Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa mutta silti yksin
21.06.2017 |
Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen jotain ulkopuolista näkökulmaa ja perspektiiviä tilanteeseeni. Olen seurustellut mieheni kanssa hieman reilun vuoden verran ja asumme yhdessä. Olen kuitenkin todella paljon suhteemme aikana kokenut yksinäisyyttä ja tilanne tuntuu vaan pahenevan. Mieheni on todella kiireinen, koska tekee töitä ja osittain myös opiskelee samaan aikaan. Työnsä on sellaista, että on useimmiten töissä illat, viikonloput ja juhlapyhät. Itse olen päivätyössä ja aina vapaalla esimerkiksi viikonloppuisin. Toisin sanoen olen vapaalla useimmiten silloin kun hän on töissä. Tunnen itseni todella yksinäiseksi. Minulla on kyllä paljon kavereita joiden kanssa tapaan usein vapaalla, mutta jotenkin tuntuu silti tyhjältä kun emme voi pariskuntana tehdä oikein koskaan mitään. Lisäksi vietän useimmiten aina illat yksin ja menen nukkumaan yksin, vaikka asumme yhdessä. Suurimman osan ajasta tuo johtuu hänen työajoistaan, mutta harvoina vapaapäivinäänkään hän ei tunnu huomioivan minua vaan kaverit menevät edelle. Olen moneen kertaan puhunut siitä miten paljon tilanne minua vaivaa, mutta useimmiten hän vaan vetoaa työkiireisiinsä ja siihen, että vapaalla hänellä on ainoa tilaisuus myös nähdä kavereitaan. Ymmärrän kyllä häntä, mutta silti tuntuu siltä että hän ei täysin tajua mitä yritän sanoa. Olen kyllä sanonut suoraan, että suhde ei tule onnistumaan jos tilanne jatkuu näin. Hänen mukaansa tilanne on väliaikainen, mutta minun on vaikea asiaa uskoa, koska hän on töistä ja muista kiireistäkin riippumatta sellainen, ettei oikein viihdy kotona.
Tilanne ahdistaa niin paljon, että mietin päivittäin eroa. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa liian helposti, vaan antaa asioille aikaa ja katsoa miten tilanne kehittyy. Aina ennen ihmettelin kun puhuttiin yksinäisyydestä parisuhteessa... nyt todellakin tiedän miten pahalta se tuntuu! Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on väliaikaista: opiskelu vai vuorotyö? Tai siis toki opiskelu on aina väliakaista, mutta muuttuuko miehen työajatkin valmistumisen jälkeen? Jos miehen työ muuttuu opintojen jälkeen vuorotyöstä päivätyöksi, varmaan jatkaisin suhdetta siihen asti.
Päivätyöksi tuskin tulee muuttumaan kokonaan missään vaiheessa, on sellainen ala. Omien sanojensa mukaan vuoroissa voi kuitenkin jatkossa tulla vaihtelua. Osittain senkin takia olen jaksanut, koska jos työvuorot eivät menisi tällä hetkellä niin pahasti ristiin luultavasti tilanne ei olisi näin paha. Vaikka siitä huolimatta mies on sen tyyppinen, että tykkää olla paljon muutenkin menossa eikä oikein viihdy paikoillaan, Ap
Vuorotyöläisen kanssa on vaikea elää. Varsinkin, jos työhön kuuluu myös yövuoroja ja merkittävä osa palkasta muodostuu pyhäkorvauksista. Ilmeisesti miehelläsi ei kuitenkaan ole yövuoroja? Kolmivuorotyötä tekevien menohalut yleensä vähenee, kun perheessä on pieniä lapsia eikä yövuoron jälkeen saa kunnolla nukuttua. Tosin tästä yleensä seuraa myös huonotuulisuutta, mikä taas ei ole parisuhteen ja perheen kannalta hyvä asia.
Minusta sun kannattaa nyt miettiä ensin itse ja sitten yhdessä miehen kanssa, onko teillä tulevaisuudessa jotain sellaisia kodin ulkopuolisia juttuja, joita voita voisitte tehdä yhdessä. Jos vaikuttaa siltä, että ei ole, niin aika hankalaksi menee, jos toinen on vuorotyössä eikä viihdy kotona, ja toinen taas päivätyössä ja viihtyisi paremmin kotona.
t. Vuorotyöläinen
Näinpä juuri. Kyllä hänellä on myös yötöitä. Ja vielä juuri tuo, että pyhät haluaa olla töissä korvausten takia. Ymmärrän kyllä sen, että työt on tehtävä. Mutta tällaisissa olosuhteissa sen vähäisen yhteisen ajan merkitys on entistä suurempi, koska arkea eletään melko paljon erillään. Ja silloin tuntuu tosi pahalta, kun toista ei näy eikä kuulu, tai tulee kotiin tosi myöhän kun itse olen jo menossa nukkumaan. Miehellä myös nukkumisen kanssa ongelmia, eli ei saa yleensä unta ennen puoltayötä ainakaan, joten senkin takia viettää vapaallakin usein iltaisin aikaa muualla myöhään. Minä menen tällä hetkellä jatkuvasti yksin nukkumaan. Itseasiassa mies nukkuu tällä hetkellä olohuoneen vuodesohvalla juuri näiden ristiin menevien työvuorojen ja omien nukahtamisongelmiensa takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on väliaikaista: opiskelu vai vuorotyö? Tai siis toki opiskelu on aina väliakaista, mutta muuttuuko miehen työajatkin valmistumisen jälkeen? Jos miehen työ muuttuu opintojen jälkeen vuorotyöstä päivätyöksi, varmaan jatkaisin suhdetta siihen asti.
Päivätyöksi tuskin tulee muuttumaan kokonaan missään vaiheessa, on sellainen ala. Omien sanojensa mukaan vuoroissa voi kuitenkin jatkossa tulla vaihtelua. Osittain senkin takia olen jaksanut, koska jos työvuorot eivät menisi tällä hetkellä niin pahasti ristiin luultavasti tilanne ei olisi näin paha. Vaikka siitä huolimatta mies on sen tyyppinen, että tykkää olla paljon muutenkin menossa eikä oikein viihdy paikoillaan, Ap
Vuorotyöläisen kanssa on vaikea elää. Varsinkin, jos työhön kuuluu myös yövuoroja ja merkittävä osa palkasta muodostuu pyhäkorvauksista. Ilmeisesti miehelläsi ei kuitenkaan ole yövuoroja? Kolmivuorotyötä tekevien menohalut yleensä vähenee, kun perheessä on pieniä lapsia eikä yövuoron jälkeen saa kunnolla nukuttua. Tosin tästä yleensä seuraa myös huonotuulisuutta, mikä taas ei ole parisuhteen ja perheen kannalta hyvä asia.
Minusta sun kannattaa nyt miettiä ensin itse ja sitten yhdessä miehen kanssa, onko teillä tulevaisuudessa jotain sellaisia kodin ulkopuolisia juttuja, joita voita voisitte tehdä yhdessä. Jos vaikuttaa siltä, että ei ole, niin aika hankalaksi menee, jos toinen on vuorotyössä eikä viihdy kotona, ja toinen taas päivätyössä ja viihtyisi paremmin kotona.
t. Vuorotyöläinen
Näinpä juuri. Kyllä hänellä on myös yötöitä. Ja vielä juuri tuo, että pyhät haluaa olla töissä korvausten takia. Ymmärrän kyllä sen, että työt on tehtävä. Mutta tällaisissa olosuhteissa sen vähäisen yhteisen ajan merkitys on entistä suurempi, koska arkea eletään melko paljon erillään. Ja silloin tuntuu tosi pahalta, kun toista ei näy eikä kuulu, tai tulee kotiin tosi myöhän kun itse olen jo menossa nukkumaan. Miehellä myös nukkumisen kanssa ongelmia, eli ei saa yleensä unta ennen puoltayötä ainakaan, joten senkin takia viettää vapaallakin usein iltaisin aikaa muualla myöhään. Minä menen tällä hetkellä jatkuvasti yksin nukkumaan. Itseasiassa mies nukkuu tällä hetkellä olohuoneen vuodesohvalla juuri näiden ristiin menevien työvuorojen ja omien nukahtamisongelmiensa takia. Ap
Kurja tilanne :( Meillä homma toimii, koska minä olen kotona viihtyjä. Mies päivätöissä ja menee sitten iltaisin kavereineen, kun minä olen ilta- tai yövuorossa. Jos hän olisi kotona viihtyvä ja minä menevä, suhteemme tuskin olisi onnistunut.
Varmasti ihan kaikkia vuoroja ei ole pakko ottaa. On se jo kumma jos kuukaudesta edes yhtä iltaa tai päivää ei voi rakkaalleen pyhittää. Kertoo aika paljon.
Olin itse samankaltaisessa tilanteessa. Soudin ja huopasin jatkuvasti eropäätöksen kanssa mielessäni ja juuri hyvät ajoittaiset hetket saivat minut kerta toisensa jälkeen luopumaan eroaikeista. Nostin asian esille useita kertoja, mies ei muuttunut. Eräänä päivänä sain tarpeekseni ja otin ja lähdin. Mies pyysy minua takaisin, en suostunut. Miksi mikään ei aikaisemmin muuttunut jos rakasti niin kuin väitti, mikä nyt olisi erilailla? Muutaman viikon jälkeen hänellä oli jo uusi nainen, meillä pitkä suhde takana. Neuvoni sinulle on, että lähde vielä ennen kuin katkeroidut vaikka se kipeetä tekeekin. Mieluummin yksin kuin onnettomassa suhteessa <3