Lue keskustelun säännöt.
Miksi erosit puolisostasi ja oliko se hyvä päätös?
20.06.2017 |
Mitä hyvää siitä seurasi?
Mitä huonoa?
Ihan lyhyesti vaan.
Ero mielessä koko ajan. Etsin vain sopivaa ajankohtaa puhua siitä puolisolle (hänelle ei tule yllätyksenä, olemme keskustelleet asiasta enemmän tai vähemmän jo pari vuotta) mutta sitä ei tunnu tulevan koskaan, kun yhteistä kahdenkeskista aikaa ei vaan ole. Elämäntilanne sellainen ettei kotona ainakaan saa rauhassa puhua. Minne menisimme? :/ Tekisi mieli laittaa vaan viesti.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Oli hyvä päätös. Tutustuin pari vuotta avoimeen mieheen kertoi käyttää huumeita, no aluksi en hirveästi odottanut hälytysmerkkejä, kun ajattelin se on miehen valinta ja tekee mitä tahtoo. Ihmettelin vasta myöhemmin aggresiivista käytöstä, rahaa meni ja mun syy kaikki. No, annoin kuitenkin usein anteeksi kaikesta ja ajattelin mielessäni "kyllä tämä tästä."
Meni 2 vuotta kattelin touhua ja aloin voimaan huonosti psyykkisesti. Ex poikaystävä oli katkolla jonkun aikaa ja tuli takaisin kotipaikkakunnalle sanoin exälle "vielä kerran kun näen sut ottamassa huumeita, niin meidän parisuhde on ohi" ei mennyt kun kolme päivää ja huomasin miehen käymässä vessassa repun kanssa (otti repun mukaan kävi vessassa aina silloin, kun oli ottanut jotain) kysyin suoraa miksi otti repun mukaa vastaus oli "juuri sen takia" ja jätin exän miltein heti...
Erosta mennyt jonkun aikaa ja vieläkin tuntuu vihaiselta miksi en heti tajunut lähteä, no parempi nyt kuin ei milloinkaan. Kiltti kuin olin ja hiton tyhmä!
Huh, no onneksi erosit.
Sinulla olikin selkeä syy erota. Minulla ei oikein ole. Jos mies olisikin huumeidenkäyttäjä tai pettäisi tai hakkaisi, eroaisin heti, ei kysymystäkäön että vitkuttelisin vuosia päätöksen kanssa.
Mutta se on ihan tavallinen mies, käy töissä hoitaa lapsia, tekee ruokaa, käy kaupassa. Ainoa vaan ettei ole mitään tunteita. Tai no, korkeintaan vihaa tunnen häntä kohtaan ja halveksuntaa jostain syystä, ei ole tehnyt mitään ansaitakseen niitä. Paitsi joskus riidellessa sanonut to-del-la pahasti enkä varmaan unohda sitä ikinä.
Nykyään vaan ei ole mitään, ei edes niitä riitoja. Vaan hiljaista paheksuntaa ja inhoa molempien puolelta, jotain kummallista "valtapeliä".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli hyvä päätös. Tutustuin pari vuotta avoimeen mieheen kertoi käyttää huumeita, no aluksi en hirveästi odottanut hälytysmerkkejä, kun ajattelin se on miehen valinta ja tekee mitä tahtoo. Ihmettelin vasta myöhemmin aggresiivista käytöstä, rahaa meni ja mun syy kaikki. No, annoin kuitenkin usein anteeksi kaikesta ja ajattelin mielessäni "kyllä tämä tästä."
Meni 2 vuotta kattelin touhua ja aloin voimaan huonosti psyykkisesti. Ex poikaystävä oli katkolla jonkun aikaa ja tuli takaisin kotipaikkakunnalle sanoin exälle "vielä kerran kun näen sut ottamassa huumeita, niin meidän parisuhde on ohi" ei mennyt kun kolme päivää ja huomasin miehen käymässä vessassa repun kanssa (otti repun mukaan kävi vessassa aina silloin, kun oli ottanut jotain) kysyin suoraa miksi otti repun mukaa vastaus oli "juuri sen takia" ja jätin exän miltein heti...
Erosta mennyt jonkun aikaa ja vieläkin tuntuu vihaiselta miksi en heti tajunut lähteä, no parempi nyt kuin ei milloinkaan. Kiltti kuin olin ja hiton tyhmä!
Huh, no onneksi erosit.
Sinulla olikin selkeä syy erota. Minulla ei oikein ole. Jos mies olisikin huumeidenkäyttäjä tai pettäisi tai hakkaisi, eroaisin heti, ei kysymystäkäön että vitkuttelisin vuosia päätöksen kanssa.
Mutta se on ihan tavallinen mies, käy töissä hoitaa lapsia, tekee ruokaa, käy kaupassa. Ainoa vaan ettei ole mitään tunteita. Tai no, korkeintaan vihaa tunnen häntä kohtaan ja halveksuntaa jostain syystä, ei ole tehnyt mitään ansaitakseen niitä. Paitsi joskus riidellessa sanonut to-del-la pahasti enkä varmaan unohda sitä ikinä.
Nykyään vaan ei ole mitään, ei edes niitä riitoja. Vaan hiljaista paheksuntaa ja inhoa molempien puolelta, jotain kummallista "valtapeliä".
Ap
No, omasta mielestäni oli mies selvinpäin tai ei tuollainen kylmä tunteisuus tunnu kivalta. Onko susta tuntunut tunteet ovat yksipuoliset? Jos on, niin hyvällä mahdollisuutena kannattaa unohtaa koko mies.
Paras päätös ikinä, avioero alkoholisti miehestä.
Henkisesti ja taloudellisesti pahoinpitelevä siippa oli, miltei kymmenen vuotta katselin ennenkuin lähdin. Enkä ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt.
Eroprosessi menossa meillä. Eroa haettu, mutta vielä asumme yhdessä. Syynä eroon se ettei ole seksielämää eikä nukuta yhdessä eikä tehdä mitään yhdessä. Mies ei halua. Paha olo ollut minulla nyt pari vuotta. Nyt saa loppua. Miksi asua yhdessä ja toivoa, että toinen edes hipaisemalla joskus koskettaisi. Yhteiseloa 20 vuotta. Mies ei suostu puhumaan mistään. Mykistyy täysin, kun yritän keskustella.
Tunteita ei miehellä ilmeisesti ole tai mistä tiedän, kun ei puhu eikä näytä tunteita. Itse tajusin talvella, että omat tunteeni ovat loppuneet. Riitoja ei ole. Hiljaisuutta vain.
Oli hyvä päätös. Tutustuin pari vuotta avoimeen mieheen kertoi käyttää huumeita, no aluksi en hirveästi odottanut hälytysmerkkejä, kun ajattelin se on miehen valinta ja tekee mitä tahtoo. Ihmettelin vasta myöhemmin aggresiivista käytöstä, rahaa meni ja mun syy kaikki. No, annoin kuitenkin usein anteeksi kaikesta ja ajattelin mielessäni "kyllä tämä tästä."
Meni 2 vuotta kattelin touhua ja aloin voimaan huonosti psyykkisesti. Ex poikaystävä oli katkolla jonkun aikaa ja tuli takaisin kotipaikkakunnalle sanoin exälle "vielä kerran kun näen sut ottamassa huumeita, niin meidän parisuhde on ohi" ei mennyt kun kolme päivää ja huomasin miehen käymässä vessassa repun kanssa (otti repun mukaan kävi vessassa aina silloin, kun oli ottanut jotain) kysyin suoraa miksi otti repun mukaa vastaus oli "juuri sen takia" ja jätin exän miltein heti...
Erosta mennyt jonkun aikaa ja vieläkin tuntuu vihaiselta miksi en heti tajunut lähteä, no parempi nyt kuin ei milloinkaan. Kiltti kuin olin ja hiton tyhmä!