Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä, joka kertoo avoimesti ikävästäkin menneisyydestään
25.05.2017 |
siis esim. perheväkivallasta? Ei siis niin, että ympäri kyliä kailottaisi, mutta jos joku tilanne keskustelussa? Voiko nämä kokemukset ottaa mukaan omaan elämänkertaansa vai pitääkö niitä hävetä?
Kommentit (3)
Sanoisin, että se on melkeinpä velvollisuus jos noin vakavasta asiasta pystyy puhumaan ja kertomaan muille kun se asiaan kuuluu. Tarkoitan tällä siis sitä, että on tärkeää auttaa muita ymmärtämään koska siitä on välillisesti apua myös niille jotka eivät asiasta pysty tai halua puhua. Maailma tarvitsee avoimuutta ja ymmärrystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekana tuli kyllä mieleen, että miksi ihmeessä sellasia pitäisi hävetä?
Ja sit ihmetellään miks ihmiset on niin masentuneita - ei uskalleta kertoa eikä puhua vaikeista aiheista. Pfft.
Jos ihminen on käsitellyt asian ja hyväksyy sen osana menneisyyttään niin varmaan hän osaa puhua asiasta luontevasti, jos keskustelu johtaa aiheeseen. Esim. Jos puhe kääntyy johonkin elämän vaiheeseen tai aikaan, niin ei kait sitä tartte ruveta piilottelemaan ja häpeämään. Sillonhan varmaan tulis oltua vain hiljaa tai valehdeltua aina, kun keskustelu lähestyy aihetta. Voihan se olla voimaannuttavaakin keskustella tollaisesta ikävästä tapahtumasta, jos seura ja aika on sopiva.