tuollaisen miehen kanssa. Tai oli monella tapaa pahempikin ja ilmeisesti alkoholiongelmaa , masennusta ja jotain muuta mielialaongelmaa. Myös valehteli. Ehdittiin vasta tämän vuoden puolella olla yhdessä ja siis elkeet tuli ilmi eka kk jälkeen.
-vahti tekemisiäni
-kuunteli puheluitani
-en saanut käydä kaupassa yksin
-tarjoutui mukaan ystävieni luo (en ottanut)
-suihkussa käydessä olisi ovi pitänyt olla auki, samoin tarpeilla käydessä (ei käynyt mulle)
-oli sairaan mustasukkainen entisestä miehestäni (vuosien suhde)
-haukkui kaikki läheiseni, työni ja osaamiseni
Siis aivan hullu ajanjakso elämässäni ja olisi saanut jäädä kokematt.
Ohjeeni: juokse pois!
Mistä olet moisen helmen löytänyt? 0/5