Lue keskustelun säännöt.
Tästä saan alapeukkuja aliarvostusta, mutta viihdyin kotona lasten kanssa
02.06.2017 |
Mutta elämän ihanimmat vuodet oli viisi vuotta kotiäitinä. Ei mun alalla edes ollut töitä, vaihdoin alaa myöhemmin. Mutta lasten kanssa oli helpointa, vaikka toinen lievästi autistinenkin. Onni oli mies, että sain parina iltana viikossa käydä opiskelemassa jotain sekä lenkillä kun lapset olivat menneet jo nukkumaan. Lasten kanssakin lenkkeiltiin, mutta yksin kunnon jouksulenkki. Mutta ne ajat lasten kanssa olivat elämän parasta aikaa. Kun sitten myöhemmin kerran jäin työttömäksi kesää vasten, kuopus huudahti: jes, meillä on oma äiti hoitamassa koko kesän.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin se on ollut tähänastisessa elämässäni parasta aikaa. Samaa mieltä oli mies omasta hoitopätkästään. Mutta nykymaailma on niin työ- ja suorituskeskeistä, että perhe-elämän ihanuudesta tai ainakaan lapsista ei saa olla ääneen onnellinen. Parasta olla vaan hiljaa tai valittaa miten on kurjaa. Huomaahan sen jo tässä perhevapaakeskustelussakin.
"Kell' onni on..." jne.