Auttakaa! Ongelmana kielimuuri.

Miksi ihmeessä et ole sitä hänelle opettanut? Sehän on sinun oma kielesi, tunnekieli. Ihan lapsenkin takia, pistä hänet kielikylpyyn ja pidä huoli siitä että oppii suomen kielen!

vaikka yhdessä leikkien. Käy yllättävän nopeasti ainakin 5v tytöllä tuo oppiminen.Tsemppiä!

esim,kaksikielinen tarha.

Ja loput voi sitten kommunikoida elein jne.



Mutta kysynkin nyt, että miksi ihmeessä et ole puhunut lapselle suomea?

Minulla on myös ulkomaalainen mies ja me molemmat puhumme lapsille omalla äidinkielellä. Lapset on 6v, 3v ja 1v ja isommat osaavat todella hyvin puhua molemmilla kielillä. 1v ei puhukaan vielä mitään, mutta varmasti oppii molemmat kielet samoin, kuin sisaruksensakin.

Kotikielenä meillä on miehen kanssa suomi, mutta jos mies sanoo lapsille jotain niin hän sanoo sen omalla kielellään ja lapset tietävät kenelle puhutaan mitäkin kieltä.

Tiedän itse monia jotka asuu ulkomailla ja lapset puhuu hyvin sen maan kieltä. Miksi sekoittaa ajatuksia ja puhua kotona toista kieltä?

Se on tunteiden kieli ja todella harvat puhuvat vieraita kieliä täydellisesti. No, sinä ehkä puhutkin, sitähän en voi tietää.



Miten olisi joku kielikylpy? Oletko kysellyt asuinpaikallasi? Entä keiden kanssa lapsesi leikkii täällä Suomessa? aika yksinäistä hänellä varmaan. Lapset oppivat kieliä nopeasti, nyt vaan leikkikavereita etsimään.

niin tuo jonkun mainitsema kaksikielinen tarha olisi hyvä paikkasuomen kielen opinnoille.

Onko sinulla kokemusta asiasta?



Meillä ainakin se sujui hyvin luonnollisesti!

Sitten jos yksi ihminen puhuu lapselle useaa kieltä niin se voi ehkä sekoittaa lapsen pään, mutta jos järjestelmällisesti äiti puhuu esim suomea ja isä esim englantia niin asia hoituu ihan helposti!



t: se jolla on ulkolainen mies ja kaksikieliset lapset.

Minua kiinnostaa ihan todella miksi ap ei ole puhunut lapselleen suomea.



En väitä, että suomen puhuminen olisi mitenkään pakollista, mutta miksi ei? Kun siitä ei olisi mitään haittaa, ainoastaan hyötyä!

omaa äidinkieltään??



Minulla on kaksi lasta, molemmat syntyneet ulkomailla ja isä ulkomaalainen. Alusta asti puhuin lapsille VAIN suomea, mikä onkaan sen suurempi rikkaus kuin kaksi kieltä ilman sen kummempaa opettelua? Vanhempi lapsista oppi suomen kuitenkin huonommin ja kun muutimme Suomeen, hän oli 4v ja meni englantilaiseen päiväkotiin. Ei kauaa kestänyt kun tyttö puhui jo suomea, n 3kk!

mutta heillä on silti vahvat juuret Suomeen.

En näe että kenenkään tarvitsee opettaa lapsille suomea,useille ulkomaille muuttaneille se ei ole rakas kieli.

Mutta saattaa olla että penska oppii itsekseen puhumaan sitä pelkällä kuuntelulla.

niin etkö haluaisi, että lapsesi saisi keskusteltua vanhempiesi kanssa?

Kyllähän sieltä ulkomailtakin voi soittaa suomeen sukulaisille!

Minusta on ihan itsestään selvää, että lapselle puhutaan aina omaa kieltä (niin isä kuin äitikin). Koska jos siitä ei ole hyötyä niin ihan varmasti siitä ei ole haittaakaan!

enkä osannut sanoa muuta kuin yes ja no. Meni ehkä 2kk ja osasin melko hyvin. 6kk kävin englannin tukiopetuksessa ja sen jälkeen en enää tarvinnut sitä. Eli itse laittaisin lapsen suoraan suomenkieliseen päiväkotiin. Hämmästyttävän äkkiä tuon ikäinen oppii. Ja myös unohtaa eli toivottavasti jatkaisit sitten hänen suomenkielen ylläpitoa takaisin muuttonne jälkeen. Kaksikielisyys on suuri rikkaus eikä suinkaan sekoita päätä. Ainoastaan silloin sekoittaa jos on muutenkin oppimis tai keskittymishäiriöitä.

lapsensa elämästä kokonaan??? En ole aikaisemmin mitään niin hullua kuullut. Eikö lapsi ole tosiaan pitänyt isovanhempiin mitään yhteyttä? Mites isän puolen isovanhemmat, onko lapsi parka heidänkin osaltaan heitteillä???

Asun ulkomailla, mies ulkomaalainen. Alusta asti olen puhunut lapselle (nyt 5 v.) suomea, tietenkin! Miten muuten hän puhuisi isovanhempiensa tai serkkujensa kanssa?



Ettekö te ennen ole Suomessa käyneet lapsen kanssa? Eikö mummo ole käynyt teillä? Eikö he ole puhelimessa edes puhuneet?



Surullista...

Suomen lisaksi puhuu minun aidinkieltani (ruotsi) isan aidinkielta (arabia) ja viela italiaa ja englantia. Asumme siis italiassa ja kavi englanninkielista paivakotia. Nyt neiti on 8

Kieli on lapsen yhteys molempiin juuriinsa ja sen yhteyden vanhemmat omavaltaisesti joskus lapseltaan katkaisevat. Tiedän monia, jotka ovat omille vanhemmilleen aikuisina katkeria siitä etteivät he opettaneet heille äidinkieltään. Aikuisena kielen opiskeleminen on ihan eri asia...



Meillä on kaksikielinen perhe ja kaikki perheenjäsenet puhuvat molempia kieliä. Lapset pystyvät kommunikoimaan molempien sukujen kanssa ja tulevaisuudessa heillä on kaksi maata, jotka he kokevat kotimaikseen. Lapsi oppii kaksi kieltä helposti, kun hän kuulee niitä molempia. Toki kahden kielen oppiminen vaatii myös vanhemmilta viitseliäisyyttä, johdonmukaisuuttta ja pitkäjänteisyyttä (mm. sadut, lorut, runot ja laulut molemmilla kielillä eli ei vain pelkkää arkisanastoa). Kaksikielisten lasten on tutkimuksissa todettu oppivan kieliä muita helpommin ja tämä on ainakin meidän lasten kohdalla pitänyt paikkaansa. Ja meidän lapsia kieliasiat ovat kiinnostaneet jo ihan leikki-ikäisestä asti (miten mikäkin asia sanotaan eri kielillä).



Ainoa kurja puoli on ollut ajoittainen kiusaaminen; joidenkin lasten on vaikea hyväksyä sitä, että joku osaa puhua kahta kieltä. Se, että he eivät ymmärrä mitä lapseni puhuu tuskin tarkoittaa sitä, että hänen puhumansa kieli olisi "huono" tai "tyhmä"...

miksi ihmeessä et puhu lapsellesi omaa äidinkieltäsi? Englannin kielen taitosi on tuskin natiivin veroista joten siksikin omituinen ratkaisu.



Olen itse asunut vuosia ulkomailla ja ystäväpiiriin kuuluu lukuisia kahden kansalaisuuden perheitä - yhdessäkään ei äiti tai isä käytä lasten kanssa puhuessaan itselle vierasta kieltä vaan jokaisessa tapauksessa kumpikin vanhempi kommunikoi lastensa kanssa omalla äidinkielellään.

jos tyttö täällä menee tarhaan? Jos vähänkin pidempään olette, niin tarhapaikka olisi varmaan hyvä juttu kavereidenkin kannalta. Mutta ei kai siinä muuta voi tehdä kuin tulkata puhetta.



Itse puhun ruotsia lapsillemme ja mies suomea, joten minustakaan kaksikielisyys on lapselle hyvin luontevaa eikä mitenkään sekoita päätä, jos sitä puhutaan pienestä pitäen johdonmukaisesti.

Tässä vaiheessa tietysti ap tuskin enää rupeaa suomea lapselleen puhumaan, jos on 5v. englantia puhunut. Se vasta lapsen pään sekoittaisikin, eli minusta suomen puhuminen on jo myöhäistä äidin suhteen. Se ei ole enää luontevaa kummallekaan.



Mutta voisiko mahdollisesti sitten kun palaatte jenkkeihin, löytyä lähistöltä joku suomalaisyhteisö jossa kerhoja tms.? Tai suomalainen koulu? Ehkä on epätodennäköistä kuitenkin..?