Lue keskustelun säännöt.
Miten 11 vuotiaalle lapselle saa opetettua sitä miten sisarusten kanssa leikitään reilusti?
Zen
27.06.2017 |
Tämä sama ongelma on ollut jo viimeiset 6 vuotta. Lapsi stressaantuu siitä että pitää ottaa leikeissä toisten toiveet huomioon, antaa jonkun toisen välillä viedä leikkejä eteenpäin, haluaa itse olla koko ajan pomo, mököttää hiljaa jos joku haluaa ehdottaa jotain... alamme olemaan jo toivottomia koska sisarukset alkaa ottamaan nyt kouluiässä mallia isommastaan eikä vanhimmalla lapsella näy kehitystä ja ymmärryksen kehittymistä tuossa asiassa. Tuollaista asiaa opetetaan jo niin nuorille ja sisaruksiltakin nuo onnistuu ihan normaalisti. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen mutta mielestämme nuo taidot on ikään suhteutettuna huolestuttavalla tasolla...
Miten tuollaista voi muuttaa tuon ikäisellä lapsella?
Kommentit (8)
Ongelmaa ei siis ollut ekojen vuosien aikana vai eikö silloin ollut sisaruksia?
Yleensä nuo taidot oppii hyvin pienenä
Onko kyse siitä että lapsi ei tiedä mikä on oikea tapa vai se että lapsi tahallisesti tekee väärin? Jos kyse ekasta niin keskustelu ja loputon toisto toimii yleensä. Jos tokasta niin pitäisi miettiä syitä (mustasukkaisuus, turhautuminen jne.) ja ratkoa niiden kautta.
Mitä tuumit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei siis ollut ekojen vuosien aikana vai eikö silloin ollut sisaruksia?
Yleensä nuo taidot oppii hyvin pienenäOnko kyse siitä että lapsi ei tiedä mikä on oikea tapa vai se että lapsi tahallisesti tekee väärin? Jos kyse ekasta niin keskustelu ja loputon toisto toimii yleensä. Jos tokasta niin pitäisi miettiä syitä (mustasukkaisuus, turhautuminen jne.) ja ratkoa niiden kautta.
Mitä tuumit?
Tietää mikä on oikea tapa mutta tekee silti väärin...jotain stressiä aiheuttaa ettei ole täysin tilanne omassa hallinnassa tai jos joku muu on "parempi". Sisarukset on joustavia ja ottavat isomman hyvin huomioon. Siksikin tämä pistää paljon silmään... aivan kuin joku empatia puuttuisi varsinkin keskimmäistä kohtaan, ei osaa iloita toisen puolesta, niin kuin toinen hänen puolesta...stressaantuu kun joku maa saa jotain vaikka itsekin saa yhtä paljon ja iloitaan siitä yhdessä...
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei siis ollut ekojen vuosien aikana vai eikö silloin ollut sisaruksia?
Yleensä nuo taidot oppii hyvin pienenäOnko kyse siitä että lapsi ei tiedä mikä on oikea tapa vai se että lapsi tahallisesti tekee väärin? Jos kyse ekasta niin keskustelu ja loputon toisto toimii yleensä. Jos tokasta niin pitäisi miettiä syitä (mustasukkaisuus, turhautuminen jne.) ja ratkoa niiden kautta.
Mitä tuumit?
Tietää mikä on oikea tapa mutta tekee silti väärin...jotain stressiä aiheuttaa ettei ole täysin tilanne omassa hallinnassa tai jos joku muu on "parempi". Sisarukset on joustavia ja ottavat isomman hyvin huomioon. Siksikin tämä pistää paljon silmään... aivan kuin joku empatia puuttuisi varsinkin keskimmäistä kohtaan, ei osaa iloita toisen puolesta, niin kuin toinen hänen puolesta...stressaantuu kun joku maa saa jotain vaikka itsekin saa yhtä paljon ja iloitaan siitä yhdessä...
Isosiskoni on aina ollut tuollainen ja on sitä vielä aikuisenakin. Hyvin tarkka siitä, että ei vaan itse jää vähemmälle! Kun olimme pieniä, pompotti ja pomotti ja löi jos ei tehty hänen mielensä mukaan. Äitini ja isäni täysin kädettömiä lapsen kanssa, ajoittain pahoinpitelivät sitten meitä molempia, siskoa vähän enemmän. Meillä on vain 1,5v ikäeroa. Eniten tästä ominaisuudestaan kärsii sisko itse, hän joutui koulussa kiusatuksi ja ystäviä hänellä ei ole nyt aikuisenakaan.
En tosiaan tiedä mitä voisi tehdä, yrittää keskustelemalla lapsi ymmärtämään, että kaikilla on parempi olla, jos hän ei kokoajan määräile?
Jos on tottunut siihen, että määrätään, niin oppii helposti itse määräilemään, jos saa tilaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietimme sopivaa lapsimäärää meidän perheeseen ja päätimme saada vielä kolmannen pienehköillä ikäeroilla. Yhtenä vaikuttavana tekijänä tähän päätökseen oli esikoisen luonne ja toisen lapsen helppo luonne yhdistelmä. Tahdoimme kolmannen lapsen, jotta toinen ei joutuisi olemaan koko aikaa vastatusten esikoisen kanssa. Lasten kehitys on mennyt aivan niinkuin suunnittelimmekin. Kolmas lapsi oli hyvä ratkaisu sisarusten väliseen ongelmaan. Esikoinen on kehittynyt. Tarvittaessa on ollut vaikka kaksi nuorempaa esikoista vastaan ja kumpikin nuorempi on voinut välillä levätä, kun toinen vain sisaruksista on kasvattanut vanhinta. Kuopus on vauhdikas, aivan niinkuin esikoinenkin, mutta myös sydämellinen ja fiksu. Esikoinen ei ole osannut kadehtia nuorinta.
Hieno narsistin alku on kasvamassa.
Kova kovaa vastaan ja leikit vuorotellaan, ensin saa toinen olla pomo a sitten toinen. Noin ainakin ennen toimittiin....kasvatti toisen huomioimista a vuorovaikutusta.
Tervepäisiä kakaroita tuli. Olihan se alku hankalaa, mutta vahdit vaikka vieressä, että tajuavat homman....