Oletko kasvanut isättä, millaista on?

Miten niin millaista? Eipä sitä oikein osaa ajatella kun eipä ole vertailuaineistoakaan.

Tarkoitan, että mietitkö usein isääsi tai kaipaatko sellaista elämää, jossa molemmat vanhemmat on mukana? Minä hetkinä olet kaivannut ehkä eniten isää? Millaisia tunteita asia herättää sinussa eniten; surua, vihaa, katkeruutta, kaipuuta? Ja ehkä sekin olisi mielenkiintoista kuulla miksi isäsi ei ole elämässä mukana?

En ole, joten en osaa vastata.

Paskaa se oli isänkin kanssa koska se oli narsisti, melkein olisin toivonut että sitä ei olisi ollenkaan ollut olemassa. Kovin harvassa taitaa olla ihmiset jotka kasvoi normaalissa perheessä, kadehdin heitä. Edes suhteellisen normaali koti on nykyään harvinaisuus, älkää valittako jos teillä oli normaali lapsuus.

Olen käytännössä, koska isä kuoli kun olin 14 ja sitä ennen sairasti koko lapsuuteni. Loputkin isän rippeet vei äitini, joka vieraannutti meidät isästämme täysin. Kerran muistan istuneeni sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan, että mietitkö usein isääsi tai kaipaatko sellaista elämää, jossa molemmat vanhemmat on mukana? Minä hetkinä olet kaivannut ehkä eniten isää? Millaisia tunteita asia herättää sinussa eniten; surua, vihaa, katkeruutta, kaipuuta? Ja ehkä sekin olisi mielenkiintoista kuulla miksi isäsi ei ole elämässä mukana?

Edelleen, isättömät eivät pohdi tällaisia asioita jatkuvasti, vain yhden vanhemman kanssa eläminen on meille yhtä luonnollista kuin toisinpäinkin. Ei ole yhtäkään hetkeä jolloin olisin kaivannut isää jota ei koskaan ollut koska ei "isä" merkitse minulle yhtään mitään. Samoinkaan asiaan ei liity minkänlaisia tunteita.

Oli mulla isä. Äiti syyllisti kotona ettei isä tapaa mua. Näin joskus mummolla. Paljon voivoteltiin kun Tiina ilman isää joutuu kasvamaan. Isä oli alkoholisti ja asui kadulla. Mutta silti olis pitänyt isää tavata mutta emmä osannut yhteyttä tehdä. -70 luvulla, ei ollut kännyköitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä, koska isä kuoli kun olin 14 ja sitä ennen sairasti koko lapsuuteni. Loputkin isän rippeet vei äitini, joka vieraannutti meidät isästämme täysin. Kerran muistan istuneeni sylissä.

Isäni on elossa mutta empä muista olleeni sylissä. Älä vihaa isääsi vain koska se kuoli, ehkä se olisi osannut olla parempi isä jos olisi saanut elää.

Ihan normaalia kai? En ole kasvanut sekä isättä että isän kanssa, niin vaikea on verrata ja analysoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käytännössä, koska isä kuoli kun olin 14 ja sitä ennen sairasti koko lapsuuteni. Loputkin isän rippeet vei äitini, joka vieraannutti meidät isästämme täysin. Kerran muistan istuneeni sylissä.

Isäni on elossa mutta empä muista olleeni sylissä. Älä vihaa isääsi vain koska se kuoli, ehkä se olisi osannut olla parempi isä jos olisi saanut elää.

Niin mitä sä ajattelit, kun kirjotit ton kommentin? 

OT:

Mulla oli erilaisia "isiä" lapsuudessani. Jatkuvaa tappelua ja uuden miehen sietämistä.

Mä luulen, että siitä syystä en osaa vieläkään olla isäni ikäisten miesten kanssa sujuvasti. Työelämässäkin jotenkin aristelen toisia ja toisia sitten taas haastan ja uhmaan.

Ihan pimeetä.

Jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä saattanut uhmaiässä tarvita myös isää, koska otin niin pahasti yhteen äitini kanssa. Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä millaista se sitten olisi ollut.

Harvemmin tuli ajateltua asiaa, kun oli tottunut yhden vanhemman perheeseen. Kieltämättä joskus ihmettelin miksei hän ota yhteyttä. Hänellä on kaksi lasta, joiden kanssa asuu. Tai asui, nyt ovat jo perheellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Oli mulla isä. Äiti syyllisti kotona ettei isä tapaa mua. Näin joskus mummolla. Paljon voivoteltiin kun Tiina ilman isää joutuu kasvamaan. Isä oli alkoholisti ja asui kadulla. Mutta silti olis pitänyt isää tavata mutta emmä osannut yhteyttä tehdä. -70 luvulla, ei ollut kännyköitä.

Isäsi oli luultavasti aivan tavallinen ihminen, sillä oli omat ongelmansa jotka olivat ehkä ylivoimaisia. Älä vihaa isääsi siksi että hän oli heikko ihminen. Asiat olisivat voineet kulkea toista latua ja kaikki olisi ollut hyvin mutta eipä vain olleet. Jos sinulla on lapsia niin yritä olla parempi vanhempi kuin isäsi.