Lue keskustelun säännöt.
Kun olit 20-v. millaista kuvittelit elämäsi olevan 40 vuotiaana?
19.06.2017 |
Minä kuvittelin että elämä täyttää lapsista ja työstä, ja että se on tasaista ja tylsää. Ajattelin silloin että 4-kymppiset käy vain töissä ja jossain harrastuksessa, lopun ajan viettää kotona lasten kanssa...
Mitä tämä elämä nyt sitten on? Lapset on teinejä, heidän kanssaan vietetään aikaa muttei enää vaadi läsnäoloa samoin kuin ennen. Äidillä on omaa aikaa tehdä vaikka mitä... Baarissakin voi käydä ja käyttyäytyä kuin ennenkin, silloin 20 vuotta sitten.
Eniten kuitenkin yllätti että vielä tässä iässä joku saa ihastumaan/rakastumaan ja pään sekaisin kuin teininä! Pitää lähetellä typeriä viestejä ja kuunnella tiettyjä kappaleita ja oottaa että näkisi toisen. Tuollaisen en osannut kuvitella liittyvän enäö tämän ikäisen elämään.
Kommentit (6)
Kuvittelin olevani siinä iässä pikkurikoksista isompiin keikkoihin edennyt narkkari, joka saa kaikki naiset jotka haluaa. Ajattelin, etten tee päivääkään töitä vaan rahoitan loppuelämäni rikollisuudella ja käytän päihteitä päivittäin. Nyt lähes nelikymppisenä huomaan ettei se mennytkään niin. Kouluttauduin, olen hyvässä ammatissa ja nautin työstäni, en syyllisty ylinopeutta suurempiin rikkeisiin ja aineista olen ollut kuivilla yli kymmenen vuotta. Naisiakin on ollut, mutta en minä kaikkia ole saanut jotka olisin tahtonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin, että myös minulle tulee vauvakuume, tai alkaa biologinen kello tikittää ja haluankin lapsia. Luulin että nelikymppisenä minulla on tasainen, rauhallinen, tylsä perhe-elämä omakotitaloineen ja kerran vuodessa etelänmatkoineen. Onneksi tajusin, ettei se olekaan pakollista ja välttämätöntä, ja saan itse valita millaista elämää haluan elää.
Suoraan sanoen en edes osannut kuvitella, että mitä elämä on nelikymppisenä. Se tuntui kovin kaukaiselta ajalta. Elämä on kuitenkin mennyt nopeasti eikä kaikki haaveet ole vieläkään toteutuneet. Elämä on opettanut, ettei kaikkea voi saada ihan konkreettisesti. Muut ihmiset tuntuvat muistuttelevan siitä, ettei ole enää nuori. Itse tunnen itseni vieläkin nuoreksi ja innostun vaikka mistä. Ikä tuntuu yhä enemmän vaan numerolta, kun on aarre nimeltä terveys. Ihastumisia paljon, mutta hyvä ja vakaa parisuhde. Paljon hyvää, mutta kaikkea en ole saanut.
En voinut kuvitella, että eläisin niin järkyttävän vanhaksi. Todellisuudessa elämäni oli aika kurjaa 20-vuotiaana, 40-vuotiaana se oli hyvää ja nyt 50-vuotiaana mahtavaa.
Ajattelin, että olisi omaisuutta, oma talo ja parisuhde. Niin ja lapsia tietty, sekä työpaikka.
Ihan yhtä persaukinen en ole kuin parikymppisenä, lapsetkin on. Miestä sitten taas ei olekaan, enkä oikein tiedä mitä sillä tekisikään.
Ajattelin että mulla on perhe ja olen päässyt työelämään. Perhe on mutta olen ollut koko aikuisiän työelämän ulkopuolella.