Tajusitko jo aviomiestä valitessasi tulevan avioliiton vaikutukset sosiaalisen ja taloudellisen statuksesi muutokseen?
Eli ajattelitko jo siinä vaiheessa elämääsi eteenpäin ja sitä, päädytkö:
a) vuorineuvoksen vaimoksi naukkailemaan iltapäiväsherryä upeaa merimaisemaa katsellen, vai
b) autonasentaja "Rasvamonttu-Arskan" kiukkuiseksi eukoksi Vesalan vuokrakolmioon kokkaamaan makkarasoppaa rööki suupielessä neljälle jaloissa pyörivälle alaikäisemme lapselle?
Kommentit (10)
Juu. Tuollaisia mietimmekin silloin 19-vuotiaina fuksiaisissa.
Aloittaessani seurustelun teekkarin kanssa. Ei tullut mielekkään että asuttaisiin myöhemmin omakotitalossa. Asuttiin aluksi 25m2 yksiössä.
Tapasin kivan nuoren miehen 18-vuotiaana lukiolaisena enkä todellakaan ajatellut tulevaisuutta kovin pitkälle. Lapsia en halunnut ollenkaan ja lähinnä mietin, mitä haluaisin opiskella ja millaista työtä tehdä.
Aivan, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa.
Ja naisen sosiaalis-ekonominen asemahan tietenkin määritellään ensisijaisesti miehen kautta.
En miettinyt ollenkaan, kun tapasin mieheni 18-vuotiaana. Olisin varmaan voinut valita paremmin, koska mieheni on pikaruokaravintolassa töissä. Mutta meillä on kohtuullinen asuntolaina ja oma uusi talo maalla, lähellä kaupunkia. Pari lasta. Molemmat osa-aikatyössä. Eletään mielestäni ihan tasapainoista ja terveellistä elämää, joka ei pyöri materian ympärillä. Elän mielestäni sitä suomalaista unelmaa kuitenkin, ja se oli minun unelmani.
Talo meren rannalla olisi kiva, se taas ei jos mies olisi naimissa työnsä kanssa joten ykkösvaihtoehtokaan ei olisi sopinut minulle sen paremmin kuin tuo toinenkaan. Missä loput vaihtoehdot?
En ajatellut. Olimme molemmat nuoria köyhiä opiskelijoita, minä rahakkaalle alalle, mies humanistiselle. Mies ehkä ajatteli pääsevänsä vuorineuvoksettaren mieheksi :D
Vierailija kirjoitti:
Aivan, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa.
Ja naisen sosiaalis-ekonominen asemahan tietenkin määritellään ensisijaisesti miehen kautta.
-- Tämä on paras kommentti mitä tällä palstalla on nähty hetkeen.
En. Olen varakkaasta perheestä ja lisäksi itse kouluttautunut korkeasti, hyvin palkattuun ammattiin. Jos perinteisiä sosiaaliluokkia ajatellaan, suurin osa miehistä nostaisi statustaan kauttani. Niin teki oma miehenikin. Tosin ei tainnut olla keskeinen asia, kun toisiimme rakastuimme.
Hahah, tuo kaksoiskohta kuvaa juuri mun tulevaisuudennäkymiä tällähetkellä... Olen koittanut olla myös vähän rikkaamman ja sivistyneemmän miehen muija, mutta ei musta ole siihen. Ainoa mikä murhetuttaa näissä tulevaisuudennäkymissä on, että joutuuko tuo linnaan takaisin jossain vaiheessa..
Oma taloudellinen ja sosiaalinen asemani oli jo hankittu ja vakautettu itse, kun tapasin mieheni nelikymppisenä. Hän on köyhä kuin mikä, mutta erittäin komea ja seksikäs. Joten sain miehen myötä jonkinlaista sosiaalista arvonnousua ehkä, kun osa ihmisistä oli kenties jo alkanut luulla, että en kelpaisi miehille tai olisin lesbo tms. Oli hauska nähdä heidän ilmeensä, kun näkivät mieheni ekan kerran.