Saako palkan suuruus olla tärkein peruste valita ammatti?

Suomi on vapaa maa. Jokainen saa valita ammattinsa aivan millaisin perustein tahansa.

En isko että kukaan jaksaa hakeutua opiskelemaan, suorittaa opintonsa, hakeutua työpaikkaan, pärjätä haastatteluissa ja lopulta vielä tehdä jotain sellaista mikä ei kiinnosta yhtään. Vaikka siitä saisi kuinka paljon rahaa.

Sen sijaan uskon että monikin saattaa tehdä "ihan ok" työtä mielummin paremmalla palkalla kuin vaihtaa huonompipalkkaiseen unelmaduuniinsa.

Mä olen ennemminkin kuullut puhetta, että palkka kannattaa ottaa huomioon alaa valitessaan.

Itse valkkaisin kompromissin. Jonkin verran on kiva saada palkkaa ja hyvä että työtä ei ihan inhoa.

Kannattaa valita hyvä palkka. Yleensä pienempi palkka tarkoittaa raskaampaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita hyvä palkka. Yleensä pienempi palkka tarkoittaa raskaampaa työtä.

Missä menee mielestäsi hyvän ja huonon palkan raja? Entä miten määrittelet "raskaan" työn? Henkisesti vai fyysisesti raskasta?

Ap ja monet muut suomalaiset tekee sen virheen että kuvittelee alan tarkoittavan ammattia. Itse valitsin alan mielenkiinnon perusteella ja ammatin kyseiseltä alalta arvojeni (korkea koulutus, parempi palkka) mukaan.

Varmaan riippuu henkilöstä, jotkut jaksaa tehdä duunia jota vihaa vuosikausia palkka mielessä ja ns. elää vapaa-ajalla. Jotkut taas valitsee alan jota rakastaa, mutta voi olla että tienestit sitten kärsii sen uhalla. Tietenkin aika kärjistetty näkökulma, mutta esimerkiksi lääkäriksi ei ehkä kannata ryhtyä vaan rahan takia etc, sen verran työläs opiskelu ja rankka työ että ei ne rahamäärät hirveesti lohduta burn-outissa..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita hyvä palkka. Yleensä pienempi palkka tarkoittaa raskaampaa työtä.

Kaikista raskainta on tehdä jotain mitä inhoaa. Oli kyse työstä tai vapaa-ajasta.

Ilman muuta kannattaa valita hyvä palkka. Mutta on syytä tutustua alan todellisiin palkkoihin, eikä valita pelkän alan maineen perusteella. Esim. minä olen ekonomi, joita pidetään "suuripalkkaisina", ja palkkani on noin 4100 e/kk. Puolisoni on opettaja, joita pidetään "pienipalkkaisina", mutta hän opettaa lukiossa, hänen palkkansa on 5200 e/kk.

Ihmiset tietysti ammattien perusteella kuvittelevat, että minä olen meillä se kovapalkkaisempi.

Vanhakantaista ajattelua, ettei palkka saisi olla tärkein syy hakeutua alalle. Jos parempi palkka saa sinussa kutsumuksen syttymään, niin miksipäs ei. Jostainhan se motivaatio pitää löytää... 

Minusta ammatti kannattaa valita ennemminkin kykyjen ja taipumusten sekä ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden (haluaako tehdä töitä yksin vai ryhmässä, liikkuvaa vai samassa paikassa tehtävää työtä, sisä- vai ulkotyötä jne.) perusteella.

Itse raakkasin heti kärkeen kaikki naisvaltaiset alat pois, koska en halunnut naispalkkaa. Sitten mietin, mitä taitoja haluan kehittää ja hyödyntää ammatissani. Näistä vaihtoehdoista valitsin kovapalkkaisimman alan. Päädyin suomalaisten mediaanipalkkaan. Moni tienaa naisalallakin minua enemmän.

Tämä on hyvin persoonakohtaista. Toisille työssä tärkeintä on se, että pääsevät korkeaan asemaan ja/tai saavat hyvää palkkaa. Joillekin tärkeää on se, että pääsevät työhön, jossa ei ole vaativia tehtäviä/ylitöitä ja jossa työaika on mahdollisimman lyhyt, ja palkka on varma vaikkei mitään huippupalkka. Sitten on niitä, joille työn laatu ja mielekkyys ovat tärkeimmät kriteerit, työtä voidaan tehdä pienellä palkalla tai jopa lähes ilman palkkaa.

Nuo kolme tyyppiä ovat ikään kuin kolmion ääripäät, yksi on status/raha-hakuinen, toinen turvallisuus/helppous-keskeinen ja kolmas työ-/asiakeskeinen. Suurin osa ihmisistä varmaan osaa sijoittaa itsensä noilla kolmella sakaralla johonkin keskemmälle kolmiota.

Henkilöstä ja elämäntilanteesta sitten riippuu mihin työhön pääsee, viihtyykö siinä vai tekeekö sitten 40-50 -vuotiaana täyden suunnanmuutoksen.

Ei alaa/ammattia kannata valita pelkästään yhden asian perusteella. Kaikki kannattaa ottaa huomioon (kiinnostus, omainaisuudet, kyvyt/taipumukset, työllisyystilanne ym.). Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ihmisille pitää antaa myös mahdollisuus erehtyä ja vaihtaa alaa, mikäli huomaa tehneensä väärän valinnan. Ne valinnat kun tehdään niin nuorena, ettei välttämättä ole vielä kaikki kyvyt ja vahvuudet hahmottuneet tai ei kyetä suunnittelemaan asioita kovin pitkällä tähtäimellä.

Valitsin mielenkiintoisen alan jossa keskimäärin hyvät palkat. Onneksi tässä maassa jokainen saa valita tukevaisuutensa ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

En isko että kukaan jaksaa hakeutua opiskelemaan, suorittaa opintonsa, hakeutua työpaikkaan, pärjätä haastatteluissa ja lopulta vielä tehdä jotain sellaista mikä ei kiinnosta yhtään. Vaikka siitä saisi kuinka paljon rahaa..

Täällä yksi joka on tehnyt noin ja tehnyt alan töitä 20 vuotta!

Mulla siis ei ollut nuorena yhtään mitään kiinnostusammattia. Koulu tympäisi yleisesti, enkä ollut missään lahjakaskaan. Joten valitsin koulutussuunnan vain sen perusteella, missä vaikutti olevan hyvin töitä ja hyvät palkat. Lähdin opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelyoppia. Ei todellakaan ole koskaan kiinnostanut pätkääkään tietokoneet eikä ohjelmointi, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä eikä minua kiinnostanut mikään muukaan, joten ihan sama minkä valitsee. 

Kyllä näin pärjää ihan hyvin kun ottaa asenteen ,ettei odotakaan työltä mitään kivaa, vaan odottaa että se on semmoista "sonnan lapiointia": ei kivaa, mutta jotain mikä vaan on pakko hoitaa. Ja palkkio tulee sitten tilipäivänä.

Jos nyt valitsisin ammattia palkka olisi ilman muuta ykkösasia! Ei epäilystäkään! Harmittaa kun en silloin aikanaan tajunnut. Voisi olla elämä nykyään huomattavasti helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt valitsisin ammattia palkka olisi ilman muuta ykkösasia! Ei epäilystäkään! Harmittaa kun en silloin aikanaan tajunnut. Voisi olla elämä nykyään huomattavasti helpompaa.

Minkä ikäinen olet? Kuka estää kouluttautumasta uuteen ammattiin?

Totta kai ammatti kannattaa valita ensisijaisesti palkan perusteella. Palkanhan takia töissä käydään. Oikeasti hauskoja ja mukavia asioita voi tehdä harrastuspohjaisenakin.

Oikeasti hyvän palkan eteen pitää tehdä helvetisti töitä, eikä sitä työmäärää ja vastuuta jaksa ellei ole intohimoa omaa työtään kohtaan. Kannattaa siis kouluttautua hyvin että peruspalkka on hyvä, mutta vastuu ja työmäärä maltillinen.