Millane äiti o jos ei lapsia anna yöksi hoitoon?

Jos hänellä olisi tuttu ja turvallinen paikka ja lapset itse tahtovat mennä niin sitten pidän outona. Mutta ei minusta ole mikään automaattioletus ole että lasten " pitää" yökyläillä, minusta on ihan normaalia että pienet (alle kouluikäiset) lapset ei ole yötä pois kotoa.

Taivastelet useemmassa aloituksessa kun lapsi ei mene mummolaan yöksi. MITÄ SITTEN?! Onko se sulta jotenkin pois??? Minä en ymmärrä miten jollakin on noin köyhä elämä että pitää toisten asioihin nokkansa tunkea.



Ihan varmasti on kuule normaali äiti, jos ei tahdo nelivuotiastaan yökylään laittaa.



Sinussa puolestaan taitaa jotain omituista olla.

mutta ei ole mullakaan ketään, joka ottaisi. Nyt varsinkin kun lapset ovat 3 ja 6 v, siis sen ikäisiä että varmaan pärjäisivät. Vauvana en olisi antanut yöksi hoitoon.

Ihminen, joka on unohtanut oman elämän ja uhrautuu lapsille. Ihminen, jolla ei enää ole ketään jolle soittaa. Ihminen joka kuvittelee, että lapsi ei pärjää yhtä yötä ilman äitiä, vaikka lapsi nauttisikin kaikesta huomiosta mitä yökylässä saisi!



Suosittelen yökylää kaikille yli 1 vuotiaille. Se on kokemus lapsellekin.



Armeijassa on yhä miehiä, jotka ovat armeijassa ekaa kertaa yötä pois kotoa!

Ihminen joka on erakoitunut niin, ettei ole enää ketään jolle lasta antaisi. Ihminen joka on yksinäinen ja katkera.

elämyksiä. Vuoden ikäinen on vielä niin pieni.

Muutenkin äidit, jotka ripustautuu lapsiinsa ja elää heidän kauttaan ovat säälittäviä. Eivätkä todellakaan niitä äideistä parhaita. Lapselle on suuri rikkaus, jos elämässä on useita tärkeitä aikuissuhteita, eikä ne synny, jos ei lasta saa koskaan hoitaa ja lohduttaa yms. muut kuin oma äiti.

Meidän lapset pääsevät tottakai yökylään....

VÄLITTÖMÄSTI kun itse pyytävät ;)

Että osaa olla omituista ajattelua teillä, joiden mielestä lapsiaan kotona hoitava perhe on erakoitunut ja syrjäytynyt ja lastensa kautta elävä. Meidän 5-vuotiaamme ei ole ollut ikinä (apua!) yökylässä, vaikka paikkoja olisi, kun emme ole siihen mitään tarvetta tunteneet. Ja lapsella on enemmän aikuisihmissuhteita kuin kellään tuonikäisellä lähipiirissämme, jotka ovat yökylässä harva se viikonloppu. Antakaa nyt vain kaikkien toimia omalla tyylillään, hyvät ihmiset, ja tajutkaa, ettei se teidän tapanne välttämättä ole se kaikille paras tai edes mahdollinen.

Koska olit viimeksi ystävien kanssa ulkona tai äijän kanssa hotellissa viettämässä rietasta äänekästä elämää?



Onko teillä tuttavaperheitä, joiden kanssa viettää rapujuhlia tai grilli-iltoja?



vaikka saa lapsia, voi tehdä muutakin kun vuorotellen nyhjätä kotona.



nimim. rapujuhlat viikonloppuna

Isossa talossa ja molempian joustavilla työajoilla siihen on kyllä mahdollisuus. Rapujuhlat vietimme viime viikonloppuna koko perheen voimin niin kuin muutkin juhlamme. Meillä käy tuttavaperheitä grillaamassa ja pelailemassa (ja yökylässä) harva se viikonloppu, joten tuollaista mainitsemaanne oman elämän kaipuuta en osaa tuntea.

joka ei koe tarvetta siihen. Joilla se elämä tuntuu tosiaan loppuvan lasten tuloon, kun ei mitään voi tehdä, kun lapset on paikalla. Elämä jatkuu lasten jälkeenkin, vaan vähän erilailla. Aika paljon voi tehdä, vaikka lapset mukana oliskin. Minä vien lapsia yökylään harvoin, koska harvoin tulee haluttua tehä sellasta mitä ei voi 100% tehdä lasten aikaan esim. vetää päätäyteen.

Ja sekö vain on oiekaa tekemistä jota voi tehdä ilman lapsia?????

Meidän perhe menee ja tekee JOKAPÄIVÄ jotain lasten kanssa. Meillä ei ole MITÄÄN tarvetta mihinkään sellaisiin paikkoihin joihin ei voisi ottaa lapsia mukaan??



Itse olette outoja kun ette tiedä edes mitä lasten kanssa voi tehdä *REPS*

S80:

Aika rankkaa tekstiä, että " äiti olisi säälittävä idiootti" !! Itse ei voinut antaa kumpaakaan lasta hoitoon imetyksen takia, kumpikaan ei huolinut pulloa ekana elinvuotenaan. Stressi mulle ja vauvalle olisi ollut suurempi kuin yhdestä yökyläilystä saatava hyöty. Nyt kyllä annan lapsia yökylään, kun imetys on takana päin

Tutuilla on niin erilaista elämää kuin meillä etten oikein tykkää ajatuksesta et poika olisi heillä yökylässä,he eivät ymmärrä yhtään,että poikamme tapaa puhua unissaan ja kävellä unissaan,heillä on aikuisten makkari kaukana lasten huoneesta ja heidän oma poikansa nukkuu kuin tukki yöt läpi,meidän poika käy kerran yössä pissalla,kotona osaa kyllä yksin,mutta en ole yhtään varma,että osaisi yksin vieraammassa paikassa... Jne jne... Toisessa paikassa on koiria ja poikamme on allerginen. Nää on ne kaks parasta kaveriperhettä,useasti pyytävät poikaa yökylään,mutta poika on itse sanonut,ettei halua mennä...



Mummolassa on yritetty yökylässä oloa,mutta ainakin tähän mennessä poika ei ole halunnut jäädä,just nukkumaan menon jälkeen alkaa itku kotiin... Onneksi mummola on tossa 300m päässä,joten sieltä on helppo juoksaista kotiin ;)



Mummo ja eno ovat kyllä olleet meillä hoitamassa poikaa kun me olemme olleet matkoilla jne

Meillä ainakin viikonloppuisin on se tapa, että toisena aamuna nousee toinen ja toisena toinen ja hyvin on toiminut. Kaikilla se elämä lasten kanssa ei ole niin raskasta ja kurjaa, että siitä pitäisi lasten itsenäistyttämisen varjolla päästä eroon.

Kyllä ne lapset on vähän aikaa vain pieniä.

Vierailija:

S80:

Aika rankkaa tekstiä, että " äiti olisi säälittävä idiootti" !! Itse ei voinut antaa kumpaakaan lasta hoitoon imetyksen takia, kumpikaan ei huolinut pulloa ekana elinvuotenaan. Stressi mulle ja vauvalle olisi ollut suurempi kuin yhdestä yökyläilystä saatava hyöty. Nyt kyllä annan lapsia yökylään, kun imetys on takana päin

Vierailija:

Koska olit viimeksi ystävien kanssa ulkona tai äijän kanssa hotellissa viettämässä rietasta äänekästä elämää?

Onko teillä tuttavaperheitä, joiden kanssa viettää rapujuhlia tai grilli-iltoja?

vaikka saa lapsia, voi tehdä muutakin kun vuorotellen nyhjätä kotona.

nimim. rapujuhlat viikonloppuna

Yökylään neljästi vuodessa, jotta päästään ukon kanssa tekemään jotain spessua. Se pitää kummasti liekkiä yllä.



Ei tässä kysymys ole siitä, että lasten pitää muuttaa mummulaan kun äiskä ja iskä pistää elämän risaiseksi, vaan periaatteesta, että joskus vähän jotain muutakin kuin kotia.



Me lähdemme marraskuussa kahdeksi päiväksi Amsterdamiin juomaan kuoharia, rypemään sängyssä ja käymään musikaalissa. 4 ja 6 vuotiaat menee kummille.



Jo nyt piristää tieto tulevasti s*ksimatkasta, jolloin elämme vain toisillemme ihan täysillä!