Tiedätkö, miltä tuntuu paha univaje?
Sen rinnalla lääkehuuru tai pieni humala ei tunnu juuri miltään. Mietin tässä juuri, että olen ehkä aivan turhaan altistanut itseni univajeelle turhan usein. Miksi minun pitäisi olla jotenkin hyvä? Miksi minun pitäisi tienata, saada hyvä työpaikka tai hyviä numeroita? Mitä merkitystä sillä on? Miksi en vain unohtaisi ja nukkuisi.
Kommentit (15)
Tiedän, energiajuomalla meni tämä työpäivä. En tiedä mikä avuksi, verikokeet kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, energiajuomalla meni tämä työpäivä. En tiedä mikä avuksi, verikokeet kunnossa.
Univaje on usein psykologista.
Vierailija kirjoitti:
En kuulemma tiedä, kun olen lapseton.
Yllätys. Äidit ovat niin itseään korottavia. Toisaalta luonnollista, muuttuvathan aivotkin lapsen saannin myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, energiajuomalla meni tämä työpäivä. En tiedä mikä avuksi, verikokeet kunnossa.
Univaje on usein psykologista.
Sekoitat johonkin muuhun. Virallinen univaje on liian vähäistä nukkumista. Joko ei saa nukuttua ei ei ehdi nukkua.
Ei ole psykologista minun univaje, tiedän sen, ihan työkin on sellaista unettavaa ja paikalla olemista.
Kyllä tiedän, olen tehnyt epäsäännöllistä vuorotyötä 26 vuotta. Välillä menen töihin neljäksi, välillä klo 15.30, vuorot menevät miten sattuu. Totaalista myrkkyä huonouniselle, mutta ei auta...
Kun on viikonkin tullut toimeen muutaman tunnin yöunilla, niin joo, on aika dadaa. Sydän hakkaa epärytmissä, on kylmä, vatsa kuralla. Unohtelee tavallisia sanoja, ja silti pitäisi jaksaa tarkkuutta edellyttävää asiantuntijatyötä.
Ja tuohon päälle perhe ja kodinhoito.
Joo, tuntuu, että kuolen. Heti. Nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, energiajuomalla meni tämä työpäivä. En tiedä mikä avuksi, verikokeet kunnossa.
Univaje on usein psykologista.
Sekoitat johonkin muuhun. Virallinen univaje on liian vähäistä nukkumista. Joko ei saa nukuttua ei ei ehdi nukkua.
Kyllä, käsitteet meni sekaisin eli unettomuus on usein psykologista ja kommentti johon vastasin kuulosti sellaiselta, joka kärsii unettomuudesta. Ei kai pelkkää univajetta, joka johtuu vain vähäisestä nukkumisesta tutkita verikokein. Kuulosti siis, että nukkumisessa on vaikeuksia.
Tiedän. Kuulin ääniä ja olo oli muutenkin epätodellinen. Hyi. Ei ollut kivaa.
Olin niin pitkään uneton, että lääkäri kielsi kaiken muun vähänkin raskaamman fyysisen rasituksen paitsi rauhallisen kävelyn, ennen kuin sain kunnolla nukuttua. Ei sillä, että siinä tilassa kauheasti olisi pystynytkään.
Kolmen - neljän valvotun vuorokauden jälkeen olo on kieltämättä aika vinkeä, kun siinä ohessa vielä käy kokoaikatyössä...
Tiedän. Kärsin todella pahasta unettomuudesta. Pahimmillaan olen ollut täysin ilman unta vähän yli 5 vrk. Silloin kuulin jo ääniä ja näkö hävisi - näin vain valkoisia palloja mustalla pohjalla. Lattiatuntumalla sitten suunnistin sänkyyn päin.
Olen niin tottunut tähän, että vaikka olisin 3 vrk täysin ilman unta, pystyn toimimaan ja selviytymään melko vaikeistakin asioista oikein hyvin, asiantuntijatyöstäkin. Olen oppinut "tsemppaamaan" noissa tilanteissa ja tsemppaan helposti ihan yli, siten että en nuku noin väsyneenäkään enää lainkaan ja unentarveen tunne häviää täysin.
Olen itse asiassa "pirteimmilläni" n. 1,5 - 2 vrk putkeen valvottuani. Ilmeisesti adrenaliini pukkaa tuolloin pintaan niin vahvasti, että se näyttää pirteydeltä.
Tiedän. 33v menty max 4 h yhtäjaksoisilla unilla.
Silti yhtään saikkupäivää ei tämän takia ole ollut koska mun on turha yrittää nukkua päivälläkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuulemma tiedä, kun olen lapseton.
Yllätys. Äidit ovat niin itseään korottavia. Toisaalta luonnollista, muuttuvathan aivotkin lapsen saannin myötä.
On sillä vähän eroa, herääkö itse vai herättääkö joku muu. Itse kärsin vaikeasta uniapneasta ja olin väsynyt. Havahtumisia unesta oli jumalattoman paljon. Pärjäsin kyllä työssä, mutta cpap-laitteen saamisen jälkeen tuntui kuin olisin heräänyt koomasta. Tuo oli vielä pientä vauvan aiheuttamiin herätyksiin, ne tuntui lopulta fyysisenä kipuna.
Muuten en ole kärsinyt unettomuudesta eikä tarkoitus ole kenenkään kokemusta vähätellä. Pahoittelen, jos loukkasin.
En kuulemma tiedä, kun olen lapseton.