Avustettavalta irtisanoutuminen, miten kestää ne tunteenpurkaukset?

Hammasta purren kestät. Mut kuukauden irtisanomisaika?

Kylmän asiallisesti. Jos olet ihmistä pitkään hoitanut ja kiitos on itsemurhayrityksiä niin sinun on turha antaa sen vaikuttaa negatiivisesti mielialaasi. Kuitenkin kyse ei ole ilkeydestä vaan sinusta on muodostunut tälle henkilölle tärkeä, joten mieti asiaa siltäkin kannalta. 

Palkkaat jonkun toisen itse tuuraamaan sinua viimeiset vuorot. Jäät sairaslomalle jos mu ei auta.

Sanot tiukasti ja jämäkästi että et pärjää palkallasi. Itsari ym. Uhkauksiin voit topakasti sanoa että et kuuntele tuollaista. Tsemppiä!

Ammattimaisesti, ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Ymmärrät tietysti avustettavan ja omaisten hädän ja sen monet purkautumistavat, muttet anna henkilökohtaisten tunteidesi näkyä juurikaan. Kiität yhteistyöstä, toivotat  hyvää kesää ja jatkat elämääsi. Ja lakkaat kirjoittamasta ja puhumasta töistäsimuualla kuin työnohjauksessa.

Jos oikeasti olet avustaja, niin on kyllä kyseenalaista kirjoittaa julkiselle palstalle noin tunnistettavasti. Ajattelepa, jos asiakkaasi äiti vaikka on täällä lukemassa-

sh

Vierailija kirjoitti:

Ammattimaisesti, ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Ymmärrät tietysti avustettavan ja omaisten hädän ja sen monet purkautumistavat, muttet anna henkilökohtaisten tunteidesi näkyä juurikaan. Kiität yhteistyöstä, toivotat  hyvää kesää ja jatkat elämääsi. Ja lakkaat kirjoittamasta ja puhumasta töistäsimuualla kuin työnohjauksessa.

Jos oikeasti olet avustaja, niin on kyllä kyseenalaista kirjoittaa julkiselle palstalle noin tunnistettavasti. Ajattelepa, jos asiakkaasi äiti vaikka on täällä lukemassa-

sh

Mietin kanssa, kun kovin moni ei ole varmaan samassa tilanteessa juuri nyt. 

Käsitys salassapidosta on nyt löyhissä kantimissa. Toivottavasti et ole tämän lisäksi valitellut asiakkaasta ja työn kamaluudesta hänen kanssaan kavereillesi. Rikot silloin pahasti salassapitovelvollisuuttasi.

Kai avustajilla on lomaa. Irtisanoudu juuri ennen lomaa ja ole se viimeinen kuukausi eli irtisanomisaika lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattimaisesti, ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Ymmärrät tietysti avustettavan ja omaisten hädän ja sen monet purkautumistavat, muttet anna henkilökohtaisten tunteidesi näkyä juurikaan. Kiität yhteistyöstä, toivotat  hyvää kesää ja jatkat elämääsi. Ja lakkaat kirjoittamasta ja puhumasta töistäsimuualla kuin työnohjauksessa.

Jos oikeasti olet avustaja, niin on kyllä kyseenalaista kirjoittaa julkiselle palstalle noin tunnistettavasti. Ajattelepa, jos asiakkaasi äiti vaikka on täällä lukemassa-

sh

Mietin kanssa, kun kovin moni ei ole varmaan samassa tilanteessa juuri nyt. 

Varmasti moni. Jos joku tästä luulee tunnistavansa itsensä tai läheisen niin foliohattu on liian kireällä.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdan alaa, en pärjää näin pienillä tunneilla ja palkalla, enkä viihdy tässä työssä. Olen ollut avustettavalla pidempään kuin edelliset keskimäärin. Luvassa on itkua, kiukuttelua ja itsariuhkauksia.

Jotkut saavat ruusukimpun ja kivan lahjan+kortin kiitoksineen hyvin tehdystä työstä kun vaihtavat (täysin ymmärrettävistä syistä) alaa.

Kuinka te avustajat jaksatte tuota henkistä orjuuttamista. Kohdellaan kuin piikoja.

Saikkua

Vierailija kirjoitti:

Ammattimaisesti, ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Ymmärrät tietysti avustettavan ja omaisten hädän ja sen monet purkautumistavat, muttet anna henkilökohtaisten tunteidesi näkyä juurikaan. Kiität yhteistyöstä, toivotat  hyvää kesää ja jatkat elämääsi. Ja lakkaat kirjoittamasta ja puhumasta töistäsimuualla kuin työnohjauksessa.

Jos oikeasti olet avustaja, niin on kyllä kyseenalaista kirjoittaa julkiselle palstalle noin tunnistettavasti. Ajattelepa, jos asiakkaasi äiti vaikka on täällä lukemassa-

sh

Kyllä työsuhteessa tulee arvostaa työntekijää,

eikä näin että häntä sallitaan (ihan ohjeistettuna!) kohdella miten sattuu.

Työntekijän tulisi sitten vain niellä ihan kaikki "ammattimaisesti, ymmärtävästi ja myötätuntoisesti".

Miksi näin ulkopuolisena näitä lukiessa tuntuu että tällä alalla työntekijän kohtelu on ikään kuin riistäytynyt käsistä, vaaditaan vaikka mitä ihan surutta mutta kohdellaan (yleisesti sallittuna muka alaan kuuluvana )häntä  todella törkeästi.

Jos joku uskaltaa purkautua (anonyymisti) heti tullaan sormea heristämään ja nuhtelemaan. 

Jopa aaveepalstalle.

Pöyristyttävä asenne alalla.

Vierailija kirjoitti:

Ammattimaisesti, ymmärtävästi ja myötätuntoisesti. Ymmärrät tietysti avustettavan ja omaisten hädän ja sen monet purkautumistavat, muttet anna henkilökohtaisten tunteidesi näkyä juurikaan. Kiität yhteistyöstä, toivotat  hyvää kesää ja jatkat elämääsi. Ja lakkaat kirjoittamasta ja puhumasta töistäsi muualla kuin työnohjauksessa.

Jos oikeasti olet avustaja, niin on kyllä kyseenalaista kirjoittaa julkiselle palstalle noin tunnistettavasti. Ajattelepa, jos asiakkaasi äiti vaikka on täällä lukemassa-

sh

Onko henkilökohtaisille avustajille edes järjestetty työnohjausta?

Vierailija kirjoitti:

Vaihdan alaa, en pärjää näin pienillä tunneilla ja palkalla, enkä viihdy tässä työssä. Olen ollut avustettavalla pidempään kuin edelliset keskimäärin. Luvassa on itkua, kiukuttelua ja itsariuhkauksia.

Itse jään juuri ryhmäavustajan työstä pois määrä-aikaisen työsopimuksen päättyessä.

Sain suulliset kiitokset, kauniin kortin runolla joka luettiin ääneen, muumimukin , kauniin ruukkukukan ja laadukkaita makeisia. Jäi niin hyvä mieli sisimpään tuosta paikasta.

Sinulle sanon:

erinomainen päätös että jäät pois moisesta paikasta, tuli niin suoraan sanoen sääli sinua,

en ymmärrä kuinka ihmistä annetaan kohdella tuolla tavoin järkyttävästi, nuo itsariuhkaukset ja muut, kaiken huipuksi surkealla palkalla eli tavallaan hyväntekeväisyyttä pitäisi tehdä ja jäädä ettei avustettava järkyty tai tee itsaria ---hyi että tuo on törkeän väärin sinua kohtaan. 

Kyllä sillä avustajallakin on tunteet, miksi tämä pitäisi sivuuttaa.