Kaverin kanssa ostoksilla ja menee hermot kun hän pyytelee koko ajan anteeksi ja kiittelee.
Tarkoitan siis hän kysyy myyjältä onko heillä jotain tiettyä tuotetta "Hei ANTEEKSI, onko teillä kaasugrillejä valikoimassanne" "Hei anteeksi, onkohan teillä juhlakenkiä" sitten kun myyjä palvelee täysin normaalisti niin kaverini on " Voi kiitos tosi paljon!:)"
Tai jos vahingossa hipaiseekin toisen ihmisen kärriä omallaan "oho, anteeksi:)"
Kyllä riittää jos myyjältä kysyy ihan vain : Hei, onko teidän valikoimassa kaasugrillejä?
Miksi pitää pyytää anteeksi? Se on kauppiaan työtä neuvoa. Kerran olin hänen mukanaan sairaalassa kun hänellä on eräs kivulias sairaus ja sielläkin "Hei anteeksi voisinko saada lisää kipulääkettä"..
Menee hermot!!
Kommentit (14)
Kaverisi on normaalin kohtelias. Sinä olet mörökölli.
Exäni oli kaltaisesi. Hän ihmetteli hyviä käytöstapojani.
Sulla menee hermot normaaliin käytökseen? Kummallako se ongelma mahtaa olla...?
Vertaa muuten englannin sanoihin excuse me tai please....
Kaverisi on kohtelias, sinä et näköjää osaa
En vai ymmärrä miksi pitää pyydellä anteeksi sitä, että ei löydä isosta kaupasta jotain tiettyä tavaraa? Ap
Vierailija kirjoitti:
En vai ymmärrä miksi pitää pyydellä anteeksi sitä, että ei löydä isosta kaupasta jotain tiettyä tavaraa? Ap
Ei siinä pyydellä anteeksi mitään, se on retoriikkaa! Kohteliaisuutta. Minkä ikäinen oikein olet?
Vierailija kirjoitti:
En vai ymmärrä miksi pitää pyydellä anteeksi sitä, että ei löydä isosta kaupasta jotain tiettyä tavaraa? Ap
Ei sitä, ettei löydä jotain, pyydetä anteeksi, vaan sitä, että vaivataan. Ihan normaalia yleismaailmallista kohteliasta puhekieltä. Excuse me jne.
Vierailija kirjoitti:
En vai ymmärrä miksi pitää pyydellä anteeksi sitä, että ei löydä isosta kaupasta jotain tiettyä tavaraa? Ap
Se on kohtelias anteeksipyyntö siitä, että joutuu keskeyttämään toisen tekemisen oman asiansa vuoksi. Vaikka se onkin myyjän työtä auttaa asiakkaita, niin kyllä siinä voi silti kohteliaskin olla. Kohteliaisuudella taas osoitetaan että arvostetaan sitä toista ihmistä ja halutaan olla häntä kohtaan ystävällisiä jotta hänkin olisi ystävällinen takaisin. Lopuksi kiittäminen samasta syystä, eli siitä, että toinen on tehnyt jotakin sinun hyväksesi, kiitos on vähintä mitä siinä tilanteessa voi toiselle vastalahjaksi "antaa".
Tämä käyttäytyminen on ihmisille hyvin sisäsyntyistä loppupeleissä, koska olemme sosiaalisia eläimiä, kohteliaisuus ja "vastapalvelukset" tulee ihan vaistomaisestikkin, yleensä, jos ei ole jotenkin sosiaalisesti rajoittunut.
Voi olla provo mutta voi olla tottakin. Minut on kasvatettu kohteliaaseen käytökseen, ja pidän itse arvokkaana itsessäni sitä, että minulla on hyvät tavat. Miestäni se taas tuntuu ärsyttävän. Minun mielestä on kohteliasta, että ruokapöydässä jutellaan eikä räplätä vain hiljaa kännykkää, että kotiin tullessa sanotaan moi mitä kuuluu tms eikä tulla vain hiljaa, jos halutaan maitotölkki toisen vierestä niin sanotaan että ojentaisitko maidon ja kiitetään siitä, ei kävellä vauhdilla edellä jos toinen on hitaampi jne. Minulle nuo tapahtuu automaattisesti, mutta miestä jotenkin ärsyttää jos vaikka jään häntä odottelemaan kun hän on hitaampi kävelyllä (hän tiuskaisee, että mitäs odottelet siinä) tai jos pyydän että "ojentaisitko kiitos maidon" niin hän kysyy ärtyneenä, että miksi puhun "mukahienosti". En ymmärrä miestäni tässä kyllä yhtään. Onko kohteliaisuuteni jotenkin häneltä pois?
Anteeksi tarkoittaa eri tilanteissa eri asioita. Ei se ole mitään katumusta, polvillaan oloa, anelemista anteeksiantoa. Se on sama kuin excuse me englanniksi, kuten joku tuolla sanoi, sellaista kanssakäymiseen kuuluvaa kohteliasuutta ja yleinen keskustelunavaus tällaisissa myyjä-asiakastilanteissa. Samoin kiitetään, vaikka se myyjä siinä olisikin "vain työssä". Tällaiset pienet kohteliaisuudet ovat ihan tärkeitä asioita ja kertoo ihmisen sivistystasosta aika lailla. Ota hyväkäytöksisestä ystävästäsi oppia, tarkkaile häntä. Tuolla hänen tyylillään pärjätään maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla provo mutta voi olla tottakin. Minut on kasvatettu kohteliaaseen käytökseen, ja pidän itse arvokkaana itsessäni sitä, että minulla on hyvät tavat. Miestäni se taas tuntuu ärsyttävän. Minun mielestä on kohteliasta, että ruokapöydässä jutellaan eikä räplätä vain hiljaa kännykkää, että kotiin tullessa sanotaan moi mitä kuuluu tms eikä tulla vain hiljaa, jos halutaan maitotölkki toisen vierestä niin sanotaan että ojentaisitko maidon ja kiitetään siitä, ei kävellä vauhdilla edellä jos toinen on hitaampi jne. Minulle nuo tapahtuu automaattisesti, mutta miestä jotenkin ärsyttää jos vaikka jään häntä odottelemaan kun hän on hitaampi kävelyllä (hän tiuskaisee, että mitäs odottelet siinä) tai jos pyydän että "ojentaisitko kiitos maidon" niin hän kysyy ärtyneenä, että miksi puhun "mukahienosti". En ymmärrä miestäni tässä kyllä yhtään. Onko kohteliaisuuteni jotenkin häneltä pois?
Minun exäni käyttäytyi myös samalla tavalla kuin miehesi. Erikoista on se, miksi hyvä käytös ärsytti häntäkin ja hänen vanhempiaan. Hänen vanhempansa monta kertaa siellä käydessämme sanoivat, ettei heillä tarvitse käyttäytyä niin hienosti ja olla niin kohtelias. Oli jopa hieman kiusallista selittää, että se on mulle normaalia käytöstä. :/
Ex-miehelläni on myöskin tapana kävellä jopa 20-30 metriä edellä ja olen aina ihmetellyt sitäkin. Avioliittomme aikana yritin häntä hienovaraisesti valistaa käytöstavoista, mutta hän ei omaksunut niistä kuin muutaman pienen jutun.
Vaikka uskonkin aloitusta provoksi, niin kyllä tuollaisia ihmisiä on ihan oikeastikin.
Niin ja siis kiittelee hoitajiakin kun saa kipulääkettä "Voi kiitos tosi paljon" vaikka se on hoitajien työtä toteuttaa lääkärin määräämiä asioita. Ap