Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa mutta silti yksin
21.06.2017 |
Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen jotain ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä tilanteeseeni. Olen seurustellut mieheni kanssa hieman reilun vuoden verran ja asumme yhdessä. Olen kuitenkin todella paljon suhteemme aikana kokenut yksinäisyyttä ja tilanne tuntuu vaan pahenevan. Mieheni on todella kiireinen, koska tekee töitä ja osittain myös opiskelee samaan aikaan. Työnsä on sellaista, että on useimmiten töissä illat, viikonloput ja juhlapyhät. Itse olen päivätyössä ja aina vapaalla esimerkiksi viikonloppuisin. Toisin sanoen olen vapaalla useimmiten silloin kun hän on töissä. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. Minulla on kyllä paljon kavereita joiden kanssa tapaan usein vapaalla, mutta jotenkin tuntuu silti tyhjältä kun emme voi pariskuntana tehdä oikein koskaan mitään. Lisäksi vietän useimmiten aina illat yksin ja menen nukkumaan yksin, vaikka asumme yhdessä. Suurimman osan ajasta tuo johtuu hänen työajoistaan, mutta harvoina vapaapäivinäänkään hän ei tunnu huomioivan minua vaan kaverit menevät edelle. Olen moneen kertaan puhunut siitä miten paljon tilanne minua vaivaa, mutta useimmiten hän vaan vetoaa työkiireisiinsä ja siihen, että vapaalla hänellä on ainoa tilaisuus myös nähdä kavereitaan. Ymmärrän kyllä häntä, mutta silti tuntuu siltä että hän ei täysin tajua mitä yritän sanoa. Olen kyllä sanonut suoraan, että suhde ei tule onnistumaan jos tilanne jatkuu näin. Hänen mukaansa tilanne on väliaikainen, mutta minun on vaikea asiaa uskoa, koska hän on töistä ja muista kiireistäkin riippumatta sellainen, ettei oikein viihdy kotona.
Tilanne ahdistaa niin paljon, että mietin päivittäin eroa. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa liian helposti, vaan antaa asioille aikaa ja katsoa miten tilanne kehittyy. Aina ennen ihmettelin kun puhuttiin yksinäisyydestä parisuhteessa... nyt todellakin tiedän miten pahalta se tuntuu! Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (24)
Miehenä sanon, että jos kaverit ovat noin paljon tärkeämpiä jatkuvasti, niin eipä tuosta suhteesta kyllä mitään tule. On tärkeää voida tavata ystäviä ja harrastaa kavereiden kanssa, mutta ei se tarkoita sitä, että puolison tarpeet ja toiveet jätetään kokonaan huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime aikoina on ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Ne hyvät hetket saavat aikaan sen, että niiden voimalla jaksan taas ja unohdan eroajatukset. Mutta sitten tulee taas päiviä, kuten tällä hetkellä, jolloin olen ihan palasina tämän takia. Kestän tilannetta myös siksi, koska haluan uskoa tämän olevan väliaikaista. Sisimmässäni en kuitenkaan oikein ehkä siihen usko. Mies sanoo rakastavansa minua ja olevansa vakavissaan kanssani. Uskon kyllä että puhuu totta kun sanoo rakastavansa, mutta kun sanat ja teot eivät kohtaa. Tilanne on alkanut mennä siihen, että niinä hyvin harvoina iltoina kun satumme olemaan yhtä aikaa kotona, alkaa minun surullisuuteni väkisinkin jollain tavalla purkautua ulos. Itken hyvin herkästi tai loukkaannun hänen tekemisistään tai sanomisistaan, koska sisimmässäni tunnen olevani niin yksin. Tämä taas luultavasti työntää häntä yhä enemmän pois, Olen puhunut asiasta, mutta tuntuu että hän ei ihan täysin ymmärrä minun näkökulmaani. Suhteessamme on myös tämän hetkiseen elämäntilanteeseen liittyviä asioita, jotka aiheuttavat painolastia ja varmasti vaikuttavat osaltaan siihen, että tilanne on mikä on. Ap
Miksette tapaa miehen kavereita yhdessä, esim. teillä illanistujaisissa, jolloin mies olisi sinun ja kavereidensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miksette tapaa miehen kavereita yhdessä, esim. teillä illanistujaisissa, jolloin mies olisi sinun ja kavereidensa kanssa?
Meillä on jotenkin ihan erilliset kaveriporukat siis yhteisiä kavereita ei oikeastaan ollenkaan. Tiedän kyllä hänen kavereistaan muutamia ja alkuaikoina vietimmekin jonkun verran porukalla aikaa, mutta sittemmin ei juurikaan. Ei hän koskaan pyydä minua mukaan mihinkään jos on kavereidensa kanssa menossa. Enpä tosin hirveästi minäkään ole pyytänyt, mutta useammin kuin hän. Lisäksi hän on ilmaissut, että minun kaverini eivä tole hänen tyyppiään. Ap
Jos teette lapsia olet kun yksinhuoltaja. Mies on sinkkuna suhteessa. Joko totut siihen, tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teot puhuu enemmän kuin sanat. Kuten mies tuossa aiemmin sanoi niin kyllä jos oikea tahto on niin yhteistä aikaa tulee pyytämättä ja ilman väkisin vääntöä.
Luota itseesi!
Uskon ihan tosissani, että mies haluaa kanssani vakavan ja pitkäaikaisen suhteen. En vaan ymmärrä miksi hän siitä huolimatta toimii näin. Ehkä hänellä on niin eri käsitys parisuhteista, en tiedä. Eroamisesta tekee vaikean juuri se, että tiedän hänen oikeasti rakastavan minua. Jos rakkautta ei olisi, en katselisi tällaista. Mutta kun sitä on molemmin puolin. Ja senpä takia varmaan tämä niin pahalta tuntuukin, Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi Ap!
Mä petin itseäni juuri tuolla samalla "mies rakastaa minua" vuosia. Voin kertoa että ei kuule rakastanut. Rakasti valmista kotia jossa ei tarvinnut siivota kun sillä oli niiiiin paljon töitä että minä ennätin tehdä sen kun toinen töissä.
Rakasti sitä kun avasi jääkaapin ja ojensi vain kätensä. Kuten vaatekaappiinkin.
Kohtasin eroni jälkeen miehen joka tavatessamme kävi kaupassa, teki ruokaa kanssani. Halusi viedä minut pyöräilemään upeana kesä iltana klo 20 kun oli itse tehnyt 12h työpäivän. Tavatessamme halaa pitkään ja kysyy millainen minun päiväni on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa
Usein tätä tulee kyllä mietittyä, mutta sitten tulee taas hyvä kausi ja asia menee vähän taka-alalle. Ja valitettavasti kaikesta huolimatta rakastan tuota miestä :/ Fakta on kuitenkin se, että asioihin on pakko tulla muutos. Aion lähiaikoina pyytää miestä varaamaan jonkun illan, että voidaan jutella rauhassa ja tllä kertaa haluan tehdä ihan kunnolla selväksi asiat. Tuntuu vaan, että keskustelu on ollut jotenkin vaikeaa, koska mies on kyllästynyt siihen, että jauhan koko ajan samasta asiasta.... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sille vaan kämppis ja kustannusten jakaja. Hyvä kun asia tuli ilmi näin varhain.Miehen teot puhuvat puolestaan, sanoja sinun ei tarvitse kuunnella.Etsi pian itsellesi oma asunto ja muuta pois.
Tiedät jo mitä pitää tehdä, et vain uskalla tehdä sitä. Vuosi yhdessä? Tuossa vaiheessa kuuluisi olla vielä honeymoon päällä. Ei. Tule. Toimimaan. Etsi se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt sen mitä jokainen järkevä ihminen eli nostanut kissan pöydälle.
Tee ihmeessä niin kuin ajattelit eli varata yksi ilta ja puhua - jälleen kerran.
Älä syyttele, puhu tilanteesta neutraalisti. Katso miehen reaktio käpertyykö kuoreen, syytteleekö sinua tai jotain muuta kuin itseään.
Voi olla että tsemppaa pari viikkoa mutta jos syyskuussa on tilanne sama, olisiko ratkaisujen paikka? Älä uhkaa erolla, se ei auta vaan puolustus menee päälle heti.
-7
Kumpi on väliaikaista: opiskelu vai vuorotyö? Tai siis toki opiskelu on aina väliakaista, mutta muuttuuko miehen työajatkin valmistumisen jälkeen? Jos miehen työ muuttuu opintojen jälkeen vuorotyöstä päivätyöksi, varmaan jatkaisin suhdetta siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on väliaikaista: opiskelu vai vuorotyö? Tai siis toki opiskelu on aina väliakaista, mutta muuttuuko miehen työajatkin valmistumisen jälkeen? Jos miehen työ muuttuu opintojen jälkeen vuorotyöstä päivätyöksi, varmaan jatkaisin suhdetta siihen asti.
Päivätyöksi tuskin tulee muuttumaan kokonaan missään vaiheessa, on sellainen ala. Omien sanojensa mukaan vuoroissa voi kuitenkin jatkossa tulla vaihtelua. Osittain senkin takia olen jaksanut, koska jos työvuorot eivät menisi tällä hetkellä niin pahasti ristiin luultavasti tilanne ei olisi näin paha. Vaikka siitä huolimatta mies on sen tyyppinen, että tykkää olla paljon muutenkin menossa eikä oikein viihdy paikoillaan, Ap
Teidän pitää nostaa kissa pöydälle. Keskusteltava tilanteenne perinpohjaisesti. Ulkopuolinen esim perheterapeutilla käynti voisi valaista.
Yksinkertaistettuna itsekin saatte jotain selville kun laaditte listat, molemmat merkkaavat mitä hyvää mitä kehitettävää suhteessanne on. Minkä pitäisi totaalisesti muuttua? Plussat ja miinukset ja verratkaa listojanne. Mitä odotuksia, mitä näette viiden vuoden päähän,ilot, toiveet,mikä rasittaa on huonoa jne.. onko mahdollista yhteinen tulevaisuus?
Ajaako miehesi taksia? Kuulostaa tutulta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on väliaikaista: opiskelu vai vuorotyö? Tai siis toki opiskelu on aina väliakaista, mutta muuttuuko miehen työajatkin valmistumisen jälkeen? Jos miehen työ muuttuu opintojen jälkeen vuorotyöstä päivätyöksi, varmaan jatkaisin suhdetta siihen asti.
Päivätyöksi tuskin tulee muuttumaan kokonaan missään vaiheessa, on sellainen ala. Omien sanojensa mukaan vuoroissa voi kuitenkin jatkossa tulla vaihtelua. Osittain senkin takia olen jaksanut, koska jos työvuorot eivät menisi tällä hetkellä niin pahasti ristiin luultavasti tilanne ei olisi näin paha. Vaikka siitä huolimatta mies on sen tyyppinen, että tykkää olla paljon muutenkin menossa eikä oikein viihdy paikoillaan, Ap
Vuorotyöläisen kanssa on vaikea elää. Varsinkin, jos työhön kuuluu myös yövuoroja ja merkittävä osa palkasta muodostuu pyhäkorvauksista. Ilmeisesti miehelläsi ei kuitenkaan ole yövuoroja? Kolmivuorotyötä tekevien menohalut yleensä vähenee, kun perheessä on pieniä lapsia eikä yövuoron jälkeen saa kunnolla nukuttua. Tosin tästä yleensä seuraa myös huonotuulisuutta, mikä taas ei ole parisuhteen ja perheen kannalta hyvä asia.
Minusta sun kannattaa nyt miettiä ensin itse ja sitten yhdessä miehen kanssa, onko teillä tulevaisuudessa jotain sellaisia kodin ulkopuolisia juttuja, joita voita voisitte tehdä yhdessä. Jos vaikuttaa siltä, että ei ole, niin aika hankalaksi menee, jos toinen on vuorotyössä eikä viihdy kotona, ja toinen taas päivätyössä ja viihtyisi paremmin kotona.
t. Vuorotyöläinen
Vähän kuulostaa, ettei homma tule tuosta muuttumaan. Jos poikaystäväsi haluaisi olla kanssasi niin kyllä varmasti aikaa järjestäisi. Mun mies on samanlainen, kaikki muu menee meidän edelle. Sulla on onneksi ystäviä joiden kanssa viettää aikaa,mulla suurin osa jäi kun lapsia sain.