Pystyisitkö elämään erakkona

Pystyisin. Elän jo nyt erakkona keskellä kaupunkia. Ihmisiä kulkee päivittäin ohi mutta se olisi ihan sama vaikka olisivat jääkarhuja. Yhtä vähän minun kanssa kommunikoivat.

Pystyisin. Se olisi ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisin. Elän jo nyt erakkona keskellä kaupunkia. Ihmisiä kulkee päivittäin ohi mutta se olisi ihan sama vaikka olisivat jääkarhuja. Yhtä vähän minun kanssa kommunikoivat.

Tuo on niin totta, eikä näitä kaupunkierakoita ole vähän. Joskus kun vaikka lenkillä huilatessa penkillä juttelee muutaman sanan vieraan kanssa, niin se tuntuu sille olevan ihan merkityksellinen asia.

Alkaa olla tää elämä siinä määrin nähty, että yhä useammin tulee mieleen, että erakkona olisi ihanan simppeliä. Ei mulla nytkään ole ystäviä, enkä ole sukulaisten kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Mutta oma perhe on, joten en nyt ole erakoksi minnekään lähtemässä. Kiehtova ajatus kuitenkin.

Elän nytkin erakkona, pienessä kaksiossa kylässä. En pidä yhteyttä keneenkään, en perheeseen eikä minulla ole yhtään ystävää. Tapaan ihmisiä vain kaupassa ja kirjastossa ja kun työkkärin virkailija haluaa joskus harvoin tavata. Kirjastossa en juttele kenenkään kanssa ja kaupassakin sanoin vain hei ja kiitos kassalle.

Voisin muuttaa johonkin Alaskan tai Lapin erämaahan. Hankkisin koiria seuraksi ja liikkuisin luonnossa. Ostaisin pakkasen täyteen riistaa ja täyttäisin maakellarin kasviksilla. Ei tarvitsisi käydä ostoksilla kuin pari kertaa vuodessa.

Parasta aikaa vietän erakkoelämää mökillä. Viimeksi olen käynyt ihmisten ilmoilla reilu viikko sitten.

Pystyisin, mutten haluaisi. Olen sosiaalinen luonne ja pidän kaupunkielämästä.

Luulisin niin, mutta mieluummin jossain lämpimässä paikassa, en Lapissa tai Alaskassa.

Elän melko erakoituneena, mutta en nyt mihinkään erämaahan muuttaisi, ei ole voimia niin vaativaan elämään. Kyllä tuo kymmenisen kilometriä kauppaan on maksimi.

Pystyisin, olen niin tylsä että pystyn hiljentämään kenet tahansa vain tulemalla paikalle.

Vaikea sanoa. Ajatus olisi kyllä kutkuttava. Jos olisin erakko, pitäisi kodin olla jossain kauniissa paikassa, mieluiten meren lähellä. Lapsena haaveilin majakanvartijan pestistä, mutta harmi ettei siihen taida nykymaailmassa juuri olla enää mahdollisuuksia. ;-)

saanko tietokoneen ja valokuitu yhteyden? ja oma valikoima ruokaa & juomaa, silloin kyllä, pääsis metelöivistä naapureista!:)

Olen kyllä leikitellyt ajatuksella, mutta todellisuudessa olen niin mukavuudenhaluinen ja helppoon elämään tottunut, että haluan elää kaupungissa tai kaupungin läheisyydessä. Kaupungissa arvostan kauppojen läheisyyttä, mutta jatkuva ihmisiin törmääminen on ahdistavaa.

Jos minusta joskus tulisi "syrjäseutujen erakko", niin senkin paikan täytyisi olla lähellä kauppoja. Olisi kiva jos voisi asua muka keskellä metsää, mutta kaupunki olisikin ihan lähellä tai sinne pääsisi ainakin nopeahkosti bussilla.

En kuitenkaan taida haluta asua omakotitalossa. Kerrostalossa eläminen on mulle paljon sujuvampaa. Pieni yksiö ei tuo liikaa haastetta eikä vastuuta. Omakotitalossa olisi kaikenlaista hoidettavaa, ahdistuisin kaikkien pakollisten askareiden keskellä.

Olen jokseenkin erakkoluonne, mutta olen liian väsynyt täysin "omatoimiseen" elämiseen.

En pystyisi elämään varsinaista erakon elämää jossain korvessa pyydystäen ruokani. Erakon elämää kyllä vietän kaupunkiyksiössäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä leikitellyt ajatuksella, mutta todellisuudessa olen niin mukavuudenhaluinen ja helppoon elämään tottunut, että haluan elää kaupungissa tai kaupungin läheisyydessä. Kaupungissa arvostan kauppojen läheisyyttä, mutta jatkuva ihmisiin törmääminen on ahdistavaa.

Jos minusta joskus tulisi "syrjäseutujen erakko", niin senkin paikan täytyisi olla lähellä kauppoja. Olisi kiva jos voisi asua muka keskellä metsää, mutta kaupunki olisikin ihan lähellä tai sinne pääsisi ainakin nopeahkosti bussilla.

En kuitenkaan taida haluta asua omakotitalossa. Kerrostalossa eläminen on mulle paljon sujuvampaa. Pieni yksiö ei tuo liikaa haastetta eikä vastuuta. Omakotitalossa olisi kaikenlaista hoidettavaa, ahdistuisin kaikkien pakollisten askareiden keskellä.

Olen jokseenkin erakkoluonne, mutta olen liian väsynyt täysin "omatoimiseen" elämiseen.

Tuo kuulosti virheelliseltä. Tarkoitin: olen liian väsynyt elääkseni  omatoimisesti. Siis esim. pakko luoda omat lumet jne. ei oikein sovi mulle. En jaksa! Sit olisin siellä sisällä ansassa kauhean korkean lumikinoksen takana...

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi elämään varsinaista erakon elämää jossain korvessa pyydystäen ruokani. Erakon elämää kyllä vietän kaupunkiyksiössäni.

Juu, me ollaan tällaisia moderneja erakoita. :)

(nro 13)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystyisi elämään varsinaista erakon elämää jossain korvessa pyydystäen ruokani. Erakon elämää kyllä vietän kaupunkiyksiössäni.

Juu, me ollaan tällaisia moderneja erakoita. :)

(nro 13)

Niinpä, mukavuudet pitää olla. (ja varma ruoka)

Kaupungeissa yksinäisimmät ihmiset vaikka ihmisiä on paljon.

Lapissa rauhaa ja tilaa hengittää. 

En pystyisi pohjoisessa erämaassa. Tuon dokumentin katsomalla saa osviittaa siitä mitä se oikeasti vaatii https://www.youtube.com/watch?v=cRxDsvPAG2w. Ja täysin erakkoja nuokaan eivät ole. Viipyvät tosin kuukausia kerrallaan erämaassa. Täällä Keski-Suomessa menee mukavasti keväästä syksyyn mökkeillen ja pari kertaa kuukaudessa kaupoilla, lääkärissä, kirjastossa jne ihmisten ilmoilla käydessä.

Taas näitä Alaskassa erakkona elämisestä haaveilevia jotka eivät pärjäisi viikkoa yksin edes Suomen luonnossa kesällä ilman valmista ruokaa ja suojaa. Siinä voisi ikävä tulla Alaskan talvessa ensimmäisen vartin sisällä. No ainahan sitä haaveilla saa.