Miksi, MIKSI suomalaisen on niin vaikeaa pyytää anteeksi jos vahingossa esim. tönäisee jotakuta?
Tai miksi ei voi bussissa sanoa, että anteeksi, jään tässä pysäkillä pois? Tai pyytää kaupan käytävällä toista väistämään, eikä tökkiä ostoskärryllä selkään?
Tämä on ihan käsittämätöntä tapakulttuurin puutetta. Mene melkein minne vaan ulkomaille niin varmasti saat jonkinlaisen anteeksipyynnön jos sinuun törmätään, ihan lapseltakin. Yhdysvalloissa "excuse me" sanotaan aina kun ohitetaan toinen läheltä vaikka et edes koskettaisi toista. Suomessa isokokoiset miehet taklaa naisia seinää vasten ties millä putkikasseillaan (ja varmasti huomaavat että näin käy) mutta ei sanaakaan!
Äidit, otetaanko tavoitteeksi että meidän kasvattamamme sukupolvi on erilainen? Ja osoitan tämän äideille koska uskon että miehet eivät ole aiheesta kiinnostuneita :(
Kommentit (16)
Toinen on se jos pidät ovea auki niin ei kiitetä, tai jos joku pitää ovea auki ja sanot kiitos niin ei sanota ole hyvä
Siksi, että kukaan ei siitä tönäisystä oikeasti saa pahoittaa mieltään eikä yleensä fyysisesti loukkaannu. Niin snowflakeja eivät suomalaiset voi yksinkertaisesti olla.
Jos mies vahingossa tönäisee naista ja pyytää kohteliaasti anteeksi, niin nainen säntää av-palstalle ulvomaan naurusta, kun joku nysäkulli yritti iskeä.
Vierailija kirjoitti:
Toinen on se jos pidät ovea auki niin ei kiitetä, tai jos joku pitää ovea auki ja sanot kiitos niin ei sanota ole hyvä
Minä kiitän jos joku pitää ovea auki enkä oikeastaan odota että siihen vastataan mitään. Voi vastata jos haluaa, mutta ei tarvitse.
Joo suomalaiset on ihan uskomattomia tässä. Sama jos kysyt joltain jotain tyyliin "anteeksi oletteko te jonossa?" niin ihmiset ei vastaa MITÄÄN. Sittenkun sanot "haloo anteeksi puhuin teille" niin mumistaan "joojoo tottakai olen" huhhuh. Minä kasvatan lapseni kyllä ihan erilaiseksi.
Koska suomalaiset jotka opiskelevat lääkäriksi ohittavat täysin opiskelijat joista eivät pidä... :p Mielenkiintoista kuinka hän aikoo pärjätä työelämässä.. Ehkä hän näkee joka toisen potilaan...?
Miksi pyytää vahinkoa anteeksi, jos toiselle osapuolelle ei des käy mitään. Pieni tönäisy ei ketään vahingoita?
Mikään näistä väitteistä ei ainakaan omassa elämässäni ole pitänyt paikkaansa - elänköhän jossain toisela planeetalla????
Tai miksi pitää jättää auton ovet levälleen kapealle tielle kerrostalon rapun eteen...ja vaivoin sulkee oven jotta pääsin siitä ohi omaan kotiini. Ei anteeksipyyntöä, hymyä ei mitään. Pikemminkin sellainen olo tuli että minä se tässä heitä häiritsen ja tungen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pyytää vahinkoa anteeksi, jos toiselle osapuolelle ei des käy mitään. Pieni tönäisy ei ketään vahingoita?
Koska se kuuluu hyviin tapoihin. Siksi. Etkä voi tietää kuinka paljon tai vähän tönäisysi kohteeseen sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Joo suomalaiset on ihan uskomattomia tässä. Sama jos kysyt joltain jotain tyyliin "anteeksi oletteko te jonossa?" niin ihmiset ei vastaa MITÄÄN. Sittenkun sanot "haloo anteeksi puhuin teille" niin mumistaan "joojoo tottakai olen" huhhuh. Minä kasvatan lapseni kyllä ihan erilaiseksi.
Itsekin olen näihin törmäillyt. Se johtuu siitä, että he eivät edes tajua olevansa töykeitä? Tai eivät välitä? Suomessa eläessä tottuu huonoon käytökseen jos elää sellaisen kohteenakin.
Tähän ei auta oikeastaan muu, kuin itse kohdella ihmisiä ystävällisesti, näyttää esimerkkiä.
Itse olen taas ollut huomaavinani päinvastaista. Minusta tuo anteeksipyytely törmättäessä on lisääntynyt. Näin ajattelen kahden viimeaikaisen törmäyksen otannalla. Juuri ihmettelinkin onko tapahtunut jokin muutos tapakulttuurissa. No ei se mikään tutkimus ole tuo eli saattaa olla ettei mitään muutosta ole tapahtunut.
Kyllä esim. amerikkalaiset ja aussit ovat huomanneet kuinka pienistä jutuista englantilaiset perinteisesti sanovat sorry eli ei menen ihan tasan maailmallakaan.
Vahinkoa ei tarvitse pyytää anteeksi, mutta ymmärrän kyllä, mitä ap. tarkoittaa. Jonkinlainen erillinen pahoittelusana pitäisi ottaa käyttöön (vrt. excuse me), esim. "pahoittelen". Itsekin kyllä sanon aina "anteeksi", koska olen tottunut siihen.
Mutta tärkeintä on, että sanoo edes jotain, jos vahingossa tönäisee tms.
Koska kellekkään tuntemattomalle ei puhuta.
Omalla kohdallani huomaan ainakin, että reaktioaikani on vain jähmeä. Siis jos pystyn ennakoimaan, esim. että bussissa jäädessä pitää pyytää toista väistymään, niin sitten tietysti pyydän. Mutta juuri vahinkotönäisyyn ensireaktioni on se "oho" ja vasta sen jälkeen päähäni edes tulee "anteeksi" -sana. Siinä vaiheessa se tönäisty osapuoli onkin ehtinyt jo monen askeleen päähän ja mieti siinä sitten, että huudatko perään sen anteeksipyynnön vai annatko vain mennä.
Mutta anteeksi nyt yleisesti kaikille, joita olen tönäissyt. Ei ollut tarkoitus.