Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa mitään.
20.08.2007 |
Arkea, arkea, arkea. Miten löydän ilon arjesta? Töistä tullessa olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä oikein mitään. Vihaan työtäni, mutta pakko tehdä jotain opintojen ohessa. Tuntuu, että olen ihan sekaisin. Olen aina jossakin tai matkalla jonnekin. Matkalla töihin, töissä, matkalla kouluun, koulussa, kotona. Ja aina minulta vaaditaan jotain. Vapaa-ajalla pitää viihdyttää lapsia ja heidän mennessä nukkumaan miestäni. Tuntuu, etten pysty enää edes hengittämään rauhassa, koko ajan jokin asia tai ihminen on hönkimässä niskaani. Rakastan lapsiani yli kaiken, miehestä en tiedä. Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta hän ei ymmärrä.
Ymmärtääkö kukaan? Minusta tuntuu, että kaikki mut jaksavat paremmin tätä pyöritystä. Olenko ainut, joka on väynyt? En kohta osaa enää iloita mistään, en edes niistä vapaapäivistä, kun tiedän, että kohta on taas mentävä. Stressi murtaa. Olenko ainut?
Kommentit (4)
Minuakin väsyttää, mutta ei ihan noin pahasti.
Miten nukut öisin?
Minä nukun liian vähän, koska menen liian myöhään nukkumaan. Myöhäinen ilta on ainoa aika, jolloin saan hetken aikaa itselleni, muulloin elän toisia varten ja heidän tarpeilleen.
Kovin kauaa näin ei kuitenkaan voi jatkaa. Etkä voi sinäkään.
Minä yritän muuttaa rytmiäni niin, että saisin omaa aikaa joskus arki-iltaisin (ei tietenkään joka ilta). Sitten aion mennä jatkossa aiemmin nukkumaan, jotta saan tarpeeksi unta.
Omaa aikaa on mielestäni sellainen, jolloin ei tarvitse vastata toisten tarpeisiin (tai tarvitse koko ajan olla valmis vastaamaan). Meillä mies ei onneksi erityisemmin " vaadi" iltaisin mitään, mutta kyllähän häntäkin täytyy toisinaan huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän minäkin ottaa omaa aikaa valvomalla, muttei sekään toimi. Aamulla olen aina aivan liian väsynyt ja hermostun kinastellessa lasten kanssa pukemisesta =( Yritän olla kiltti heille, mutta joskus hermostun. Yritän olla kiltti kaikille. Paitsi itselleni.
En tiedä, riittäisikö minulle yksi vapaailta viikossa. En oikein tiedä mikä tämän ratkaisisi. Ajattelen usein, että " tällaistako tämä elämä nyt sitten on loppuun asti?" . Onko elämä todella pelkkää velvollisuutta ja vastuuta. Missä välissä sitä ehtii nauttimaan, katselemaan lastensa kasvua? Tästä lähtien kai voi odottaa vaan eläkeikää?
Alue: Aihe vapaa
se helpottaa vali-valia!