Onko seksi ja eroottinen läheisyys perustarve vai parisuhteen kiva lisämauste?

Tämä on muuten sellainen asia, joka kannattaa selvittää jo tapailuvaiheessa, vaikka seksi muuten sujuisi. Ei kannata alkaa vakavaan suhteeseen sellaisen kanssa, jolle seksi on jotakin ekstraa. Tällainen tyyppi nimittäin ennemmin tai myöhemmin alkaa pihdata eikä viitsi tehdä mitään haluttomuuden korjaamiseksi, koska kyseessä ei hänen mielestään ole oikea ongelma.

Seksiä rakastavakin ihminen voi kärsiä ajoittaisesta haluttomuudesta, mutta hän ymmärtää sen merktyksen kumppanille ja haluaa ratkaista seksiongelmat mahdollisimman nopeasti.

Mä nään ainakin seksin huomattavan tärkeänä osana parisuhdetta. Tai sitten miekkosen on älyttävä, että jos hän ei anna, käyn vieraissa.

tarve

Vaikea vastata. Ilmankin kitkuttaa ihmeen pitkälle, mutta toisaalta ei näitä voi mitenkään pitää vain kivana lisukkeena, se on törkeää mitätöintiä ja mielestäni pahantahtoisesti ajateltu.

Todella moni on myös valmis riistämään tuon kivan lisukkeen mahdollisuudenkin rakkaimmaltaan ja päättämään, että parempi poltella jäitä. Meillä on aivan liian kyyninen suhtautumistapa sellaiseen. Joissain suhteissa ollaan koko ajan liiankin varautuneita siinä mielessä, että tehdään kaikkensa fyysisen viehätysvoiman säilyttämiseksi kovinkin uhrauksin, mutta silti henkistä itsekuria näkee aika vähän harjoitettavan. Eli että jos ollaan onnettomia, niin yritetään korjata asiaa aidosti eikä vain väistellä.

En sitten tiedä, miten tämä ongelma pitäisi ratkoa. Ehkä sitten pitäisi sietää tämän puolen toteuttaminen rinnakkaissuhteissa sillä ajatuksella, että jos löytyy toimivampi suhde toisen kanssa, sitä pitää saada rauhassa kokeilla riittävän pitkään, että voidaan päättää mitä kannattaisi tehdä. Samalla voidaan ehkä setviä, mikä alkuperäisessä suhteessa mättää. Mutta moni jättää puolison puolitiehen. Hylkää henkisesti, mutta ripustautuu samalla ja vaatii uskollisuutta ilman yhtäkään perusteltua syytä, kun kerran ei olla henkisesti läsnä eikä pidetä sitä tärkeänä. Se on äärimmäisen epäreilua. Kyllä minun puolisollani pitää olla huomattavan paljon oikeuksia henkiseen hyvinvointiin tarvittaviin asioihin, jotka seuraavat suoraan siitä, että olen hänestä sellaisen tehnyt. Siis noin peruskaavana. Toki sitten ihminen voi myös möhliä niin pahasti, että hän ei ole enää oikeastaan saamapuolella.

Ja sitten toisaalta. Ei kaikissa suhteissa ole mitenkään mahdollista tavoittaa henkistä avoimuutta ja intoa, etenkään nuorella iällä, kun ollaan puolustuskannalla koko maailmaa vastaan. Ja parempi sitten puolivillaliittokin ehkä kuitenkin monelle kuin yksinään happaneminen. Ehkä pitäisi kiinnittää huomiota siihenkin, mihin suuntaan se puolivillaisuus on menossa. Tuntuuko koko ajan pahemmalta ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on muuten sellainen asia, joka kannattaa selvittää jo tapailuvaiheessa, vaikka seksi muuten sujuisi. Ei kannata alkaa vakavaan suhteeseen sellaisen kanssa, jolle seksi on jotakin ekstraa. Tällainen tyyppi nimittäin ennemmin tai myöhemmin alkaa pihdata eikä viitsi tehdä mitään haluttomuuden korjaamiseksi, koska kyseessä ei hänen mielestään ole oikea ongelma.

Seksiä rakastavakin ihminen voi kärsiä ajoittaisesta haluttomuudesta, mutta hän ymmärtää sen merktyksen kumppanille ja haluaa ratkaista seksiongelmat mahdollisimman nopeasti.

Pitää paikkaansa. Älkää kysykö, mistä tiedän.

Kun seksi loppuu, loppuu lopulta rakkauskin. Ja kun rakkaus loppuu, parisuhde loppuu.