Olen niin surullinen...
... ja pettynyt.
Ennen kaikkea siihen, miten vähän tunsitkaan minua. Kaiken tämän jälkeen.
Toisaalta minä tunnen sinut nyt paremmin kuin koskaan. Paremmin kuin olisit ikinä voinut kuvitella.
Päällimmäinen tunne on silti suru siitä, mitä olisi voinut olla, ja siitä, mikä tuhosi kaiken kauniin. Sinä pelkäät ja häpeät. Niin turhaan, mutta jos ja kun et luota minuun, en voi mitään.
Enempään ei riitä sanoja. Kun mikäännei riitä, ei kelpaa, ei mene todesta vaikka totta on.
Tämä on viimeinen kevät.
Kommentit (16)
Niin minäkin. Eilem näin kukat ja lehdet puissa, tänään kaikki on mustaa ja harmaata.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
En sanoisi siaksi, vain pelkurirukaksi. Eikä kyseessä ole parisuhde, muuten olisin lähtenyt jo kuukausia sitten enkä taakseni katsonut.
Nyt vain toivon, että huominen tulee eikä ole yhtä tyly ja ruma kuin tämä päivä. Hyvää yötä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo-o..
Sinä tiedät asiasta... mitä?
Kerro toki.
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o..
Sinä tiedät asiasta... mitä?
Kerro toki.Ei ap
En mitään.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mäkin itken täällä.
Ihanaa, kun joku tulee aina vittuilemaan. Mulla ei ole halua avautua tästä kenellekään, ajattelin vain kirjoittaa tänne kun elämänhalu on kadonnut ja olen hyvin surullinen ja äärettömän pettynyt. Ajattelin, että voisi löytyä muutama kohtalotoveri tai edes pari kaunista sanaa. Noh, ei. Ullatus.
Kuka sanoi kuitenkaan mitään itkemisestä? En itke yhtä kyyneltä. Se on ohi se. En oo edes varma pystynkö enää itkemään.
Nyt kuitenkin nukkumaan, ja dissatkaa minkä jaksatte. Suåmi on empatian luvattu maa. 👍❤
Ap zzzzzz
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o..
Sinä tiedät asiasta... mitä?
Kerro toki.Ei ap
En mitään.
Mut silti pakko kommentoida. Joo-o.
Ei ap
voi kun minunkin aviomieheni alkaisi taas jostain taikaiskusta mua rakastamaan niinkuin ennen.. mutta ei... tässä nyt kärvistelty ja ihmetelty 1.5vuotta, että mihin se hänen tunne mua kohtaan on kadonnut... ei vaan löydy keinoja selvittää tätä... ero tässä kuitenkin tulee, kun ei puhuta.. kaksi pientä lasta vielä.. tuntuu välillä että tukehtuu tähän oloon, kun tulevaisuus on niin epävarma ja pelottava. miks elämä meni näin?
Tästä aloituksesta tulee mieleen se, miten jotkut ihmiset heruttavat kommenteillaan facebookissa esim. että "Voiko enää enempää surua sydämeen mahtua" ja asiaankuuluvat emojit päälle. Sitten kun tutut kyselevät, että no, mikä hätänä, niin heruttaja vastaa vain jotain kryptistä. Sitten tutut ehkä kyselevät lisää, eikä heruttaja kuitenkaan kerro tilanteestaan, vaan paistattelee muiden huomiossa.
Kuulostaako tutulta, ap?
Vierailija kirjoitti:
voi kun minunkin aviomieheni alkaisi taas jostain taikaiskusta mua rakastamaan niinkuin ennen.. mutta ei... tässä nyt kärvistelty ja ihmetelty 1.5vuotta, että mihin se hänen tunne mua kohtaan on kadonnut... ei vaan löydy keinoja selvittää tätä... ero tässä kuitenkin tulee, kun ei puhuta.. kaksi pientä lasta vielä.. tuntuu välillä että tukehtuu tähän oloon, kun tulevaisuus on niin epävarma ja pelottava. miks elämä meni näin?
Koska elämä vaan ON. Tilanteesi ei kai liity ap:n avaukseen millään tavoin, mutta juu, ero olisi varmaan paras, myös lasten kannalta, jos ette ole perheterapiaan päässeet. Seurakunnat auttaa, mut jos ei toimi, niin ei toimi. Tsemiä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta tulee mieleen se, miten jotkut ihmiset heruttavat kommenteillaan facebookissa esim. että "Voiko enää enempää surua sydämeen mahtua" ja asiaankuuluvat emojit päälle. Sitten kun tutut kyselevät, että no, mikä hätänä, niin heruttaja vastaa vain jotain kryptistä. Sitten tutut ehkä kyselevät lisää, eikä heruttaja kuitenkaan kerro tilanteestaan, vaan paistattelee muiden huomiossa.
Kuulostaako tutulta, ap?
Mua jotenkin oman tilanteen takia kosketti tuo ap:n kirjotus. Facebookissa tuo kieltämättä ärsyttää, mutta onko täällä kukaan kysynyt mikä on pielessä tai onko täällä kukaan tuttuja? Ihan eri tilanne.
Kysyikö kukaan mikä ap:llä on? Onko joku tuttu? Lähinnähän tässä on vittuiltu ja puhuttu asian vierestä.
Itelläkin on todella paha olla mutta en tee sitä virhettä että täällä sen enempää asiaa avaisin. Kuhan herutan. xD Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Tästä aloituksesta tulee mieleen se, miten jotkut ihmiset heruttavat kommenteillaan facebookissa esim. että "Voiko enää enempää surua sydämeen mahtua" ja asiaankuuluvat emojit päälle. Sitten kun tutut kyselevät, että no, mikä hätänä, niin heruttaja vastaa vain jotain kryptistä. Sitten tutut ehkä kyselevät lisää, eikä heruttaja kuitenkaan kerro tilanteestaan, vaan paistattelee muiden huomiossa.
Kuulostaako tutulta, ap?
Kuka hullu nyt aaveellä käy mitään surujaan tarkemmin kertomaan kun kaikki vaan vittuilee? Naamassa sun statukset näkee sun KAVERIT, ei jotkut randomit urpot, jotka vielä luulee tunnistavansa jonkun tuttavan!
Kukka aukeutuu.
Perhonen lentää pois.
Suru ja pettymys valtaa talven runteleman kehon.
Perhosen viimeiset siiveniskut lyövät kaukana.
Siivet hennot jäätyvät.
Kaiken pettävät!
Luonnonpöly verhoaa sadun.
Kevään viimeiset kyyneleet valuvat vartta alas maahan.
Kukka sulkeutuu.
Jätä se sika!