Haluaisin mennä kaupungissani tapahtumaan huomenna mutta mulla ei ole ketään kaveria

Sitten vasta luuseri olisikin, jos antaisin joidenkin puolituttujen vaikuttaa menoihini

Menisin sinne mikä kiinnostaa eniten itseäni. Vaikka yksin, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Olen matkustellutkin paljon yksin seuran puutteessa. Ensin luulin että ihmiset nauraisivat minulle että miksi en saa matkaseuraa. Mutta kävikin niin, että kaikki vain ihailivat kun uskallan matkustaa yksin, ja moni sanoi, että hekin haluaisivat, mutta eivät uskalla.

Mene! Siellä voi joku puolituttu olla yksin. Mitä sitten, jos oletkin yksin. Moni muukin on! On paljon ihmisiä, jotka jopa tykkäävät mennä yksin, että saavat tehdä asioita oman mieltymyksensä mukaan. Hyvällä tuurilla löytyy kaveri, mulle on joskus käynyt niin, että olen alkanut jostain syystä jutella ihan tuntemattoman kanssa ja sitten onkin kuljettu samaa matkaa tovin aikaa tai käyty jopa kahvilla, jos sellainen mahdollisuus on ollut. Sekä toki kysy vain niitä tuttujasikin. 

Matkustus on eri asia kuin oman kotikaupungin tapahtuma... Viime vuonna olin siellä yksin jonkun aikaa, kun äitini lähti ja en heti löytänyt uutta porukkaa kun olivat juuri käymässä kaupassa, tuntui että todellakin kaikki katsoivat ja ahdisti syvästi. olin siellä eka äidin kanssa ja sitten löysin nämä muut, muuten olisin lähtenyt jos ei olis ollut tiedossa ketään jonka joukkoon mennä! ap

Onko ap nainen? Jos olet,mikä tapahtuma?

Oletko ok näköinen? Voin lähteä seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Matkustus on eri asia kuin oman kotikaupungin tapahtuma... Viime vuonna olin siellä yksin jonkun aikaa, kun äitini lähti ja en heti löytänyt uutta porukkaa kun olivat juuri käymässä kaupassa, tuntui että todellakin kaikki katsoivat ja ahdisti syvästi. olin siellä eka äidin kanssa ja sitten löysin nämä muut, muuten olisin lähtenyt jos ei olis ollut tiedossa ketään jonka joukkoon mennä! ap

Taidat olla hyvin nuori vielä, ja ehkä jostain pikkukaupungista? 

Minusta parasta on just mennä yksin. ei tarvi neuvotella kenenkään kanssa mihin mennään ja mitä tehdään. Ja ihan nuoresta ollut näin. Olenkin mielellään aina yksin jos ei ole kohteliaisuussyistä pakko olla jossain seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Matkustus on eri asia kuin oman kotikaupungin tapahtuma... Viime vuonna olin siellä yksin jonkun aikaa, kun äitini lähti ja en heti löytänyt uutta porukkaa kun olivat juuri käymässä kaupassa, tuntui että todellakin kaikki katsoivat ja ahdisti syvästi. olin siellä eka äidin kanssa ja sitten löysin nämä muut, muuten olisin lähtenyt jos ei olis ollut tiedossa ketään jonka joukkoon mennä! ap

Onko tuo nyt vähän itsekästä kuvitella, että tapahtuman sijaan kaikki keskittyy juuri sinuun?

Viime viikonloppuna olin reissussa parin tyttökaverin kanssa ja totesin, että seuraavalla kerralla menen kyllä yksin. Yksinkertaisetkin asiat oli niin pirun hankalia ja kaikesta piti valittaan. 

Mulle on jäänyt vähän trauma lukioajoista, jolloin ajattelin, että ketään ei kiinnosta tekemiseni, mutta abiristeilyllä kuulin, että minua on ihmetelty kun kuljen "aina yksin tai sen yhden toisen tytön kanssa". Itse en kärsinyt juurikaan kavereiden vähyydestä, mutta tämä yksinäisen maine on jäänyt painamaan mieltä :/ en ole enää tosi nuori, mutta aika pienestä kaupungista kyllä :) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustus on eri asia kuin oman kotikaupungin tapahtuma... Viime vuonna olin siellä yksin jonkun aikaa, kun äitini lähti ja en heti löytänyt uutta porukkaa kun olivat juuri käymässä kaupassa, tuntui että todellakin kaikki katsoivat ja ahdisti syvästi. olin siellä eka äidin kanssa ja sitten löysin nämä muut, muuten olisin lähtenyt jos ei olis ollut tiedossa ketään jonka joukkoon mennä! ap

Onko tuo nyt vähän itsekästä kuvitella, että tapahtuman sijaan kaikki keskittyy juuri sinuun?

En tainnut sanoa kuvittelevani niin, mutta sillä hetkellä tuntui siltä ja ei ollut ollenkaan rentouttavaa olla siellä, viettämässä muka mukavaa aikaa. En tiiä jos mulla on joku lievä paniikkihäiriö, että ahdistun väenpaljoudesta. Toisaalta kuitenkin kovasti tykkään tapahtumista,joissa on monta ihmistä kerralla. Ap

Mä en kyllä ymmärrä ollenkaan, miksi ei voisi mennä yksin. Ensinnäkään siihen ei kukaan kiinnitä yhtään mitään huomioita. Ja jos kiinnittäisikin, niin mitä väliä?

Eli mene !

Ihan oikeasti, sinua ei kukaan katso. Siellä on paljon muitakin, jotka ovat yksin. Ketään ei oikeasti kiinnosta, oletko jonkun kanssa vai yksin. Se on sinun omassa päässäsi tämä ongelma. Suomalaiset ajattelevat ihan liikaa, mitä muut minusta ajattelevat, vaikka eivät luultavasti ajattele yhtään mitään. Minä olen käynyt yksin teatterissa, elokuvissa, konserteissa...jos joku ihmettelee, miksi olen yksin, ongelma on hänen, ei minun. 

Väenpaljoudessa kukaan ei edes huomaa, onko joku yksin vai ei. Siksi juuri niihin on yksinäisen hyvä mennäkin yksin. Monesti kun istuu jossain ja joku toinen yksin oleva tulee kysymään, onko tässä vapaata, niin kohta ei olekaan enää yksin. 

Kiitos kannustuksesta. Ehkä uskallan mennä. Ap

Älä anna muille ihmisille, varsinkaan puolitutuille, sellaista valtaa elämästäsi, että he voivat vaikuttaa siihen minne menet ja minne et mene. Menet sinne minne haluat mennä, valta on sinulla päättää ja mennä.

Älä me. Jäisit rekan alle kuiteskin.

Mä voisin viihdyn myös yksin mutta nolottaa liikkua yksin ja kerran menin katsomaan yhden tutun esitystä pieneen kapakkaan. Kaikilla oli seuraa ja pöydät täynnä, joten istahdin oven suuhun yksin. Onneks tää tuttu halas mua mutta pikkasen oli orpo olo. Nautin silti että menin. Ens kerralla on varmaan jo helpompaa.