Lue keskustelun säännöt.
Alkoholi pilaa elämäni
32v. Nainen
14.06.2017 |
Juon itseni humalaan joka viikko. Joskus parikin kertaa viikossa.
Juuri nyt kylmä hiki valuu otsalla ja on todella hirveä krapula. Mies tulee pian töistä, koitan pysyä poissa näkyvistä. Minä sain jo potkut juomisen takia. Seuraavaksi tulee avioero. Enkä ansaitsekaan miestäni. Ymärrän, että hän haluaa erota. Olen tehnyt kaikki mahdolliset karmeudet humalassa. Olen myös lihonut ja ihoni on ällöttävän punakka.
Olen käynyt A-killassa ja AA:ssa parissakin eri ryhmässä. A-killassa minulle neuvottiin kohtuujuomista. Eihän se onnistu! Aina juon noin 16-20 olutta (tölkkiä) tai vaihtoehtoisesti 2-3 pulloa viiniä. AA:n "henkisyys" taas ahdisti. Lisäksi miesten rivot jutut ja muut ahdistivat todella paljon. Naisten ryhmää ei ole lähipaikkakunnilla.
Mikä nyt neuvoksi? Olen jo myöntänyt ongelmani ja koittanut hakea siihen apua. Mikään ei vain toimi. Eijä se juominen edes ole enää hauskaa kuin pienen hetken verran.
Mies haluaa lapsia, mutta minusta ei missään nimessä pidä tulla äitiä. Joskus haaveilen perhe-elämästä ja lapsistakin, mutta ei sellaiseen pidä ryhtyä luullen, että sitten jotenkin parantaa tapansa kuin taikaiskusta. Entä, jos joisin myös raskauden aikana. Se olisi täysin anteeksiantamatonta!
Odotan vain sitä päivää, kun avioero toteutuu. Silloin menee alta myös asunto, enkä saa uutta kovin helposti ilman luottotietoja.
Tekisi mieleni pyytää mieheltä kaikkea anteeksi ja kysyä apua tähän kaikkeen. Mutta ei hänkään voi ikuisesti jaksaa näitä katumisiani. Lopulta ratkean taas kuitenkin. Juhannusta odotan kauhulla. Menemme sukulaisten mökille. Muut juovat. Minä haluaisin olla selvin päin, mutta oluttölkki isketään käteen kuin automaattisesti. Emme ole tavanneet näitä sukulaisia yli viiteen vuoteen. He eivät (vielä) tiedä ongelmastani. Mitähän kaikkea hölmöä teen mökillä, mikäli otan sen "yhden" oluen. Varmaankin lähden humalassa taksilla kauppaan hakemaan lisää ja eksyn samalla matkalla baariin. Muut voivat sitten mökillä ihmetellä, että mihin oikein hävisin. Mies ei halua, että puhun ongelmastani kaikille sukulaisille. Vanhempani tietävät asian ja osaavat jo hankkia esim. Tapaninpäivän illalliselle alkoholitonta olutta minua varten.
Kadun koko elämääni ja tällaiset kauniit kesäpäivät ovat yhtä tuskaa. Katselen ikkunasta kateellisena ihmisiä, jotka kulkevat kadulla eivätkä pohdi juomista ja selvänä olemista. Itsesääli ei kuitenkaan auta mitään.
Onko täällä joku raitistunut? Minkälainen kokemus se oli? Mitä voin tehdä tänään, jotta voin olla matkalla kohti raittiutta?
Miten voin antaa mieheni mennä ja perustaa perheen jonkun toisen kanssa? Miten siitä luopumisesta voi selvitä?
Kommentit (61)
Eilen hävitin kyllä onnistuneesti täältä kaiken alkoholin. Meni pullo viiniä ja 17 kaljaa. Järkyttävä määrä 70-kiloiselle naiselle!
No niin. Tänään en juo. Haetaanko päihdeterapeutille aika terveyskeskuksesta? Minulla oli aikanaan Antabukset, mutta join silloinkin. Kuukauden selvin päin oltuani join, vaikka tulikin paha olo.
Jossain minulla on AA:n kirja ja pari päihdeongelmaa koskevaa teosta. Kunhan jalat kannattelevat, täytyy etsiä ne kirjahyllystä.
En edes ymmärrä raitistumista prosessina. Koskaan en kai voi tästä parantua. Mutta voin olla juomatta. Eikö juomishalu siis koskaan poistu?
Alkaa olla itsetuhoisia ajatuksia ja toivon, ettei mies ainakaan tänään jätä minua.
Miten voi päästä hoitoon johonkin "parantolaan"? Eikö se ole hurjan kallista? Voinko mennä hoitoon, vaikka tälläkin hetkellä tiedän, etten haluaisi jättää vanhaa ystävääni, alkoholia?
Olen melko varma, että juon itseni hengiltä. Juuri nyt vatsaan sattuu omituisella tavalla ja luulen, että kipua tuntuu maksan lisäksi munuaisissa, tuolla selän puolella.
Jos totta puhutaan, haluaisin mennä vanhempieni luo ja itkeä siellä. Sitä en kuitenkaan voi tehdä, se olisi heille liian kipeä asia.
Itse olen tämän kaiken aiheuttanut. Ihan itse. 15-vuotiaasta alkaen on elämäni pyörinyt alkoholin ympärillä tavalla tai toisella. Olen juonut siis yli puolet elämästäni. 1-2 kertaa viikossa. Joskus parikymppisenä saatoin juoda kolmen päivän putkiakin, mutta enää ei keho sellaista kestä. Sisäelimeni ovat varmasti huonommassa kunnossa kuin monen 80-vuotiaan.
Kertoisiko joku omasta raitistumisestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitistuin 7 vuotta sitten. Mieheni sanoi että avioliittomme loppuu jos en raitistu. Hankimme minulle hoitopaikan, jossa olin 7 viikkoa, sen jälkeen jatkoin terapiassa käyntiä ja mielialalääkitystä. Hiljalleen aloin toipua ja sain jätettyä lääkkeet pois. Mutta mitään juomisen mielihaluja ei ole ollut, ei kertaakaan. Päinvastoin, mulla on ihan paniikki siitä, että "vahingossa" joutuisin juomaan, ja se kamala, inhottava kierre taas alkaisi. En koske alkoholiin koskaan enää. Se on järkyttävä aine, aiheuttaa niin pahaa riippuvuutta ettei moni sitä usko. Tee kaikkesi että pääset siitä eroon, ja sen jälkeen älä missään nimessä juo yhtään. Sun elämäsi parantuu ihan uskomattomalla tavalla kun lopetat juomisen. Et voi kuvitellakaan miten ihanaa on elää kun ei tarvitse miettiä juomista enää koskaan.
Kannattaa suunnata katse sinne, kun darra alkaa helpottamaan ja tuntuu (taas), että vois kait sitä vähän...
Silloin se todellinen taistelu vasta alkaa. Se kannattaa ainakin tiedostaa.
Tuttu tunne järkyttävässä morkkiksessa ja krapulassa täälläkin, että ei varmasti enään ikinä... ;).
Ensinnäkin kysymys: haluatko todellakin raitistua? Jos vastasit myöntävästi, niin se on jo iso askel.
Päihdeterapeutille haetaan terveyskeskuksen/avopsykiatrisen puolelta.
Juomishalu vaimenee kyllä ajastaan, mutta alkuun saa olla tarkkana koko ajan, mutta siitä tulee ajan kanssa rutiinia.
Itse olen ollut juomatta jo viidettä vuotta. Alkuun antabusta ja päihdeterapiaa, jossa kävin kaikkiaan kaksi vuotta. AA:ssakin kävin kääntymässä, mutta se ei ollut menneessä rypemisineen ja viinanjuonnilla kehumisineen minun juttu... Itselle riittää raittiina pitäväksi pelokkeeksi se, kun pitää mielessä sen henkisen ja fyysisen olon, joka oli kun laitoin korkin viimemmäksi kiinni.
Ja raittiina ei voi olla kuin (vain tämän) päivän kerrallaan.
M 42
Minulla on myös ollut joskus kipuja munuaisten kohdalla ja ylävatsan seudulla rankan ryypyttelyn jälkeen. Menee pois, kun pitää taukoa juomisista. Nyt lienee viimeiset mahdollisuudet tosiaan lopettaa kokonaan, koska seuraava vaihe on määrien lisääntyminen ja päivien ryyppyputket. Se vetää ihmisen jo sitten todella surkeaan kuntoon. Asian vielä pystyy hoitamaan. Jos koet tarvitsevasi ulkopuolista apua, niin ehdottomasti kannattaa hakea nyt, kun vielä aivot pelaaa ja sisäelimet kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla stressaamatta. Huolehtiminen on normaalia mutta sinua ei ole vielä jätetty ja voit saada toisen työn. AA kerho saattaa olla hengellinen mutta ne on siinä oikeassa että selvillä olemisen maailmanennätys on 24 tuntia. Vain lääkäri voi arvioida missä kunnossa olet. Suomessa on paljon alkoholismia, mm. Anita Hirvonen on laittanut korkin kiinni ajat sitten. Ei kukaan laita sun kurkkuun väkisin olutta, voit aina vaihtaa sen alkoholittomaan olueeseen.
Ei vaan juo viinaa. Se on niin yksinkertainen se vastaus, vaikka viinalla pilattu pää ahdistuksineen ja masennuksineen kaikkea erikoista parannuskeinoa kehittää. Kun olet juomatta ensin sen 3 kk pää kyllä kirkastuu, jos sallitte tällaisen sanan tähän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla taas ekstaasi pilaa elämän :( siitä tulee niin ihana olo etten osaa hillitä itseäni kun niitä on tarjolla :( oon ottanu monta kertaa kuukaudessa jo koko tän vuoden ajan ja mikään ei enää tunnu miltään...
Kuulostat siltä että olet miettinyt asioita. Jatka samalla polulla ja hakeudu hoitoon eri instanssien kautta. Voi jopa olla hyvä idea mennä toiseen kaupunkiin naisryhmään mikäli koet ettet saa apua miesryhmästä AA:ssa.
On ikävä että miehesi kokee häpeää sairaudestasi. Voit jutella hänen kanssaan asiasta kun sinulla on voimia: sano hänelle että tämä on sinun sairautesi etkä ikinä siitä tule kokonaan parantumaan joten mikäli hän haluaa vain vähän tissuttelevan naisen jonka kanssa hän voi juhlia alkoholin kanssa, se et ole sinä. Alkoholismi ei ole häpeä eikä varsinkaan sen sitä pitäisi olla läheisille. Sano miehellesi että ainoa tapa parantua on olla täysin avoin tilanteesta. Ihmiset kyllä ymmärtävät jos sanot että sinulla on alkoholismitausta mistä syystä et juo lainkaan.
Voimia ja tsemppiä, kaikki kyllä järjestyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on niin vaikeaa käyttää alkoa kohtuudella?
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas ekstaasi pilaa elämän :( siitä tulee niin ihana olo etten osaa hillitä itseäni kun niitä on tarjolla :( oon ottanu monta kertaa kuukaudessa jo koko tän vuoden ajan ja mikään ei enää tunnu miltään...
Mulle kans
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Sitä sairastava ei voi koskaan juoda pisaraakaan - hyväksy tämä. Hae esim. myllyhoitoon ja tutustu AA-han avoimin mielin. Vertaistuki oikeasti toimii ja ei sinua siellä vaadita uskomaan mihinkään jumalaan, mutta usko johonkin itseäsi korkeampaan voimaan saattaa auttaa - itse määrittelet mikä se on.
AA-ohjelman 1. askeleessa puhutaan menneistä ja juomisesta, loput 11 askelta keskittyvät henkiseen kasvuun ja toipumiseen (toisin kuin joku yllä mainitsi, että retostellaan juomisilla ja muistellaan menneitä).
Voit raitistua sitten, kun olet juonut kaikki tekosyyt raitistua - sitten kun olet valmis mihin tahansa, että voit päästä pakkomielteestäsi.
Voimia toivoo 8 vuotta AA:n avulla raittiina ollut nainen
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa käyttää alkoa kohtuudella?
Et ole koskaan riippuvuussairauksista kuullut? Alkoholismista? Suosittelen todella, että luet asiatietoa, ennen kuin alat kysellä noin typeriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieras123456 kirjoitti:
Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Sitä sairastava ei voi koskaan juoda pisaraakaan - hyväksy tämä. Hae esim. myllyhoitoon ja tutustu AA-han avoimin mielin. Vertaistuki oikeasti toimii ja ei sinua siellä vaadita uskomaan mihinkään jumalaan, mutta usko johonkin itseäsi korkeampaan voimaan saattaa auttaa - itse määrittelet mikä se on.
AA-ohjelman 1. askeleessa puhutaan menneistä ja juomisesta, loput 11 askelta keskittyvät henkiseen kasvuun ja toipumiseen (toisin kuin joku yllä mainitsi, että retostellaan juomisilla ja muistellaan menneitä).
Voit raitistua sitten, kun olet juonut kaikki tekosyyt raitistua - sitten kun olet valmis mihin tahansa, että voit päästä pakkomielteestäsi.
Voimia toivoo 8 vuotta AA:n avulla raittiina ollut nainen
Hyvä jos sulle toimii, mutta kaikille ei todellakaan. Mä en voi sietää korvissanikaan mitään "korkempia voimia", ja kyllä siellä sitä jumalaakin hoetaan ihan tarpeeksi ja kaiken maailman rukouksia höpötetään. En myöskään halua jauhaa juomisesta toisten juoppojen kanssa vuosikausia, haluan unohtaa ja jättää taakseni koko asian. Mun mielestä se ei ole parantumista, että haluaa puhua juomisesta ja viinasta ja ajatella sitä vuodesta toiseen.
Vieras123456 kirjoitti:
Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Sitä sairastava ei voi koskaan juoda pisaraakaan - hyväksy tämä. Hae esim. myllyhoitoon ja tutustu AA-han avoimin mielin. Vertaistuki oikeasti toimii ja ei sinua siellä vaadita uskomaan mihinkään jumalaan, mutta usko johonkin itseäsi korkeampaan voimaan saattaa auttaa - itse määrittelet mikä se on.
AA-ohjelman 1. askeleessa puhutaan menneistä ja juomisesta, loput 11 askelta keskittyvät henkiseen kasvuun ja toipumiseen (toisin kuin joku yllä mainitsi, että retostellaan juomisilla ja muistellaan menneitä).
Voit raitistua sitten, kun olet juonut kaikki tekosyyt raitistua - sitten kun olet valmis mihin tahansa, että voit päästä pakkomielteestäsi.
Voimia toivoo 8 vuotta AA:n avulla raittiina ollut nainen
Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että ilman korvikkeita ei voi olla raittiina? Hoidoksi yhtä paljon hihhulointia, kuin on ollut viinanjuontiakin? Mitä tapahtuu sitten, kun hihhulointia on koossa enemmän kuin juomista - onko silloin parannuttu ja voi olla "normaalisti"? Tuomitsetko AA:laisena kaiken muun raittiuden kuin AA-raittiuden vääränlaisena raittiutena..??
Itse jätin alkoholin lähes kokonaan puoli vuotta sitten. En koskaan juonut niin, että erilaiset julkisuudessa esitetyt riskirajat olisivat ylittyneet. Silti elämääni tuli valtava tyhjä aukko, jonka näennäisesti kohtuullinen alkoholinkäyttö ennen täytti. En vieläkään osaa rentoutua perjantai-iltaisin. Vieläkin tulee joka päivä oluen mieliteko. Itse olen ajatellut, että vaikka periaatteessa itse valitsee jokaisen nauttimansa alkoholiannoksen, se on kuitenkin alkoholi, joka valitsee ihmisen. Puhutaan Kuningas Alkoholista. Jotkut siis ovat jostakin syystä alttiimpia alkoholismille kuin toiset. Alttius johtunee joistakin psyykkisistä ja psyko-fyysisistä syistä. Oli syy mikä tahansa, alkoholisti on voimaton tekemään oikeita valintoja.
Se AA-liikkeen henkisyys tai hengellisyys lähtee siitä, että alkoholisti tarvitsee jonkun itseään suuremman voiman avukseen. Siihen kuuluu sen tunnustaminen, että omat voimat eivät riitä alkoholin vastustamiseen.
Alkoholin jättäminen aiheuttaa myös sosiaalisia muutoksia elämässä. Niihin tuttuihin ryyppyporukoihin ei voi enää mennä. Niissä juodaan. Piste. Jos ei halua juoda, pitää etsiä raitista seuraa.
Siskoni joi paljon rajummin kuin minä. Hän oli kahdesti sairaalassa siinä kunnossa, ettei eloon jäämisestä ollut mitään takeita. Taju kankaalla ja maksa Juicen sanoin pox, däng-däng. Jälkimmäinen sairaalareissu pelästytti hänet. Juominen loppui lähes kokonaan. Mutta vain lähes. Joitakin vuosia sitten hän alkoi jälleen juoda. Sillä kertaa loppu tuli itsemurhayrityksen yhteydessä. Erinäisistä syistä hoito viivästyi, ja jälleen kerran hän oli tilassa, josta herääminen ei ollut enää mitenkään varma.
Kaiketi kysymys on siitä, että mitä pitää tapahtua, että syntyy halu raitistua. Mistä tulee heräte, joka saa aikaan raitistumisen halun? Koska alkoholi on Kuningas, se halu ei synny latteista moralismeista ja kognitiivisesta oikeassa olemisesta.
Lisäksi ap esittää erittäin hyvän kysymyksen: mitä tehdä heti tänään, ettei joisi. Vastaukseksi ei riitä, että olla juomatta. Niin asia kaikkein yksinkertaisimmillaan on, mutta nyt on kyse jonkin konkreettisen asian tekemisen tarpeessa, ei pelkästä valinnasta - johon ei ehkä pysty. Minä olen alkoholin merkittävän vähentämisen jälkeen alkanut opiskella uutta ammattia, mutta sekään ei toteudu heti, tässä ja nyt.
Minä en tiedä, mitä voi tehdä heti tilanteen parantamiseksi. Sen sijaan olen 100-prosenttisen varma, että hyvin monet asiat pitää tehdä toisin kuin tähän asti. Jos kotona on alkoholia, se pitää hävittää. Jos sitä ei voi hävittää, ei voi mennä kotiin. Sitten pitää mennä jonkun raittiin luokse. Jos perjantai ei tule ilman känniä, ei voi viettää perjantaita. Tai ainakin se perjantai pitää muuttaa. On keksittävä jotakin muuta hohdokasta kuin alkoholi - ja samalla pidettävä mielessä, että riippuvuus korvautuu helposti toisella riippuvuudella. Liikunta on hyvä. Työ on hyvä, kunhan ei tule työnarkomaaniksi. Jokin taidetapahtuma saattaa olla hyvä, kunhan ei nappaile konjakkia näytelmän väliajalla.
Mitä aikuiset tekevät, kun haluavat viettää vapaa-aikaa yhdessä, mutta eivät juoda? Pitäisi olla jotakin aikuisten partiotoimintaa, joka veisi riittävästi huomiota ja tarjoaisi tarpeeksi virikkeitä. Itse asiassa sen toiminnan pitäisi olla psyykkisesti ja fyysisesti aika vaativaakin. On aivan liian helppo lähteä katsomaan lätkämatsia ja löytää itsensä sen jälkeen lähikapakasta.
En jaksa enää. Kaiken tämän voi lukea sadasta paikasta. Tämä on kuitenkin kirjoitettu henkilökohtaiseksi vastaukseksi juuri ap:lle. Toivottavasti hän lukee tämän. Tämä on henkilökohtaista, ei mitään valistushenkistä, vaikka sisältö on kovin sama. Sanon vielä yhden sanan: myllyhoito. Jos sinne pääsisi...
Sinulla on toisaalta motivaatio, mutta toisaalta epäusko homman toimivuuteen. Voisiko tovi päihdeklinikalla auttaa? En tiedä, miten niihin pääsee, mutta jos soitat johonkin hoitolaan, eivätköhän he kerro. Esim. Hoitokoti Tuhkimo on vain naisille.
Kun menet kertomaan alkoholiongelmasta lääkärille tai yhtään mihinkään terveydenhuollon palveluun. Olet ikuisesti alkoholisti juoppo ja kaikki vaivasi olkoon somaattisia tai psyykkisiä johtuu vain ja ainoastaan alkoholista vaikket olisi juonut enään vuosiin. Sinun lääkkeitä ruvetaan säännöstelemään ja et esim. saa Panacodia kipuun tai Opamoxia ahdistukseen jos masennut niin kaikki kuitataan sillä miten olet alkoholisti. Tai jos sairastut vakavasti tarviten leikkauksen kuten avosydänleikkaus niin sitä et tule saamaan koska olet alkoholisti.
Sinulla on stigma lopun ikääsi.
Vierailija kirjoitti:
Se AA-liikkeen henkisyys tai hengellisyys lähtee siitä, että alkoholisti tarvitsee jonkun itseään suuremman voiman avukseen. Siihen kuuluu sen tunnustaminen, että omat voimat eivät riitä alkoholin vastustamiseen.
Alkoholin jättäminen aiheuttaa myös sosiaalisia muutoksia elämässä. Niihin tuttuihin ryyppyporukoihin ei voi enää mennä. Niissä juodaan. Piste. Jos ei halua juoda, pitää etsiä raitista seuraa.
Minä en tarvitse mitään itseäni suurempia voimia. Minun itseni pitää päättää olla juomatta, ja ihan itse minun täytyy pitää huolta siitä etten juo. Mikään "voima" mistään ulkopuolelta ei voi sitä mun puolesta päättää. Omat voimat on pakko riittää.
Myöskään sosiaalisen elämän ei ole ihan pakko muuttua. Toki on hyvä vähentää varsinkin alkuaikoina roikkumista juovien ystävien kanssa, mutta ei se raitis seura ole ainoa mahdollisuus. Minä olen pitänyt ihan saman ystäväpiirin, ja käyn niiden kanssa baarissa ja bileissä, ainoana muutoksena vain se, että minä en juo. Ei ole vaikeaa kun siihen kerran tottuu.
Päivä kerrallaan se raittius tulee. Olet vain tänään juomatta - siinä se oveluudessaan...
Mene päihdeterapeutille, hae lääkäriltä Antabukset ja ota niitä vähintään se kolme kuukautta, joka on se vaikein aika olla kupitta - tai mieluumin puolikin vuotta. Ja hävitä kotoasi kaikki (juotava) alkoholi, etteivät ole turhaan sinua kiusaamassa.
M 42