Voiko masennuksesta parantua?

Voi parantua... se voi olla usein ns. "tuumailutauko", jolloin elämä etsii uutta suuntaa. Oireita voi lievittää lääkkeillä, mutta eivät ne masennusta mihinkään poista. Se poistuu vasta kun elämäntilanne tai elämänasenne muuttuu. Sen eteen suosittelen omaan itseen tutustumista. Käy eniten mieltäsi vaivaavaan ongelmaan lainaamassa kirjastosta aihetta käsittelevä kirja. Saat uusia näkökulmia ja koet ahaa-elämyksiä "jaa, noinkin voisi asiaa ajatella".

Toinen suositeltava tapa on vertaistukiryhmissä käyminen. Nämä tietenkin sitten vasta kun on niihin voimia... joskus niitä ei ole ensinkään, silloin on viisainta vain olla. Kyllä siihen olemiseenkin jossain vaiheessa kyllästyy. Silloin on tärkeää paukuttaa päähänsä positiivisia asioita ja pieniä ilonaiheita, vaikkapa sitä kuinka kauniisti vesipisarassa kimaltaa aurinko. Siitä se alkaa.

Olen miettinyt samaa. Kaiketi siitä voi parantua, mutta itselläni ainakin masennus uusiutuu aina, kun tulee joku isompi vastoinkäyminen. Tämä ehkä johtuu siitä, että olen kokenut jääväni vastoinkäymisteni kanssa muiden hylkäämäksi. En siis ole saanut sellaista tukea, jota olisin tarvinnut. Ympärilläni on paljon ihmisiä, kavereita ja sukulaisia, mutta kaikilla on aina niin kiire omissa elämissään. Tuskin kukaan on edes huomannut pahaa oloani. He kyllä tasan tarkkaan tietävät vastoinkäymisistäni (läheisten kuolemaa ym.), eipä vain tunnu ketään kiinnostavan, mitä minulle kuuluu. Terapiassa sitä olen sitten saanut purkaa.

Itse siis koen, että paranisin masennuksesta, jos elämä ei olisi koko ajan vain totaalista kuraa ja että tietäisi saavansa tukea...

Tsemppiä sinulle ja mukavaa kesää!

Voi parantua ja yleensä parantuukin. Jos mikään ei muutu itsessä ja elämäntilanteessa niin se kuitenkin uusii suurella todennäköisyydellä. Sen vuoksi itsensä kuuntelu, vertaistuki ja psykoterapiakin ovat tärkeitä mahdollisen lääkityksen lisäksi. Hyvät ihmissuhteet, elämänrytmin jonkinasteinen säännöllisyys sekä riittävä liikunta ovat tutkimusten mukaan myös tärkeitä toipumisen tukia siinä vaiheessa kun niihin riittää voimia. Masentuneena kyky tuntea mielihyvää on heikentynyt ja sitä pitäisi oikein erityisesti vaalia. Eli tehdä jotain mistä ennen nautti ja jos mieleen tulee jotain, vaikka kuinka arkista ja pientä, mitä haluaisi tehdä niin pyrkiä toteuttamaan se.

T. Psykologi

Tietenkin voi parantua. Lääkkeet, säännöllinen elämänrytmi, vahän jos ollenkaan päihteitä. Itsetuntemuksen lisääminen, aktiivinen pyrkiminen laadukkaampaan elämään (jokaisen päätettävä itse mitä se tarkoittaa). Mahdollisesti keskusteluapu. Nuo kaikki mahdollistavat parantumista.

Lääkityksestä huolimatta huono uni vaikeuttaa, päihteet vaikuttavat negatiivisesti, huonot ihmissuhteet, tavoitteettomuus tai liian suuret tavoitteet vaikuttavat negatiivisesti. Liikkumattomuus vaikeuttaa, kevyt liikunta helpottaa.

Voi parantua. Itse käynyt läpi keskivaikean masennuksen, pitkä sairaspoissaolo, päiväsairaala, psykoterapia 3 vuotta. Lääkitys ollut mutta jätin sen pois terapian loppuvaiheessa.

Tärkeintä on muuttaa oma asenteensa ja ottaa apu vastaan. Itse en osannut keskenäni löytää minuuttani, siksi kävin terapiassa.

Minulla on edelleen jaksoja jolloin olen hyvin alakuloinen ja samoja tuntemuksia kuin masentuneena, mutta huomaan olevani "kuivilla", koska viimeinen ajatus on kuitenkin, että selviän kyllä.

psykedeeleillä, onneksi niitä tutkitaan taas hoitomuotona.

Voi  parantua ilman lääkkeitäkin. Terapia auttoi.

Kävin terapiassa ja siellä tajusin että turha jäädä kiinni uhrin rooliin vuosiksi. Pakotin itseni aktiiviseksi ja uudet asiat elämässä helpotti ja tietoinen ajatusmallin muuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Kaiketi siitä voi parantua, mutta itselläni ainakin masennus uusiutuu aina, kun tulee joku isompi vastoinkäyminen. Tämä ehkä johtuu siitä, että olen kokenut jääväni vastoinkäymisteni kanssa muiden hylkäämäksi. En siis ole saanut sellaista tukea, jota olisin tarvinnut. Ympärilläni on paljon ihmisiä, kavereita ja sukulaisia, mutta kaikilla on aina niin kiire omissa elämissään. Tuskin kukaan on edes huomannut pahaa oloani. He kyllä tasan tarkkaan tietävät vastoinkäymisistäni (läheisten kuolemaa ym.), eipä vain tunnu ketään kiinnostavan, mitä minulle kuuluu. Terapiassa sitä olen sitten saanut purkaa.

Itse siis koen, että paranisin masennuksesta, jos elämä ei olisi koko ajan vain totaalista kuraa ja että tietäisi saavansa tukea...

Tsemppiä sinulle ja mukavaa kesää!

Minulla on taustalla niinikään läheisen kuolema, alkoholismia ja väkivaltaa perheessä, seksi- ja peliriippuvainen mies, narsismia, pettämistä, totaalista köyhyyttä, sairaalloista mustasukkaisuutta, avioero... mutta niihin ei saa jäädä märehtimään. Elämässä on niin paljon kaikkea kaunista ja hyvää ja niihin keskittymällä pääsee ajan kanssa masennuksestakin yli. Luonto on paras parantaja ja neuvonantaja, siellä selviää moni solmukohta ja elämään tulee uutta sisältöä. Suosittelen vilpittömästi!

Saman kokeneilta saat tukea, kuten huomaat! Et ole yksin ja hemmetti soikoon, pääset sieltä masennuksesta ylös ihan siinä kuin toisetkin!

ei voi, joku sanoo väärin sulle tai tekee väärin ja oot taas samassa paskassa myllerryksessä.

Oikeaa psykoterapiaa psykoterapeutin antamana! Moni saa vain julkisen puolen keskusteluapua, joka ei ole psykoterapiaa!

Vierailija kirjoitti:

Voi parantua ja yleensä parantuukin. Jos mikään ei muutu itsessä ja elämäntilanteessa niin se kuitenkin uusii suurella todennäköisyydellä. Sen vuoksi itsensä kuuntelu, vertaistuki ja psykoterapiakin ovat tärkeitä mahdollisen lääkityksen lisäksi. Hyvät ihmissuhteet, elämänrytmin jonkinasteinen säännöllisyys sekä riittävä liikunta ovat tutkimusten mukaan myös tärkeitä toipumisen tukia siinä vaiheessa kun niihin riittää voimia. Masentuneena kyky tuntea mielihyvää on heikentynyt ja sitä pitäisi oikein erityisesti vaalia. Eli tehdä jotain mistä ennen nautti ja jos mieleen tulee jotain, vaikka kuinka arkista ja pientä, mitä haluaisi tehdä niin pyrkiä toteuttamaan se.

T. Psykologi

Uskomatonta paskaa. Kykyni tuntea mielihyvää ei todellakaan ole heikentynyt. Tälläisestä höpötyksestä huomataan miksi psykologeilla käynti on täysin turhaa. Ennemmin hoidan itseäni muilla tavoin.

T. Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita

Pakko todeta että sienistä on moni saanut paljon apua. Itse en uskalla kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Kaiketi siitä voi parantua, mutta itselläni ainakin masennus uusiutuu aina, kun tulee joku isompi vastoinkäyminen. Tämä ehkä johtuu siitä, että olen kokenut jääväni vastoinkäymisteni kanssa muiden hylkäämäksi. En siis ole saanut sellaista tukea, jota olisin tarvinnut. Ympärilläni on paljon ihmisiä, kavereita ja sukulaisia, mutta kaikilla on aina niin kiire omissa elämissään. Tuskin kukaan on edes huomannut pahaa oloani. He kyllä tasan tarkkaan tietävät vastoinkäymisistäni (läheisten kuolemaa ym.), eipä vain tunnu ketään kiinnostavan, mitä minulle kuuluu. Terapiassa sitä olen sitten saanut purkaa.

Itse siis koen, että paranisin masennuksesta, jos elämä ei olisi koko ajan vain totaalista kuraa ja että tietäisi saavansa tukea...

Tsemppiä sinulle ja mukavaa kesää!

Minulla on taustalla niinikään läheisen kuolema, alkoholismia ja väkivaltaa perheessä, seksi- ja peliriippuvainen mies, narsismia, pettämistä, totaalista köyhyyttä, sairaalloista mustasukkaisuutta, avioero... mutta niihin ei saa jäädä märehtimään. Elämässä on niin paljon kaikkea kaunista ja hyvää ja niihin keskittymällä pääsee ajan kanssa masennuksestakin yli. Luonto on paras parantaja ja neuvonantaja, siellä selviää moni solmukohta ja elämään tulee uutta sisältöä. Suosittelen vilpittömästi!

Saman kokeneilta saat tukea, kuten huomaat! Et ole yksin ja hemmetti soikoon, pääset sieltä masennuksesta ylös ihan siinä kuin toisetkin!

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Kaiketi siitä voi parantua, mutta itselläni ainakin masennus uusiutuu aina, kun tulee joku isompi vastoinkäyminen. Tämä ehkä johtuu siitä, että olen kokenut jääväni vastoinkäymisteni kanssa muiden hylkäämäksi. En siis ole saanut sellaista tukea, jota olisin tarvinnut. Ympärilläni on paljon ihmisiä, kavereita ja sukulaisia, mutta kaikilla on aina niin kiire omissa elämissään. Tuskin kukaan on edes huomannut pahaa oloani. He kyllä tasan tarkkaan tietävät vastoinkäymisistäni (läheisten kuolemaa ym.), eipä vain tunnu ketään kiinnostavan, mitä minulle kuuluu. Terapiassa sitä olen sitten saanut purkaa.

Itse siis koen, että paranisin masennuksesta, jos elämä ei olisi koko ajan vain totaalista kuraa ja että tietäisi saavansa tukea...

Tsemppiä sinulle ja mukavaa kesää!

Minulla on taustalla niinikään läheisen kuolema, alkoholismia ja väkivaltaa perheessä, seksi- ja peliriippuvainen mies, narsismia, pettämistä, totaalista köyhyyttä, sairaalloista mustasukkaisuutta, avioero... mutta niihin ei saa jäädä märehtimään. Elämässä on niin paljon kaikkea kaunista ja hyvää ja niihin keskittymällä pääsee ajan kanssa masennuksestakin yli. Luonto on paras parantaja ja neuvonantaja, siellä selviää moni solmukohta ja elämään tulee uutta sisältöä. Suosittelen vilpittömästi!

Saman kokeneilta saat tukea, kuten huomaat! Et ole yksin ja hemmetti soikoon, pääset sieltä masennuksesta ylös ihan siinä kuin toisetkin!

...miks toi viesti tuli moneen kertaan?...ensin jäi jumiin, ja sitten....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi parantua ja yleensä parantuukin. Jos mikään ei muutu itsessä ja elämäntilanteessa niin se kuitenkin uusii suurella todennäköisyydellä. Sen vuoksi itsensä kuuntelu, vertaistuki ja psykoterapiakin ovat tärkeitä mahdollisen lääkityksen lisäksi. Hyvät ihmissuhteet, elämänrytmin jonkinasteinen säännöllisyys sekä riittävä liikunta ovat tutkimusten mukaan myös tärkeitä toipumisen tukia siinä vaiheessa kun niihin riittää voimia. Masentuneena kyky tuntea mielihyvää on heikentynyt ja sitä pitäisi oikein erityisesti vaalia. Eli tehdä jotain mistä ennen nautti ja jos mieleen tulee jotain, vaikka kuinka arkista ja pientä, mitä haluaisi tehdä niin pyrkiä toteuttamaan se.

T. Psykologi

Uskomatonta paskaa. Kykyni tuntea mielihyvää ei todellakaan ole heikentynyt. Tälläisestä höpötyksestä huomataan miksi psykologeilla käynti on täysin turhaa. Ennemmin hoidan itseäni muilla tavoin.

T. Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita

Masennus kyllä on ihan määritelmällisesti sitä, että ei pysty nauttimaan niistä asioista mitkä aiemmin ovat tuottaneet nautintoa.

Mulla on ollut Duloxetine nyt vuoden. Sitä ennen oli Escitalopram. Mä voisin nyt tällä hetkellä sanoa että olen parantunut masennuksesta :) Kaikki on hyvin, jaksan käydä töissä ja nähdä kavereita. Pahimmillaan olin kuukausia poissa töistä enkä päässyt sängystä ylös muuta kun vessaan ja jääkaapille. En edes roskia jaksanut viedä. Aika, terapia ja lääkitys auttoivat mua. Tosin masennus on siitä vittumainen tauti että se voi tulla takaisin koska vaan. Mistä sitä tietää missä kunnossa herään huomenna?