Lue keskustelun säännöt.
Miten te selvisitte erosta?
20.06.2017 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta. Meillä on yksi 7-vuotias lapsi. Hankalia hetkiä on ollut jo aiemmin, mutta kuluneen vuoden - pari vuotta olen aktiivisesti ajatellut eroamista, nykyään lähes päivittäin. Minusta tuntuu, että meillä ei ole miehen kanssa mitään yhteistä puhuttavaa, yhteisiä kiinnostuksen kohteita tai edes yhteistä arvomaailmaa enää. Me emme kotona juurikaan riitele, ns. siedämme toisiamme, mutta ei meillä kyllä mitään lämpöäkään ole. Ajatus kahdenkeskisestä illasta tai viikonlopusta melkein ahdistaa, huokaisen helpotuksesta, jos tiedän että mies lähtee reissuun. Minusta on alkanut tuntua, että persoonamme ovat alun alkaenkin olleet liian erilaiset, mutta minä kilttinä tyttönä olen yrittänyt sopeutua ja sulkenut silmäni ja suuni monelta minua haittaavalta asialta. Nyt olen kasvanut aikuiseksi, enkä jaksa enää ohittaa ärsytyksen aiheita tai selitellä parhain päin riitoja ja erimielisyyksiä ja epäsosiaalisen mieheni möläytyksiä ja outouksia.
Ero tässä on varmaan tulossa, mutta käytännön asiat mietityttävät. Alla on yhteinen omakotitalo lainoineen. Jäin itse juuri työttömäksi, tosin kyse on toivottavasti vain noin puolen vuoden jaksosta. Lapsi tulisi asumaan minun luonani, mutta isäänsä tapaisi varmaan viikoittain.
Kaipaisin ihan käytännön neuvoja siitä, miten tässä kannattaa edetä? Onko järkevää esim. odottaa sitä työpaikkaa ja erota vasta sitten? En halua lapsen takiakaan joutua mihinkään köyhyysloukkuun. Onko kukaan eronnut tällaisessa tilanteessa, jossa kyse ei ole väkivallasta, päihteistä, pettämisestä tms, vaan vain erilleen kasvamisesta? Millaisiin tunteisiin ja tilanteisiin minun kannattaa varautua? Olisin valtavan kiitollinen kokeneempien näkemyksistä ja käytännön neuvoista.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi neuvoa: Sinnittele niin kauan, että saat työkuviot selväksi. Nyt olisi helppo tehdä suurella tunteella näyttäviä ratkaisuja, mutta avioero on oikeasti yksi köyhien suomalaisten tarinoissa jatkuvasti toistuva juttu. Tee kaikki voitavasi, että sinulla ja lapsella on suhteellisen turvattu tulevaisuus eron jälkeenkin. Pistä rahaa säästöön, odota duunipaikan varmistumista.
Jokainen ero on erilainen, joten mitään yleispäteviä neuvoja on vaikea antaa. Omat tunteet menee varmaan vuoristorataa, ainakin minulla meni. Vaikka ero oli valtava helpotus, niin itselleni ainakin tuli myös surun hetkiä, jolloin ikävöin hyviä yhteisiä asioita ja itkeskelin muistoille ja sille, että näin piti käydä. Toki oli myös euforisia onnen hetkiä ja varmuus siitä, että ratkaisu oli erittäin oikea.
Siihen voi varautua, että sosiaaliset suhteet muuttuvat. Vaikka sun ja ex-miehen välit olisivat asialliset ja hyvät, niin todennäköisesti hänen vanhempansa, ystävänsä, kaverinsa jne eivät kaikki osaa suhtautua eroon hyvin. Yhteisistä ystävistä osa "valitsee" ex-miehesi ja yhteydenpito saattaa hiipua ihan yllättäviinkin ja ennen läheisiin sukulaisiin tai kavereihin.