Olen erakoitumassa
Kihlattuni kuoleman jälkeen en oikein välitä ihmisten seurasta.
Kaksi vuotta siis jo näin.
Toisaalta pidän kyllä ihmisistä, mutta rasitun heistä.
Asialle pitäisi tehdä jotain, mutta toisaalta ei huvita.
Muutenkin olen viettänyt melko eristynyttä elämää jo aiemminkin, eikä sosiaalinen verkostoni ole mitenkään laaja.
Kunhan tässä pohdin.
Kommentit (4)
Näitä ei kai voi verrata mutta täällä samat fiilikset väkivaltaisen suhteen jälkeen. Minut lytättiin henkisesti ja fyysisesti pohjamuutiin, en saa takaisin kykyä luottaa ihmisiin. Vakityö ja ulospäin olen todella iloinen ja ystävällinen kaikille ja muutenkin kaiken pitäisi olla hyvin. En vain saa kiinni elämästä. Psykologi tai joku varmasti auttaisi mutta kaiken selittäminen alusta loppuun tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta ja väsyttävältä.
Käyttäjä0000 kirjoitti:
Näitä ei kai voi verrata mutta täällä samat fiilikset väkivaltaisen suhteen jälkeen. Minut lytättiin henkisesti ja fyysisesti pohjamuutiin, en saa takaisin kykyä luottaa ihmisiin. Vakityö ja ulospäin olen todella iloinen ja ystävällinen kaikille ja muutenkin kaiken pitäisi olla hyvin. En vain saa kiinni elämästä. Psykologi tai joku varmasti auttaisi mutta kaiken selittäminen alusta loppuun tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta ja väsyttävältä.
Rankaa se on tuokin.
Minä työttömänä - vähän sama homma. Jos ois rahaa ostaisin mökin erämaasta ja menisin sinne.