Mitäs sitten kun täydellinen ihminen löytyy kun molemmat ovat varattuja?

Jos se on tarkotettu että jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Jos mitään ei tapahdu niin tuskin se sitten on mikään tähtiin kirjoitettu juttu, vaan omat hormoonit ne vaan käy taas ylikierroksilla.

Sitten erotaan jos kokee, että sen kanssa ois parempi ku nykyisen kumppanin? Toki voitte jonkun villin neljänkimpan perustaa, mutta jotenki en usko, että teidän kumppanit ois hirveen innoissaan siitä.

Miten ihmeessä päädyit kuoressa olevana nykyisen avopuolisosi kanssa yhteen?

Eroat. Jos syytät hormonejasi ym niin se on naisilta sallittua. Voit myös pettää kuten useimmat... siinäkin kun syytät miehen yllätyksemättömyyttä tai sanot "en voi sille mitään" tekee asiasta täysin ymmärrettävän.

Jotkut rakkaustarinat ei ole luotu täyttymään.

No te päädytte sänkyyn. Mies jää suhteeseensa kun Jäätte kiinni. Sinun liitto hajoaa ja miehen elämästä tulee helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Eroat. Jos syytät hormonejasi ym niin se on naisilta sallittua. Voit myös pettää kuten useimmat... siinäkin kun syytät miehen yllätyksemättömyyttä tai sanot "en voi sille mitään" tekee asiasta täysin ymmärrettävän.

Tuskin kannattaa erota. Ihastuksia tulee ja menee. Yleensä kun sitä on vähän aikaa tuntenut sen ihastuksensa, huomaa että tavallinen kuolevainen sekin on.

a) Eroatte ja katsotte onko juttu niin taianomainen kuin nyt tuntuu

tai

b) Unohdat ja panostat nykyisen suhteen avoimuuteen

Suurin kysymys ehkä kuitenkin ensin kuuluu mitä vastapuoli ajattelee?

Itselläni tulee tuota, kun oma liitto on jossain tylsässä suvantovaiheessa, että alan romantisoimaan mielessäni muita miehiä. Kaikki vaikuttaa niin jännittäviltä ja ymmärtävät minua paremmin ja niiden huumorikin on hauskaa. Loppujen lopuksi sitten huomaan että ihan itse omassa päässäni olen rakentanut jostain tyypistä mielikuvitusolennon mikä ei vastaa todellisuutta ollenkaan.

Mulla oli tuommoiset fiilikset muutaman vuoden. En halunnut rikkoa mitään enkä kertonut tykkääväni. Mutta onneksi hän muutti niin ei tule enää nähtyä.

Huvittaa nämä hän on elämäni rakkaus ihmiset. Vaikka työelämässä muut asiat synkkaisi. Niin arkielämässä asiat ovat jotain ihan muuta. Kollegani on töissä pikkutarkka siisteydestä ja kotona taas oli pizzalaatikoita lattialla ja kirjaston kirjat myöhässä.

Ratkaisumallina voi olla, että eroat avokistasi, elät uutta elämää ja katsot, mitä se tuo tullessaan.

Sitten kärvistellään kun lasten takia ei haluta erota. Onneksi kuopukset on 3 vuoden kuluttua aikuisia ja sitten mietitään asia uudelleen.

Itsehän vältin tuollaiset ongelmat menemällä naimisiin vasta kun löysin sen minulle täydellisen ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Joku jonka kanssa on käsittämätön yhteys, jonka kanssa pääset ulos kuorestasi missä olet ollut melkein koko elämäsi. Joka tuntuu jakavan samat mielenkiinnonkohteet ja jonka kanssa keskustelu on helppoa.

Hän vain naimisissa ja minä avoliitossa.

Meillä oli sama tilanne. Nyt jo 10v onnellisesti naimisissa keskenämme.

Minä erosin tuossa tilanteessa, tosin toinen osapuoli oli vapaa alun alkaenkin.

Nyt takana kymmenen yhteistä vuotta, tyyppi tuntuu yhtä oikealta kuin silloinkin.

No ei kait siinä, mene ja koeaja. Useimmat näistä täydellisistä paljastuu lopulta vähemmän täydellisiksi. Mutta sitä et tiiä ennen kuin hyppäät.