Aikuisen tyttären itsekkyys
Ulkomailla opiskeleva 23vuotias tytär tuli kesäksi kotiin asumaan. Sai töitä ja minua ahdistaa hänen muuttunut ajatusmaailmansa.Hän pitää itseään selvästi muita parempana ja häpeää meitä. Opiskelee arvostettua ammattia johon pääsemiseksi on tarvittu paljon meiltäkin tukea ja apua. Kun olen maksanut hänen maksujaan, ei ole kiitostakaan sanonut.Odottaa kotona että palvelu pelaa ja kaikki lähestulkoon tapahtuu hänen tarpeidensa mukaan. En tahdo jaksaa ja olen pettynyt siihen että näin on käynyt...en vain halua alkaa riitelemäänkään. Kesä on onneksi noin 3kk.
Kommentit (15)
Olet liian kiltti. Jos et pidä rajoja, hän kävelee ylitsesi. Kyseessä on kuitenkin täysi-ikäinen ihminen.
No nyt vähän selkärankaa. Tulee tosi pitkä 3kk jos meinaat toimia tyttäresi palvelijana. Puhuminen auttaa, muuten tytär ei tule tajuamaan ettei hän voi palata "äidin hoiviin" ilman että tekee jotain vastapalveluksia. Kasvattaminen ei valitettavasti lopu siihen kun lapsi on täysi-ikäinen. Teet luultavasti hänelle suuren palveluksen kun vedät hänet tavallisten kuolevaisten tasolle.
Eihän se sun kotis ole enää hänen koti. Vaan hän on siellä vieraana, jos ei hitto kelpaa, niin pihalle vaan. Ton ikäsen pitäs elää jo omissa nurkissa, eikä nyrpistellä vanhempien nurkissa.
Likka ulos jos ei suostu maksamaan asumisesta ja ruokakulujaan. Tee asia kerralla selväksi. Jos ei usko niin vaihda ulko-oven lukko.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla opiskeleva 23vuotias tytär tuli kesäksi kotiin asumaan. Sai töitä ja minua ahdistaa hänen muuttunut ajatusmaailmansa.Hän pitää itseään selvästi muita parempana ja häpeää meitä. Opiskelee arvostettua ammattia johon pääsemiseksi on tarvittu paljon meiltäkin tukea ja apua. Kun olen maksanut hänen maksujaan, ei ole kiitostakaan sanonut.Odottaa kotona että palvelu pelaa ja kaikki lähestulkoon tapahtuu hänen tarpeidensa mukaan. En tahdo jaksaa ja olen pettynyt siihen että näin on käynyt...en vain halua alkaa riitelemäänkään. Kesä on onneksi noin 3kk.
Miten näkyy se, että hän pitää itseään muita parempana? Mistä päättelit, että hän häpeää teitä?
Voisitteko ihan istua keittiön pöydän ääreen ja keskustella normaalien kotitöiden jakamisesta? Jokaisella terveen ruokakunnan jäsenen pitäisi ottaa vastuuta kotitöistä. Kysy, laittaako hän mieluummin ruokaa vai korjaako aterian jälkeen keittiön kuntoon. Jakakaa viikoittaiset siivoushommat.
Rauhallinen, asiallinen keskustelu toivottavasti selkeyttää kuviota. MUTTA: keskustelua ei saa aloittaa nälkäisenä, väsyneenä ja kiukkuisena. Silloin kaikki saattaa mennä persiilleen. Levänneenä, ravittuna ja rauhallisena tämä keskustelu!
Kiitti äiti, sä olet todella kannustava kun häpeät minua. NOT.
Ja mulle voi puhua ihan suoraan ei tarvitse kirjoittaa jonnekin v*tun mummopalstalle nettiin.
Koska hän on nyt päässyt opiskelemaan yhteiskunnallisesti arvostettua ammattia ja valmistuukin siihen muutaman vuoden kuluessa, niin kaikesta hänen puheistaan tulee ilmi, kuinka hän ei arvosta alemman koulutuksen omaavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitti äiti, sä olet todella kannustava kun häpeät minua. NOT.
Ja mulle voi puhua ihan suoraan ei tarvitse kirjoittaa jonnekin v*tun mummopalstalle nettiin.
Ja en tule toista kesää Suomeen kesätöihin, oli taas niin kiva nähdä.
Ja mikä v*tun palvelu??? Täällä ole ollut mitään palvelua!! Teen pitkää päivää töissä ja vietän aikaa kavereiden kanssa, ei mulla ole aikaa pitää sun kättä!
Kaipa tuo itsekkyys on perua ihan sieltä lapsuusajan kokemuksista lähtien. Oletteko aina itse nostaneet hänet muiden yläpuolelle? Kohdelleet kuin prinsessaa? Oletteko vaatineet häntä osallistumaan ja auttamaan kotona? Hän pitää teitä ja teidän toimintaanne automaattisena. Kannattaisi muistuttaa häntä elämän realiteeteista ja pian! En tiedä onko tuolle itsekkyydelle enää mitään tehtävissä, mutta älkää nyt ainakaan enää paapoko aikuista prinsessaa!
Mirri pöydälle! Mutta ei syyttäen vaan rauhallisena ja rakkaudella. 17-25-vuotiaana ihminen on "viisaimmillaan". Kyllä tuo ohi menee mutta älä ryhdy lattiamatoksi vaan kulje pystypäin, ylpeänä siitä, mitä olet tehnyt /teet...
Ymmärrän kyllä toki että kaiki on minun syytäni...siksi olenkin niin surullinen tilanteesta. Muönnän että häntä on hemmoteltu mutta se johtuu kyllä oson siitäkin että hän on joutunut lapsuudessaan kokemaan kaikenlaista ikävää. Minusta tuntuu vaan että minun rahani ei riitä hänentasoiseensa ylläpitoon enää😐
En halua alkaa vaatia vuokraa sillä hän tarvitsee kesätyörahat opiskeluunsa tai sitten joudumme vaan antamaan enemmän ja enemmän ja emme ole rikkaita.
En halua alkaa vaatia vuokraa sillä hän tarvitsee kesätyörahat opiskeluunsa tai sitten joudumme vaan antamaan enemmän ja enemmän ja emme ole rikkaita.
Haluaisin myös tietää onko kellään vastaavaa kokemusta ja miten siitä selvittiin ilman riitoja?
Peri siltä vuokraa.