Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän 7-vuotiaat koulun aloittaneet muuttuneet ihan järkyttävän hankaliksi?
15.09.2007 |
Poika ollut koko elämänsä tosi helppo. Hyvää palautetta päiväkodista: poika on empaattinen, sosiaalinen, yritteliäs ja ahkera. Kiva kaveri.
Nyt alkoi koulu, ja palaute on koulustakin vähän kehnonlaista: poika uhmaa, karjuu, kiroilee, menettää hermonsa, on ihan poissa toltaltaan. Kavereita on kyllä saanut, mutta yrittää olla jonkunlainen " pahisten liideri" . Hokee koko ajan vittua ja paskaa (joista passitetaan jäähylle, ei auta).
Kommentit (18)
Ehkä lapsen keinot ilmasta tahtoaan on rajallinen ja sitten kiukutellaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja keskustelkaa siitä, miltä muista tuntuu, jos vain hän saisi aina tahtosa läpi. Muillakin on mielipiteitä ja lapsesi on opittava kunnioittamaan niitä. Ja opittava positiivisia vuorovaikutustaitoa ja neuvottelukykyjä.
Skidikantti.
Missä kannattaa antaa periksi ja missä pitää puolensa.
Harrastus antaisi toisia kavereita ja siinä oppisi niitä vuorovaikutustaitoja
Ja kun olen jutellu muiden ekaluokkalaisten vanhempien kans niin moni on sanonu samaa. Eli se koulu on paljon väsyttävämpi ku tarha/eskari. Koulussa joutuu kuitenki koko ajan oleen aika skarppina ja keskittyyn monta pitkää pätkää (esim 4-5 oppituntia). Meillä mennään joka ilta nukkuun jo kaheksan jälkeen ja unessa tyttö on muutamassa minuutissa. Silti on koulun jälkeen ihan puhki ja väsyneenä niitä kiukkuja sit tulee. Meillä ollu tosi kiltti aina toi esikoinen (joka siis nyt ekalla) mut nyt on tosiaan illat ollu sellasta taistelua ja turhasta kinaamista. Viime viikolla oli jo pikkasen helpompaa ku sain puhuttua tytön pienille päikkäreille iltapäivällä. Eli kun olen hakenu tytön iltapäiväkerhosta siinä kolmen maissa, menee tyttö nukkumaan 15-20 minuutin unet. Just hyvän mittaset unet silleen ettei vie yöunia mut illan jaksaa ihan erilailla. Kannattaa kokeilla!
Siis veto on ihan veks, ja joskus melkein nukkuu autoon. Harrastus tähän päälle tuntuisi kohtuuttomalta.
ap
mutta illat ja viikonloput on yhtä tappelua, äitille antaa osansa kun on kouluun joutunut.
Mutta onhan koulun aloitus tosi iso asia, koko elämä muuttuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tolla pullamössöasenteella tulee hankalia teinejä.
Siis menikö ihan uuteen porukkaan? Millainen opettaja on? Tuntuuko olevan kokemusta/näkemystä, nuori/vanha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eskarin poika käsi erityisryhmässä, kun kielenkehityksessä oli ongelmia. Kuroi kuitenkin ikätason kiinni, mutta eskarivuosi oli aika helppo, päiväkodissa järjestetty, aika vapaamuotoista leikkiä. Siellä poika viihtyi.
Mietin vain, että onko nyt vaatimukset kasvaneet, että poika on siksi hukassa. Olen yrittänyt kysellä, mutta kai pitää vähän tarkemmin jutella opettajan kanssa. Mietin vain, että jos ne ekan luokan paukut ovat sittenkin vielä vähän rankat. Poika ei esim. osaa lukea vielä, kirjaimet kyllä osaa. Pinnisteleekö hän sitten niin paljon, että stressi lisää uhmaa?
mutta poika on yhtäkkiä tosi väsynyt koko ajan, myös viikonloppuina.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on kyllä erittäin liikunnallinen ja pirteänä jaksaa juosta ja uida vaikka kuinka.
Onko hänellä kykyä ymmärtää myös muunlaisia lapsia kuin ne kiltit ja söpöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut muksut ovat käyneet kaikki saman eskarin.
En oikein vielä osaa sanoa hänestä mitään, vaikutti ihan ok:lta. Erityisen hankalaa pojan mielestä on se, kun pitäisi tehdä läksyt - ja niitä on aika säännönmukaisesti. Eikä hän oikein haluaisi tehdä, ainakaan semmoisia, jotka eivät IHAN HETI suju.
Mun mielestä ope vaikuttaa ihan ok:lta, mutta katsotaan nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika tosin heräilee yöllä aika paljon, ei ole tehnyt sitä ennen. Eli luulen, että sekin väsyttää.
Hakee omaa paikkaansa ryhmässä ja jos vielä opettaja on suht nuori ja kokematon, eikä tajua tukea poikaa vahvuuksissa ja osaa lukea näitä sosiaalisia sääntöjä ja juttuja, pojalle on nyt tiedossa se ns. häirikön osa ko. ryhmässä.
paitsi siis jos mennään selvästi tekemään jotain kivaa. Yleensä ei halua lähteä toisten lasten synttäreillekään, vaikka kyllä tulee toimeen kaikkien kanssa.
Yksi pojan hankalista puolista on se, että hän on (varsinkin tällä hetkellä) aika kova pomottamaan, eikä ole tyytyväinen, jos ei saa määrätä sitä, mitä muut tekevät. Voin kuvitella, että sen tosiseikan nieleminen, etteivät luokan muut 8 poikaa taivukaan yhtä helposti tahtoon kuin päikkärin 3 (nuorempaa!) poikaa, ole mikään mieleinen juttu.
Pomottamisesta huolimatta häntä kehuttiin päiväkodissa empaattiseksi ja sosiaalisesti hyvin kehittyneeksi.
- tämä kaikki on alkanut koulun aloittamisen jälkeen. Ehkä jännitystä?
Ihana kuulla, että ei ole ainoa laatuaan. Koulusta on tullut noottia, että tappelee välitunnilla, kiroilee ja potkii, oli potkinut välkällä valvojaopeakin. Ihan ihmeissään ollaan oltu.