Ahdistaa olla yksin - haluan jakaa hetket jonkun kanssa.

Olet. Oon itsekin mutta tästä syystä haluan asua yksin. jokainen meist pohjimmiltaan yksin. Ystäviä on nolla, ainoa ystävä on mieheni, mutta varsinaisia pelkkiä ystäviä on nolla. Hyvä oppia pärjäämään yksin. Itellä rankka koulukiusaamistausta niin pakostikin oppinut olemaan yksin. Tsemppiä

Olet ihminen, ihminen on sosiaalinen. Itsekin tunnen tuollaista, vaikka olen toisaalta erittäin itsenäinen, en pidä kompromisseista ja viihdyn yksin. Silloin jos olen yksin kotona kuuntelemassa musiikkia ym omia juttuja puuhaamassa, tuntuu hyvältä, joskin olisi myös kiva välillä jutella jonkun kanssa. Mutta sitten kun pitäisi mennä jonnekin yksin, se on ikävää.

Yksin olemisessa on kyllä kiistatta hyvät puolensa. Hermostun ja aika tuntuu menevän hukkaan, jos olen vaikka ystävän kanssa kaupungilla ja joudun kiertelemään kaupoissa joihin itse en halua, joutuu sopimaan missä syödään ja niin edelleen. Tiedän olevani itsekeskeinen, olenkin yksinäisyydestäni ansainnut sekä plussat että miinukset. - 2

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru puolikas suru.. Minulle on hyvin monta kertaa sanottu että elämään pitää etsiä jotain muuta sisältöä kuin parisuhde. Silti yksinolo ja se että ei voi jakaa itselleen tärkeitä asioita kenenkään kanssa saa ne tärkeätkin asiat vaikuttamaan jollain tavalla haaleilta ja merkityksettömiltä. Ahdistus on kieltämättä välillä aika kova ja vaikka kuinka olen tässä vuosien varrella yrittänyt harjoitella yksin olemista, niin silti kaipuu merkitykselliseen ihmissuhteeseen on todella kova. Kaipuu siitä, että voisi jakaa asioita jonkun kanssa, jutella siten että joku oikeasti kuuntelisi ja olisi kiinnostunut. Kaipuu siitä, että saisi kuunnella keskittyneenä tarinoita toisen unelmista.

m34

Ollaan me ihmiset erilaisia, viimeiset 2 vuotta olen nauttinut yksin olosta, menet, tulet, olet, teet juuri kuin itse haluat...voiko parempaa olla....

Minä olen ap:n kanssa täysin päinvastainen. Minua ahdistaa jos joku roikkuu kyljessä jatkuvasti. En kestä ihmisten jatkuvaa puhumista ja kommentointia, suurin osa ns. keskustelusta on ihan turhaa. Matkoilla haluan ehdottomasti nauttia kaikesta omassa tahdissani, mennä minne haluan ja koska haluan, syödä missä ja milloin huvittaa, viipyä museossa vaikka kolme päivää kuuntelematta kenenkään toisen mielipidettä. En voi nauttia hyvästä taidenäyttelystä, jos joku kommentoi siinä vieressä jotain. Saati vielä jotkut kauppareissut, sehän se vasta rasittavaa olisi kun muutenkin kiireisessä ja meluisassa kaupassa pitäisi jonkun kanssa neuvotella ja lärpättää.