Laihduin vuosi sitten ja luulen edelleen olevani liian läski -> väärä kehonkuva. Mikä auttaa?

Mulla auttoi se että lopetin itseni ja ulkonäköni ajattelemisen yleensäkin. Heti kun huomasin mielessäni ajatuspyörittelyä joka liittyi ulkonäkööni, sanoin mielelleni että tämä ei ole hyödyllistä eikä rakentavaa ajattelua : keskity johonkin muuhun.

Minulla oli nuorena hyvin vääristynyt kuva. Jossain juhlissa minusta oli otettu kuvia joissa sitten paistoi kylkiluut ja kädet näytti luurangolta. Itse hieman järkytyin koska peili ei koskaan niitä näyttänyt minulle.

Ei se nyt sinänsä auttanut mutta hetken näin itse niin kuin muut. Vasta raskauden jälkeen pääsin siitä eroon. Ennen ennen sitä koskaan ollut edes läski. Vieläkin välillä sorru näkemään itseni mukamas lihavana ja kiinnitän huomiota kohtiin joissa muka on ongelmia.

Itsekuri oli se mitä minulla oli ja paljon jolla kontrolloi itseäni. Piti päästää irti ja kyetä näkemään että olen paljon muutakin eikä kukaan oikeasti välitä millaiset allit minulla on.

Mä otin itsestäni paljon kuvia. Peilissä katsoi hirveä läski, mutta kuvissa olikin joku paljob hoikempi. Kyllä siinä aikaa meni, mutta pikkuhiljaa pää oppi mukautumaan kehoon.

Ihmettelen eniten sitä, että tämä väärä kehonkuva on tullut minulle nyt aikuisena, laihtumisen jälkeen. Olen 34-vuotias. Lihoin neljä vuotta sitten, sitä ennen olin samanpainoinen kuin nyt. Silloin aiemmin minulla ei ollut väärää kehonkuvaa, enkä ole koskaan mitenkään ihannoinut laihuutta tai pyrkinyt laihaksi. Ap. 

Paljon pahempi on se kun on ennen ollut laiha ja kuvittelee yhä olevansa kunnes valokuvat paljastavat totuuden. Kai siinä kestä aina jonkun aikaa kun kehonkuva seuraa perässä. Aika auttaa.

Sama täällä! Olen aina pitänyt itseäni lihavana. Oma äitinikin on toitottanut aina kuinka minulla on ylimääräistä. Kerrankin käski ottaa paidan pois housuista, sillä mahani kuulemma pömpöttää. Kun katselen kuvia siltä ajalta, olen todella hoikka ollut.

Ihmettelin joskus ohjelmia, joissa joku luuli itseään isommaksi. En ymmärtänyt miten voi olla mahdolista nähdä itsensä isompana, mutta näköjään se vain on :(

Mulla on se ongelma, että normaalipainoisena näen yksittäisiä vikakohtia paljon ja kroppa on mielestäni väärän muotoinen. Sen sijaan ylipainoisena voin kuitata sen kaiken vain yleissana 'läski' alle, jolloin ei tarvitse surra sitä, ettei ole yhtä sopusuhtaiset raajat ja kauniit piirteet kuin joillain. Ja läskinä on jopa tyytyväinen, jos onnistuu laittamaan mielestään hyvät vaatteet päälle, jolloin on vähän parempi kuin se oletusarvo 'läski'. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen eniten sitä, että tämä väärä kehonkuva on tullut minulle nyt aikuisena, laihtumisen jälkeen. Olen 34-vuotias. Lihoin neljä vuotta sitten, sitä ennen olin samanpainoinen kuin nyt. Silloin aiemmin minulla ei ollut väärää kehonkuvaa, enkä ole koskaan mitenkään ihannoinut laihuutta tai pyrkinyt laihaksi. Ap. 

Minä en usko että näin itseäni väärin ennen kuin aloin laihduttaa ihan huonon itsetunnon takia. En vain koskaan nähnyt itse niitä tuloksia ja sen itsekurin ansiosta pystyin vetämään överiksi.

Voisko sinulla olla kyse jostain vastaavasta? Että olet omassa päässäsi jäänyt siihen mitä olit ennen?

2

Minulla oli sama juttu. Peilikuvassa oli pitkään pullea nainen mutta nyt jo alan olla tyytyväinen 

Nyt lähdet kauppakierrokselle.  Sovitat erimallisia istuvia  mekkoja ja peilaile itseäsi.

Mitään ei tarvitse ostaa jos et tarvitse...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on se ongelma, että normaalipainoisena näen yksittäisiä vikakohtia paljon ja kroppa on mielestäni väärän muotoinen. Sen sijaan ylipainoisena voin kuitata sen kaiken vain yleissana 'läski' alle, jolloin ei tarvitse surra sitä, ettei ole yhtä sopusuhtaiset raajat ja kauniit piirteet kuin joillain. Ja läskinä on jopa tyytyväinen, jos onnistuu laittamaan mielestään hyvät vaatteet päälle, jolloin on vähän parempi kuin se oletusarvo 'läski'. 

Juuri noin se minulla on. Ylipainoisena olin tyytyväinen kehossani ja hyväksyin itseni hyvin kaikkine vikoineen. Paksut käsivarret ei haitanneet, koska ei niihin edes kiinnittänyt huomiota, kun oli tasaisen paksu. 

Nyt normaalipainoisena näen itsessäni koko ajan pari yksittäistä vikaa (edelleen ne kummallisen paksut käsivarret) ja ne haittaa ihan kamalasti, koska nyt normaalipainoisena pitäisi muka olla sopusuhtaisen kaunis.  Ja näyttää hyvältä kaikissa vaatteissa jne.  Ap.

Ei sitä normaalipainoisena näytä hyvältä kaikissa vaatteissa, vaan pitää pukeutua oman vartalotyypin mukaan. Ei semmoisia ihmisiä olekaan, joilla kaikki vaatteet näyttäisivät hyvältä. Etsi netistä tietoa, miten pukeutua oman vartalotyypin mukaan ja miten peittää ongelmakohdat.

Ja mitä tulee tuohon minäkuvaan, niin ihan normaalia se on, että kestää kauan, ennen kun tajuaa sen muutoksen kokonaan. Suosittelen, että otat itsestäsi valokuvia ja vertaat niitä vanhoihin valokuviin. Niissä näet eron selvimmin.

Ja vielä: Todennäköisesti pukeudut edelleen liian isoihin vaatteisiin? Voisit mennä johonkin vähän laadukkaampaan vaateliikkeeseen ja kysyä myyjältä apua vaikka joku mekko kädessä - sano, että olet laihtunut, että osaa arvioida kokoasi, että osaisiko hän arvioida? Sitten kokeile sitä kokoa mitä myyjä suosittelee ja ota valokuva peilin kautta. Voi olla, että valokuva kertoo sinulle tilanteen paremmin kuin peili, niin hassulta kuin se kuulostaakin.