54-v ja yksin yksin ja yksin. Viikonoput, viikot, pyhät, arjet...

Videopelit. Niitä mäki viikonloput hakkaan, kun ei ole muutakaan

Onko työpaikallasi ihmisiä, joiden kanssa voisit viettää aikaa myös vapaa-ajalla? Entä harrastusryhmät, erilaiset netin ystäväryhmät? 

Ala Kauhis-mummoksi.

Olen 39v enkä saa mennä edes veskiin yksin. En muista koska viimeksi olen saanut olla yksin tai tehdä jotain mitä itse haluan. Kadehdin sinua.

Mitä olet aikaisemmin tehnyt?

Elät monen feministisesti kasvatetun nuoren miehen elämää nyt.

Vierailija kirjoitti:

54.v eikä mitään tekemistä eikä ketään kenen kanssa tehdäkään mitään. On asunto, jota juurikin puunaan tässä. Äsken lakaisin parvekkeen. Pitäisiköhän kävellä vähän kaupungilla? Kirjastossa lukemassa joku lehti? Sielläkin varmaan virkailjat ihmettelee että miksi tuo yksi täti istuu täällä tuntikausia.

Yksi veli, joka töissä tai perheensä kanssa.

Opiskelukavereita tässä kaupngissa tietysti on jossain, en tiedä että missä ja täysin mahdotonta alkaa niihinpäin mitään yhteyksiä kaivamaan.

Mihin mene keski-ikäiset täti-ihmiset yksin? Sinnekö kesäteatteriin kerran kesässä? Mitä sitten?'Mökillekin voisi mennä mutta nyt taas tulossa niin kylmää etten mene sinne uunia savuttamaan ja palelemaan.

Ja paljon olen itseäni viihdyttänyt alkoholilla, viineillä, mutta nyt yritän sitä vähentää. Niin että minkä takia oikeestaan? Aikaa on , joten vaikka niitä päiviä menikin krapulassa, niin oli niitä eläväisempiä iltojakin kun oli viinissä.

Ja en ole missään facessa, instaan ei minun elämästäni mitään kuvia olisi ottaakaan. Mitä, mitä mä teen?

Nettideittailussa heti kaikenmaailmaan tyhjännaurajat haistaa, että tuollahan on rahaa. Se siitä sitten; sen tietää jos mitä siitä seuraa.

Tyjännaurajista pääsee eroon, kun heidän pitää maksaa itse omat kulunsa :)

Rohkeasti katsomaan, mitä löytyy? Tai harrastamaan, hanki koira.

Lue hyviä kirjoja. Osta Museokortti ja käy taidemuseoissa. Matkusta - yksin on hauska matkustaa.

Käy puistoissa kävelemässä. Käy kuntosalilla ja/tai jumpassa. Kuuntele musiikkia. Katso hyviä ohjelmia.

Mene teatteriin, taidenäyttelyihin ja oopperaan. Joogaa. Kokeile pilatesta. 

Kirjoita blogia. Liity kuoroon tai maalaa. Väritä värityskirjojen kuvia. Kokoa palapeli. 

Aina on tekemistä. :)

n52

Ap:n kertomus voisi olla omasta kynästäni lähtöisin. Ikäkin sama. Itselläni asiat vielä ankeammin, koska olen työtön.

Ryhdy vapaaehtoistyöntekijäksi.

https://www.vapaaehtoistyo.fi/

Rupea seura- ja ulkoilutuskaveriksi jollekin yksinäiselle vanhukselle tai vammaiselle tai varamummoksi nuorelle äidille, jolla ei ole turvaverkkoa.

Miksei sinulla ole ystäviä, ap? Mitä olet tehnyt ystävyyssuhteiden hankkimisen ja vaalimisen eteen?

Minäkin mietin, mitä teidän yksinäisten ihmissuhteille on tapahtunut ja missä vaiheessa? Missä ovat lapsuudenystävät ja opiskelukaverit, entä työtoverit?

Hyviä vinkkejä on edellä jo tullutkin, mutta kyllä niitä vanhojakin ihmissuhteita voi yrittää elvyttää. Lähestyy rohkeasti vanhaa opiskelukaveria, ehkä heilläkin on nyt tilanne, että ystävyydelle olisi paremmin aikaa. Ja työtoveria voi hyvin kysyä joskus teatteriin/keikalle/kävelylle.

Hyviä harrastusvinkkejäkin olet jo saanut, mutta lisään vielä, vaikka voi kuulostaa mielestäsi hassultakin: ala pelaamaan Pokemonia. Ulkona ja puistoissa kävely tuntuu mielekkäämmältä ja liikuntaa tulee kuin huomaamatta.

Eikä se instagramkaan mitään ihme-elämää vaadi. Postata v oi vaikka jostain ihan pienestäkin, esim. kuvia sateenkaarista, kukista taai sieni-aiheisia kuvia, jos olet innokas sienestäjä.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin mietin, mitä teidän yksinäisten ihmissuhteille on tapahtunut ja missä vaiheessa? Missä ovat lapsuudenystävät ja opiskelukaverit, entä työtoverit?

Hyviä vinkkejä on edellä jo tullutkin, mutta kyllä niitä vanhojakin ihmissuhteita voi yrittää elvyttää. Lähestyy rohkeasti vanhaa opiskelukaveria, ehkä heilläkin on nyt tilanne, että ystävyydelle olisi paremmin aikaa. Ja työtoveria voi hyvin kysyä joskus teatteriin/keikalle/kävelylle.

Hyviä harrastusvinkkejäkin olet jo saanut, mutta lisään vielä, vaikka voi kuulostaa mielestäsi hassultakin: ala pelaamaan Pokemonia. Ulkona ja puistoissa kävely tuntuu mielekkäämmältä ja liikuntaa tulee kuin huomaamatta.

Eikä se instagramkaan mitään ihme-elämää vaadi. Postata v oi vaikka jostain ihan pienestäkin, esim. kuvia sateenkaarista, kukista taai sieni-aiheisia kuvia, jos olet innokas sienestäjä.

Miksi alapeukku?

Aloita uusia harrastuksia. Ehkä tapaat uusia ihmisiä. Matkustele ja näe vähän maailmaa.

Missä ap? Olisi kiva kuulla kommenttejasi?

Mene töihin.

Minäkin olen paljon yksin. Museokortti on kätevä. Käyn myös pienemmissä, ilmaisissa näyttelyissä.  Puistot ja kahvilat ovat kivoja. Luen lehtiä kahviloissa ja lauantaisin kirjastossa. Käyn vaihtelun vuoksi eri kirjastoissa.  Harrastan myös penkkiurheilua. Yritän aina vaihtaa muutaman lauseen, kun asioin jonkun asiakaspalvelijan kanssa. Kesällä, kun istun torin liepeillä penkillä, tulee usein viereen joku vanhempi mies tai nainen, joka keskustelee mielellään. Ihan kävelylenkilläkin olen avannut keskustelun jonkun tuntemattoman vastaantulijan kanssa, joka näyttää yksinäiseltä. Yksikin vanhempi rouva kertoi heti ensi "tapaamisella" miehensä kuoleman ja terveydentilansa yms. Nyt kun hän tulee vastaan, juttelen aina vähän. Lasten tai koirien kanssa ulkoleville ihmisille voi usein jotakin kommentoida ja vaihtaa muutaman ajatuksen. Kerran kävin ilmaisessa agility-tapahtumassa ja kyselin siellä koiraihmisiltä agility -sääntöjä. Yllätin itsenikin viihtymällä siellä useita tunteja. Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Sitä oppii tunnistamaan ihmisiä, joilla ei  ole päivittäisiä puhekavereita ja joiden kanssa voi jutella. Pihatöissä hakeudun jutuille ohikulkijoiden kanssa jne.

Kitke ensin tuo negatiivisuus

Minäkin olen paljon yksin. Museokortti on kätevä. Käyn myös pienemmissä, ilmaisissa näyttelyissä.  Puistot ja kahvilat ovat kivoja. Luen lehtiä kahviloissa ja lauantaisin kirjastossa. Käyn vaihtelun vuoksi eri kirjastoissa.  Harrastan myös penkkiurheilua. Yritän aina vaihtaa muutaman lauseen, kun asioin jonkun asiakaspalvelijan kanssa. Kesällä, kun istun torin liepeillä penkillä, tulee usein viereen joku vanhempi mies tai nainen, joka keskustelee mielellään. Ihan kävelylenkilläkin olen avannut keskustelun jonkun tuntemattoman vastaantulijan kanssa, joka näyttää yksinäiseltä. Yksikin vanhempi rouva kertoi heti ensi "tapaamisella" miehensä kuoleman ja terveydentilansa yms. Nyt kun hän tulee vastaan, juttelen aina vähän. Lasten tai koirien kanssa ulkoleville ihmisille voi usein jotakin kommentoida ja vaihtaa muutaman ajatuksen. Kerran kävin ilmaisessa agility-tapahtumassa ja kyselin siellä koiraihmisiltä agility -sääntöjä. Yllätin itsenikin viihtymällä siellä useita tunteja. Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Sitä oppii tunnistamaan ihmisiä, joilla ei  ole päivittäisiä puhekavereita ja joiden kanssa voi jutella. Pihatöissä hakeudun jutuille ohikulkijoiden kanssa jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksei sinulla ole ystäviä, ap? Mitä olet tehnyt ystävyyssuhteiden hankkimisen ja vaalimisen eteen?

Minullakaan ei ole juuri ystäviä. On ollut mutta työt ja opiskelut sekä avioerot, naimisiinmenot ovat vieneet ihmisiä kauas.

Minulla lapset muuttaneet omilleen ja ystävällä päiväkoti-ikäisiä lapsia ja se eri paikkakunta.