Lue keskustelun säännöt.
mulla on niin paha olla!!!
18.06.2017 |
tuntuu että kaikki ystävät tai läheiset ajattelee mun olevan luuseri ja pitää itseään parempana. Kaikki muut ovat puheliaita ja itse ujo ja hiljainen. Tää on niin hirveetä. Pidän itseäni maan matostakin huonompana. Kaikki muut menestyneitä ja itse masentunut luuseri ja lihonutkin. Ei tästä taideta enää nousta.
Kommentit (6)
No sulla on sentään kavereita. Minä olen työtön ja kaveriton. Olen vain täynnä vihaaa ja epätoivoa. Saan järkyttäviä raivokohtauksia, joita en voi estää. Välillä silmissä sumenee ja koko näkökenttä on kirkkaan punainen kohtauksen aikana. En onneksi käytä fyysistä väkivaltaa, mutta joskus sorrun huutamaan ja riehumaan. Olen myös todella negatiivinen, 80% ajasta tahtoisin vain kuolla. Lapsesta asti olen oppinut peittämään pahan olon ulkopuolisilta, mutta joskus vain napsahtaa.
Ei minua kukaan jaksa, itselläni ovat jo keinot lopussa. En halua diagnoosia tai lääkkeitä, koska en voisi silloin toimia työssäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sulla on sentään kavereita. Minä olen työtön ja kaveriton. Olen vain täynnä vihaaa ja epätoivoa. Saan järkyttäviä raivokohtauksia, joita en voi estää. Välillä silmissä sumenee ja koko näkökenttä on kirkkaan punainen kohtauksen aikana. En onneksi käytä fyysistä väkivaltaa, mutta joskus sorrun huutamaan ja riehumaan. Olen myös todella negatiivinen, 80% ajasta tahtoisin vain kuolla. Lapsesta asti olen oppinut peittämään pahan olon ulkopuolisilta, mutta joskus vain napsahtaa.
Ei minua kukaan jaksa, itselläni ovat jo keinot lopussa. En halua diagnoosia tai lääkkeitä, koska en voisi silloin toimia työssäni.
Oletko mieheni?
Vierailija kirjoitti:
No sulla on sentään kavereita. Minä olen työtön ja kaveriton. Olen vain täynnä vihaaa ja epätoivoa. Saan järkyttäviä raivokohtauksia, joita en voi estää. Välillä silmissä sumenee ja koko näkökenttä on kirkkaan punainen kohtauksen aikana. En onneksi käytä fyysistä väkivaltaa, mutta joskus sorrun huutamaan ja riehumaan. Olen myös todella negatiivinen, 80% ajasta tahtoisin vain kuolla. Lapsesta asti olen oppinut peittämään pahan olon ulkopuolisilta, mutta joskus vain napsahtaa.
Ei minua kukaan jaksa, itselläni ovat jo keinot lopussa. En halua diagnoosia tai lääkkeitä, koska en voisi silloin toimia työssäni.
Jaa, tarvitset "buustia" työssäsi? No, aina voi toki kärsiä. Vapaa tahto, nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla on sentään kavereita. Minä olen työtön ja kaveriton. Olen vain täynnä vihaaa ja epätoivoa. Saan järkyttäviä raivokohtauksia, joita en voi estää. Välillä silmissä sumenee ja koko näkökenttä on kirkkaan punainen kohtauksen aikana. En onneksi käytä fyysistä väkivaltaa, mutta joskus sorrun huutamaan ja riehumaan. Olen myös todella negatiivinen, 80% ajasta tahtoisin vain kuolla. Lapsesta asti olen oppinut peittämään pahan olon ulkopuolisilta, mutta joskus vain napsahtaa.
Ei minua kukaan jaksa, itselläni ovat jo keinot lopussa. En halua diagnoosia tai lääkkeitä, koska en voisi silloin toimia työssäni.Oletko mieheni?
Nainen olen.
Voimahalit <3
Mulla on vähän samankaltainen tilanne ollut. Tuntui,että olen riittämätön ihminen ja alempiarvoinen. Kärsin masennuksesta ja voimani olivat aivan lopussa. Kavereita ei ollut,eikä ketään,jonka kanssa ois voinut jakaa niitä elämän ilon ja surun hetkiä. Minulla oli tunne,että minusta ei pidetty rauhallisen luonteeni takia, en ollut usein äänessä. Tuntui,että olen tylsä ystävä ja että en osannut pelleillä ja pitää kokoajan huumoria yllä kuin muut.
Jonkin päästä aloin miettimään elämääni syvemmin ja tajusin,että jokainen on arvokas ihminen. Jokainen omaa omanlaisensa luonteen. Toinen on hiljainen ja toinen taas puhelias,kumpikin aivan yhtä tärkeitä luonteenpiirteitä omalla tavallaan. Mietin myös sitä,miksei kaverit viihtyneet seurassani. Aloin etsimään erilaisia ystäviä ja huomasin,että juttu luistaa paremmin heidän kanssaan,koska meillä oli samanlaiset luonteenpiirteet ja samanlaiset elämänarvot sekä kiinnostuksen kohteet. Ja nykyään he ovat parhaita ystäviäni.
En minä ole korkeasti koulutettu, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Nautin siitä alasta millä olen,enkä välitä ihmisten haukkumisista enää. Teen sitä työtä,koska pidän siitä enkä vaihtaisi hetkeksikään pois. Kaikki ihmiset eivät halua edes kouluttautua korkealle eikä välttämättä korkeakouluissa ole sellaista alaa,mikä kiinostaisi :)
Sinä olet todella arvokas ihminen,aivan yhtä arvokas,kun me kaikki muutkin. Älä välitä toisten sanomisista,vaan elä omaa elämää ja nauti elämästä.
Etsi itsellesi vaikka uusi harrastus,jonka kautta voit löytää ystäviä tai lähde terassille nauttimaan kauniista kesäilloista. En tiedä oletko työelämäsdä vai opiskeletko,mutta mieto,mitkä on sun omia vahvuuksia ja voisiko niitä hyödyntää työelämässä tai vastaavasti Voisitko jatkaa opiskeluja myöhemmin.
Usko tai älä,niin kaikilla meillä on niitä heikompiakin hetkiä elämässä. Menestys elämässä lähtee liikkeelle omasta itseensä liittämisestä. Se tarkoita,että sinun pitäisi olla ura huipulla vaan se voi olla myös sitä,että on ylpeä itsestään ja miettii,mikä on parasta omassa elämässä.
Elämä on liian lyhyt murehtimiseen,joten älä tuhlaa aikaa siihen. Hyväksy ja rakasta itseäsi, ole iloinen ja positiivinen. Kaikki järjestyy ennemmin tai myöhemmin.
Kaverit pitävät sinusta, koska kuuntelet heitä ja uskovat sinun ihailevan heitä. Et tosiaankaan huonompi ole, hiljaiset ovat siitä kivoja, että pönkittävät ekstroverttien egoa.
Häntä pystyyn vain ja iltakävelylle. Lihat tulevat ja menevät myös :)