Lue keskustelun säännöt.
Voisikohan tällainen järjestely toimia erotilanteessa?
20.06.2017 |
Miehen kanssa alettiin alkuvuodesta kunnolla eroa harkitsemaan ja nyt tultiin siihen päätökseen ettei meillä ole oikein muuta vaihtoehtoa kun avioero. Kaikkemme ollaan yritetty, mutta kun ei toimi niin ei toimi.
Asumme paritalon puolikkaassa ja saimme vasta kuulla että toinen puolikas on tulossa myyntiin ja siitäpä heräsi ajatus että jos toinen meistä muuttaisi siihen.
Hyvinä puolina näemme ehdottomasti sen että lapsilla olisi koko ajan kummatkin vanhemmat lähellä (sekä meillä vanhemmilla lapset) Hätätilanteessa tai jos yllättäviä muutoksia ilmenee, olisi toinen vanhempi lähellä auttamassa. Lapsilla pysyisi myös koko ajan samat ympyrät ja kaverit lähellä ja vaikka luonnollisesti ero olisi heille joka tapauksessa valtava muutos, ehkä tämä järjestely helpottaisi sitä.
Huonoina puolina mietimme ehdottomasti sitä, että olemmeko sitten "liian" lähellä toisiamme ja liikaa läsnä toistemme uusissa elämissä. Esimerkiksi miten tulevaisuudessa mahdolliset uudet kumppanit sopii tilanteeseen? Vaikka nuo ajatukset on helppo kumota sillä, että lasten parastahan tässä halutaan ja haetaan.
Näitä on vähän vaikea pohtia, koska emme tiedä vielä tulevasta, muutummeko pikkuhiljaa ystäviksi vai koemmeko toisen näkemisen aina kipeänä asiana... Ulkopuolisia mielipiteitä? Hyviä ja huonoja puolia? Olisiko jollakin jopa kokemusta vastaavasta?
Niin, ja lasten iät 4v, 5v & 9v.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikein kivalta lasten kannalta. Ja harvalla on edes mahdollisuus tuollaiseen. Onko teillä varaa kumpaakin kämppään?
Asutaan pienen kaupungin keskustan ulkopuolella, asuntojen hinnat ei onneksi ole pilvissä. Kummallakin vakityö kohtuupalkalla. Olisi siis varaa, vaikka totta kai talous menee tulevaisuudessa tiukemmalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en alkaisi tuohon. Jompi kumpi vanhemmista olisi se "tärkein", jolta kysytään kaikki ja joka hoitaa kaiken. Saattaisi ruveta ärsyttämään se, että itse on vastuussa kaikesta.
Mielummin toinen muuttaa lähelle, mutta kumminkin tarpeeksi kauas ettei ihan naapureina asu
Ehdottomasti plussaa lapselle, että asutte vierekkäin, mutta haluatko oikeasti nähdä kuinka exäsi tuo uuden tyttöystävän kotiin ja samalla lapsi näkee että "miksi isällä on vieressä toinen nainen". Mielummin asutte lähekkäin mutta teidän välissä olisi edes 1km hajurakoa..
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi tuohon. Jompi kumpi vanhemmista olisi se "tärkein", jolta kysytään kaikki ja joka hoitaa kaiken. Saattaisi ruveta ärsyttämään se, että itse on vastuussa kaikesta.
Mielummin toinen muuttaa lähelle, mutta kumminkin tarpeeksi kauas ettei ihan naapureina asu
Erittäin hyvä huomio, kiitos siitä. Tässä tulee vaan ongelmaksi se, että lähiseudulla ei ole ainakaan tällä hetkellä myynnissä/tarjolla vuokralle yhtään sopivaa asuntoa. Tässä ympärillä on myynnissä isoja omakotitaloja, joihin ei ole varaa. Ja alueen täytyy olla sellainen että lapsi pääsee itsenäisesti kulkemaan kummastakin kodista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi olette sovussa eroamassa, joten en näe tuolle järjestelylle mitään estettä.
Ehkäpä se saattaa vielä vanha liekkikin leimahtaa jossain vaiheessa.
Tietysti saattaa tulla ongelmia uusien kumppaneiden kanssa, mutta heille nyt on vain tehtävä alusta saakka selväksi kuviot. Jos ei miellytä, niin sitten jatkakoon matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset ns jaetaan?
Tämä on vielä täysin auki. Seinänaapureina asuminen mahdollistaisi vapaamman liikkumisen vanhempien välillä, mikä on sekä hyvä että huono puoli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en miettisi tuossa tulevia kumppaneita ja heidän tunteitaan ja teidän tunteitanne siinä tilanteessa. Kuten sanoit, LAPSET ETUSIJALLE. Te sopeudutte.
Mistä tiedätte että saatte sen toisen asunnon??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedätte että saatte sen toisen asunnon??
Naapurit ovat myös hyviä ystäviämme ja olemme valmiita maksamaan oikean hinnan, mitään "ystäväalennuksia" ei olla vailla. Tämä osa tästä kuviosta ei ole tulossa ongelmaksi.
Ap
Mun ystäväni erosi ja exmies muutti 100 metrin päähän. Ei ollut huono diili lapsille ollenkaan.
Pitää sisäistää se, että ero on ero ja sen jälkeen exkumppanin seurustelu ja seksiasiat ei kuulu sulle, vaikka seinänaapurina oltaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse eroamassa ja asun paritalossa, ja jos tuollainen mahdollisuus olisi tarjolla, niin olisin tosi onnellinen. Jos olette sovussa ja siisteissä väleissä eroamassa, niin tuollainen asumismuoto kuulostaa tosi hyvältä. Itse yritän etsiä uutta asuntoa mahdollisimman läheltä vanhaa kotia, johon mies jää asumaan. Ihan naapureiksi ei päästä, mutta kilometrin säteelle varmasti. Lapsella säilyy sama koulu ja kaverit, ja voi liikkua jo itsenäisesti vanhempien asuntojen välillä.
Voittehan ostaa toisen puolikkaan ja sitten kun alkaa tympiä niin muuttaa muualle. Lapsille tuo olisi täydellinen ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä erotilanteessa tulee ajateltua tosiaan sitä lapsen etua ja miten joustavasti kaikki asiat tullaan hoitamaan. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että jossain vaiheessa sitä haluaa elää sitä omaa elämää ja ei todellakaan kiinnostaisi asua eksän naapurissa. Myös uusi parisuhde on oikea suhde, todennäköisesti vielä oikeampi, sillä edellinenhän on päätynyt eroon vaikka lapsia tuli hommattua. Aik harva haluaa erokriisin mentyä ohi ja uuden sopivamman kumppanin löydyttyä elää elämänsä parisuhdetta entisen suhteen jämillä. TOKI lapsen etu on tärkeä, mutta ei se aikuisen ihmisen elämä eroon pysähdy. Mitä jos uuteen suhteeseen syntyy lapsi; tämä lapsiko elää sitten lapsuutensa vanhempansa entisen puolison naapurissa... Kannattaa miettiä millaisia muistoja haluaa tulevaisuudestaan, ne eivät välttämättä loppujen lopuksi ole samaa kuin siinä erovaiheessa, jossa huono omatunto lasten puolesta kolkuttaa.
Kiva sitten kuunnella kun exä harrastaa seinän takana villiä seksiä...
Kuulostaa tosi hyvältä. Omat vanhempani ovat eronneet ja lapsena olisin kyllä arvostanut sitä että olisin edelleen voinut käydä kumman vanhemman luona tahansa milloin vaan. Minä näen asian niin että tuossa tapauksessa lapsien hoito jakaantuu juuri tasan. Minun lapsuuteni meni niin, että asuin viikot äitini luona ja joka toinen viikonloppu olin isällä ja joka toinen äidillä. Olin siis loppujenlopuksi todella vähän isäni kanssa mikä tarkoittikin sitä että minun ja veljeni hoitaminen kaatui selvästi äitini niskaan suurimmaksi osaksi ajasta. Isäni ei myöskään osallistunut hoitoomme oikeastaan milloinkaan muulloin kun "isä-viikonloppuina". Isälläni ei siis edes ollut mahdollisuutta muuttaa lähemmäs vaan ajomatkaa oli ainakin sen 40 minuuttia. Tuollainen järjestely että asuttaisiin naapureina olisi tosi hyvä koska silloin molemmat pystyisivät kunnolla järjestelemään lapsien asioita. Kun lapset sitten kasvaisivat vanhemmiksi, asuntojärjestelyä voisi muuttaa.
Ei missään tapauksessa. Toinen joutuu huolehtimaan toisenkin asioista. Meillä mies muutti viereiseen kaupunginosaa ja halusi asua rannassa että näkee uuden veneensä ikkunasta. Minä ostin hänelle sen asunnon, hänellä oli vaikea hoitaa raha-asioita. Kun me perheenä vaurastuimme, alkoi exä käyttää enemmän alkoholia ja hassasi koko tilinsä, syöttämällä ja juottamalla Helsingin juoppoja. Jossain vaiheessa koitti tuoda deekuja meille saunomaan. Väärensi valtakirjoja itselleen minun ollessa ulkomailla. Vähänkin juoneena alkoi väkivaltaiseksi. Pakko oli sitten erota. Lapsi oli 9v ja kävi isällään yksin pyörällä. Noin 3 vuoden kuluttua mies meni naimisiin. Minä olin myös uudessa avioliitossa ja sain lisää lapsia. Parasta olisi asua sopivan kaukana exästä ei tule enää turhaa riitaa. Jokainen hoitakoon eron jälkeen itse asiansa vaikka sitten ojanpohjan kautta. Olen jo vuosien saatossa unohtanut exän. Minullakin oli oikeus uuteen onneen.
Vierailija kirjoitti:
Ei missään tapauksessa. Toinen joutuu huolehtimaan toisenkin asioista. Meillä mies muutti viereiseen kaupunginosaa ja halusi asua rannassa että näkee uuden veneensä ikkunasta. Minä ostin hänelle sen asunnon, hänellä oli vaikea hoitaa raha-asioita. Kun me perheenä vaurastuimme, alkoi exä käyttää enemmän alkoholia ja hassasi koko tilinsä, syöttämällä ja juottamalla Helsingin juoppoja. Jossain vaiheessa koitti tuoda deekuja meille saunomaan. Väärensi valtakirjoja itselleen minun ollessa ulkomailla. Vähänkin juoneena alkoi väkivaltaiseksi. Pakko oli sitten erota. Lapsi oli 9v ja kävi isällään yksin pyörällä. Noin 3 vuoden kuluttua mies meni naimisiin. Minä olin myös uudessa avioliitossa ja sain lisää lapsia. Parasta olisi asua sopivan kaukana exästä ei tule enää turhaa riitaa. Jokainen hoitakoon eron jälkeen itse asiansa vaikka sitten ojanpohjan kautta. Olen jo vuosien saatossa unohtanut exän. Minullakin oli oikeus uuteen onneen.
Meillä ei onneksi ole tuollaista tilannetta. Mies on kaikesta huolimatta aivan ihana ihminen ja maailman paras isä meidän lapsille.
Ap
Kuulostaa oikein kivalta lasten kannalta. Ja harvalla on edes mahdollisuus tuollaiseen. Onko teillä varaa kumpaakin kämppään?