Saako palkan suuruus olla tärkein peruste valita ammatti?

Totta kai palkkoja kannattaa hieman vertailla, mutta en kyllä ymmärrä, miksi välttämättä pitäisi valita kaikkein korkeapalkkaisin ammatti, mikäli kiinnostusta itse ammattia kohtaan ei ole. Ainakin minulle riittää hyvin, että tulen toimeen ja pieneen "extraankin" on mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ammatti kannattaa valita ensisijaisesti palkan perusteella. Palkanhan takia töissä käydään. Oikeasti hauskoja ja mukavia asioita voi tehdä harrastuspohjaisenakin.

Ei niille harrastuksille välttämättä ole ihan rajattomasti aikaa, varsinkaan jos on perheellinen. Siksi on tärkeää, että työssään edes jossain määrin myös viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai palkkoja kannattaa hieman vertailla, mutta en kyllä ymmärrä, miksi välttämättä pitäisi valita kaikkein korkeapalkkaisin ammatti, mikäli kiinnostusta itse ammattia kohtaan ei ole. Ainakin minulle riittää hyvin, että tulen toimeen ja pieneen "extraankin" on mahdollisuus.

Jos ei oikeasti mikään tietty ala sen enempää kiinnosta. Mulle ei tule mieleen mitään työtä mitä ihan omasta mielenkiinnosta haluaisin tehdä. Kyllä se raha on tärkein. Se mahdollistaa sitten mahdollisimman hyvän elämän työajan ulkopuolella. Kivat työkaverit on myös tärkeet. Hyvässä porukassa jaksaa paremmin. Kaikki työ alkaa lopulta maistua puulta kun on aikansa tehny. Ja ylipäätään se pakko olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Jos olisin rikas en kävisi töissä ollenkaan.

Kannattaa alkaa formulakuskiksi tai NHL-jääkiekkoilijaksi. Siinä pystyy tekemään harrastuksestaan ammatin ja saamaan niin huikeaa palkkaa, että pääsee eläkkeelle alle 40-vuotiaana. (huomatkaa sarkasmi)

Ihanteellisessa tilanteessa ovat tosiaan urheilijat, muusikot, näyttelijät, kuvataiteilijat jne. He ovat onnistuneet saamaan harrastuksestaan ammatin, toisin sanoen heillä on ikään kuin työ ja harrastus samassa paketissa.

Sitä työtä tehdään vuosia - ainakin itselleni on tärkeintä, että työni on mielekästä ja innostavaa. Että aamuisin lähtee mielellään ja innokkaana töihin. Isokaan palkkapussi ei saa sitä aikaan.

Itse siis valitsin työn, jota haluan tehdä, jonka koen mielekkääksi, koska se on mielestäni tärkeintä.

Olisi hirveää, jos aamuisin olisi ikävä lähteä töihin, ei kokisi työtään mielekkääksi tai mielenkiintoiseksi, ei viihtyisi työssään. Palkka on siis toissijainen asia.

Töitä tehdään sen verran iso osa päivästä ja elämästä ylipäänsä, että viihtyminen ja työn kiinnostavuus ovat ne tärkeimmät kriteerit. Iso palkkakaan ei paikkaa sitä, ettei työ ole kiinnostavaa tai ettei siinä viihdy.

Jos ammatti ei kiinnosta pätkääkään, en usko, että jaksaa työssään kovin pitkään, hyvästä palkasta huolimatta. Toisekseen jos ei ole työstään innostunut, ei ole todennäköisesti ole siinä kovin hyvä, mikä saattaa heikentää sitä palkkakehitystä.

Jokaisella on omat kriteerit, eikä niitä tarvitse sen enempää perustella. Toki iso palkka olisi kiva, mutta jos töissä käynti on pelkkää tuskaa, niin raskaaksi sekin käy. 

Riippuu ihan ihmisestä ja arvomaailmasta. Jokaisella on omat kriteerinsä ja perusteensa valita työnsä, alansa ja ammattinsa. Tähän asiaan ei ole yhtä ainoaa totuutta eikä tästä oikein ole järkevää kiistellä/väitellä. Ainakin minusta on kaikkein tärkeintä, että on ylipäätään tyytyväinen elämäänsä.

Olet luuseri. Mulle kova palkka on tärkein asia.

Merkittävä osa elämää menee töissä. Kyllä on hyvä jos se kiinnostaa.

Kykyni eivät riittäneet it-alalle, lääkäriksikään minusta ei ole pyörtymisherkkyyteni takia ja lakitekstit eivät kiinnosta minua pätkääkään, joten en tulisi edes pääsemään koulutukseen valmistumisesta puhumattakaan. Enpä siis todellakaan voi valita alaa palkan perusteella, vaikka niin haluaisinkin.